Toivo Tapanainen
Toivo Elias Tapanainen (30. joulukuuta 1888 Lappeenranta – 25. elokuuta 1971 Lappeenranta) oli lappeenrantalainen pankinjohtaja ja asianajaja. Koulutukseltaan Tapanainen oli juristi.[1][2]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapanainen pääsi ylioppilaaksi Lappeenrannan yhteiskoulusta 1907, suoritti oikeustutkinnon 1912 ja sai varatuomarin arvon 1917. Opintonsa päätettyään Tapanainen auskultoi Lappeen tuomiokunnan hovioikeuden asessorin, tulevan presidentin P. E. Svinhufvudin apulaisena.[1][2]
Toiminta Venäjän vallan aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen sortokauden aikana 1915 Tapanainen kieltäytyi ottamasta Lappeen kihlakunnantuomarin virkaa vastaan protestina viran entisen haltijan Svinhufvudin Siperiaan karkotusta vastaan. Viipurin hovioikeus tuomitsi Tapanaisen neljän kuukauden vankilatuomioon.[3], jonka Tapanainen kärsi Viipurin lääninvankilassa kesällä 1916.[4][1][2]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapanainen oli asianajajana Lappeenrannassa vuodesta 1914 alkaen ja hän toimi Lappeenrannan kaupunginvoutina 1915–1918. Hän tuli Kansallis-Osake-Pankin Lappeenrannan konttorin johtajaksi 1922. Hän oli 1920- ja 1930-luvulla useaan otteeseen Lappeenrannan kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen edustajana, ja toimi myös valtuuston puheenjohtajana 1923–1925 ja 1929–1933 sekä varapuheenjohtajana. Sotavuosina 1940–1945 hän oli kaupunginhallituksen jäsen.[4][1][2]
Muita toimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapanainen oli 1920–1922 Lappeenrannan Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana. Hän oli sittemmin Lappeenrannan Säästöpankin isännistön ja Etelä-Savo Oy:n hallituksen jäsenenä. Vuodesta 1918 alkaen Tapanainen oli jäsenenä Karjalan kannaksella sijainneiden venäläisten omistamien kiinteistöjen hoidon järjestämistä varten asetetussa valtion komiteassa.
Toiminta sotatuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kansalaissodan aikana keväällä 1918 Tapanainen toimi valkoisen Karjalan armeijakunnan esikunnan sotatuomarina ja Lappeenrannan alueen puhdistuspäällikkönä.[4] Tapanainen johti alueen tutkintaosastoa, jonka pikaistunnoissa tuomittiin kuolemaan satoja Lappeenrannan vankileirin punavankeja. Joukossa oli myös useita kansanedustajia.[5] Toivo Tapanaisen kertoman mukaan päämajan tutkintaosaston päällikkö määräsi 3. kesäkuuta 1918 kaikki sodan alkuvaiheen puhdistuksiin liittyvät asiakirjat, kuten teloitusluettelot, hävitettäväksi.[6]
Tapanainen toimi sotatuomarina eri joukko-osastoissa vuoteen 1944 asti. Hän oli sotatuomarina KTR 2:ssa ja KTR 3:ssa ja toimi 1930-luvulla ratsuväenprikaatin sotatuomarina.[2] Hänen on väitetty 1990- ja 2000-luvuilla liikkuneen huhun mukaan osallistuneen Lappeenrannassa kesällä 1944 toimineeseen salaiseen kenttäoikeuteen, joka olisi tuominnut kuolemaan kymmeniä tai jopa satoja sotilaita.[7][8] Sittemmin Pasi Jaakkonen on osoittanut kirjassaan Huhtiniemi – 400 kadonneen miehen mysteeri eläkkeellä olleen, Tapanaisen naapurina asuneen lappeenrantalaismiehen, ns. Syväkurkun, laittaneen huhun liikkeelle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilkka Pohjalainen: Huhtiniemi ei ehkä ole ainut 1944 teloitettujen hautapaikka Etelä-Saimaan artikkelitietokanta. 27.9.2006. Lappeenrannan maakuntakirjasto. Arkistoitu 17.2.2016. Viitattu 14.2.2016.
- Marko Tikka & Antti O. Arponen: Koston kevät: Lappeenrannan teloitukset 1918. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23450-8.
Lähdeviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d 50-vuotias. Varatuom. Toivo Tapanainen, Helsingin Sanomat, 30.12.1938, nro 351, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d e 50-vuotias. Pankinjohtaja Toivo Tapanainen, Helsingin Sanomat, 30.12.1933, nro 350, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Heikki Ylikangas, Romahtaako rintama, s. 258
- ↑ a b c Tikka & Arponen (1999) s. 35-37
- ↑ Tikka & Arponen (1999)
- ↑ Perko, Toivo: Kaksi vapaussotaa. Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919, s. 162. Atena, 2022. ISBN 978-951-1-42450-5.
- ↑ Pohjalainen (2006)
- ↑ Tikka & Arponen (1999) s. 314
