Tofan kieli

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tofalarin kieli)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tofan kieli
Oma nimi Тоъфа
Muu nimi tofalarin kieli
Tiedot
Alue Venäjä Venäjä
Irkutsk ja sen lähialue
Puhujia 30
Kirjaimisto kyrillinen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta turkkilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 ei ole
ISO 639-2 tyv
ISO 639-3 kim

Tofan kieli (aikaisempi nimitys karagassi; tofaksi тоъфа дыл, tofa dıl) on Venäjällä Irkutskin alueella asuvien tofalarien puhuma turkkilainen kieli.

Levinneisyys ja puhujamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tofalarit asuvat Sajanvuoriston itäosassa Tuvan ja Krasnojarskin aluepiirin rajalla Irkutskin alueen Nižneudinskin piirissä. Tofalarien asuttamia taajamia ovat Alygdžer, Nerha ja Verhnjaja Gutara.[1]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 722 tofalaria ja 323 tofan kielen puhujaa.[2] Kansallisuudeltaan tofalareista 42,8 % ilmoitti äidinkielekseen tofan ja 55,5 % venäjän.[3] Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 837 tofalaria[4] ja 378 tofan puhujaa.[5] Tarkempi tilasto osoittaa, että Irkutskin alueen 723 tofalarista kaikki osaavat venäjää, mutta vain 114 puhuu tofaa.[6]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 93 tofan puhujaa[7].

Historia ja murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen luokittelun mukaan tofa kuuluu turkkilaisten kielten uiguurilais-oguusilaisen ryhmän uiguurilais-tukyilaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on tuva, jonka murteena sitä voidaan myös pitää.[8] Uudemman näkemyksen mukaan tofa, tuva sekä Mongolian alueella puhuttavat uiguuri-urjanhai ja tsaatan muodostavat sajanilaisen alaryhmän.[1]

Tofan kielessä on säilynyt paljon muinaisturkkilaisia ja muinaisuiguurilaisia piirteitä. Fonetiikassa on havaittavissa kettiläinen substraatti. Sanastossa on vaikutteita mongolista, burjaatista ja venäjästä. Murre-erot ovat vähäisiä.[9]

Ensimmäinen tofan kielen tutkija oli suomalainen M. A. Castrén, jonka kielioppi ja sanasto julkaistiin vuonna 1857.[10]

Aiemmin liikkuvan kansan perinnetieto on kulkenut tarinoissa ja saduissa, joita ei kirjoitettu, mutta niitä on merkitty muistiin 1900-luvun viimeiseinä vuosikymmeninä. Näissä korostuvat metsästys, eläimet, luonnon kauneus ja muun muassa Dag-Eezy -niminen vuorenhaltia.[11]

Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 laadittiin kyrilliseen kirjaimistoon perustuva, lisämerkein täydennetty tofan kirjaimisto. Sen jälkeen tofaksi on julkaistu muutamia äidinkielen oppikirjoja. Kieltä opetetaan aineena kolmessa koulussa.[12]

Tofan kirjaimisto

А а Б б В в Г г Ғ ғ Д д Е е Ә ә
Ё ё Ж ж З з И и I i Й й К к Қ қ
Л л М м Н н Ң ң О о Ө ө П п Р р
С с Т т У у Ү ү Ф ф Х х Һ һ Ц ц
Ч ч Ӌ ӌ Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э
Ю ю Я я

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elvyttämistoimista huolimatta tofan kieltä voidaan pitää kuolevana kielenä. Sitä käyttävät etupäässä vanhukset. Asiantuntija-arvion mukaan tofaa puhuu sujuvasti alle 2 % tofalareista.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 107. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  2. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 253–254. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  3. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 442. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  4. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
  5. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
  6. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. perepis2002.ru. Arkistoitu 20.12.2007. Viitattu 25.6.2009. (venäjäksi)
  7. Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
  8. Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 194. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
  9. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 108. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  10. Iso tietosanakirja 6, s. 103. Helsinki: Otava, 1934.
  11. Tšuner Taksami (toim.): ”Suomentajan jälkisanat”, Siperian kansojen satuja, s. 134. suomennos venäjästä 2013, alkuteos Сказание о простори. Suomentanut Anni Lappela. Hamina: Idiootti, 1988. ISBN 978-952-5860-11-5.
  12. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 495–498. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.
  13. Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 501. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.