Toinen Bull Runin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bull Runin toinen taistelu
Osa Yhdysvaltain sisällissotaa
Kivisillan rauniot Bull run joella Virginiassa Maaliskuussa 1862
Kivisillan rauniot Bull run joella Virginiassa Maaliskuussa 1862
Päivämäärä:

28.8.1862 - 30.8.1862

Paikka:

Prince Williamin piirikunta, Virginia, Yhdysvallat

Lopputulos:

Etelävaltioiden voitto

Osapuolet

 Pohjoisvaltiot

 Etelävaltiot

Komentajat

John Pope

Robert E. Lee

Vahvuudet

62 000[1]

50 000[1]

Tappiot

Noin 10 000 kuollutta ja haavoittunutta.[2]

Noin 1 300 kuollutta ja noin 7 000 haavoittunut[2]

Yhdysvaltain sisällissodan taistelut

1. Bull RunHampton RoadsShilohseitsemän päivää2. Bull RunAntietamPerryvilleFredericksburgMurfreesboroChancellorsvilleGettysburgVicksburgChickamaugaChattanoogaWildernessSpotsylvaniaPetersburgNashvilleAppomattox

Bull runin toinen taistelu käytiin 28.–30. elokuuta 1862. Taistelu oli osa Amerikan sisällissodan etelävaltioiden offenssiivia unionin joukkoja vastaan. Konfederaation joukkoja komensi Robert E. Lee ja Virginian armeijaa John Pope. Taistelu käytiin samoilla seuduilla kuin Bull runin ensimmäinen taistelu ja siihen osallistui enemmän joukkoja ja kalustoa kuin ensimmäisellä kerralla.

Konfederaation kenraali Stonewall Jackson suoritti laajan koukkausliikkeen, onnistui kaappaamaan Unionin varusvaraston Mannassasin risteyksessä ja uhkasi Popen Washingtonin-viestilinjoja. Jackson perääntyi muutaman mailin luoteeseen ja ryhmittyi puolustusasemiin Stony Ridgelle. Jackson kävi 28. elokuuta hyökkäykseen Unionin marssilinjastoa vastaan Gainesvillessä, Brawnerin farmin lähistöllä. Taistelulla ei ollut selvää voittajaa. Samana päivänä Leen armeijan ryhmittymä James Longstreetin johdolla murtautui Unionin rintaman läpi Thoroughfare Gapin taistelussa ja lähestyi päätaistelukenttää.

Pope oli vakuuttunut, että hän oli motittanut Jacksonin, ja keskitti armeijansa pääjoukon taisteluun. 29. elokuuta Pope määräsi useita hyökkäyksiä Jacksonin asemia vastaan. Hyökkäykset torjuttiin, ja kummatkin osapuolet kärsviät suuria tappioita. Keskipäivällä Longstreetin joukot saapuivat Thoroughfare Gapista ja ryhmittyivät Jacksonin sivustaan. Pope jatkoi 30. elokuuta hyökkäyksiä ilmeisesti tietämättä Longstreetin joukkojen saapumisesta. Unionin hyökkäys pysähtyi tykistötuleen, ja Longsteetin joukot ryhtyivät vastahyökkäykseen. Hyökkäys lienee suurin yhtenäinen hyökkäys koko sisällissodassa, ja siihen osallistui noin 25 000 sotilasta. Unionin vasen laita murentui ja joutui vetäytymään Bull Run -jokea kohti. Pope joutui vetäytymään joukkoineen nopeasti Centrevilleä kohti.[3] Kiireestä huolimatta ensimmäisen Bull Runin katastrofi ei toistunut Unionin jälkijoukon toimien ansiosta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eicher, p. 327.
  2. a b Greene, p. 54. Eicher (p. 334)
  3. National Park Service (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Second Battle of Bull Run
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.