Tito Ortiz
| Tito Ortiz | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1975 Santa Ana, Kalifornia |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | The Huntington Beach Bad Boy |
| Aktiivisena | 1997–2019 |
| Pituus | 188 cm |
| Paino | 93 kg |
| Kätisyys | oikea |
| Taistelutyyli | Paini, nyrkkeily, lukkopaini |
| Tilastot | |
| Ottelut | 34 |
| Voitot | 21 |
| – tyrmäyksellä | 10 |
| – luovutuksella | 5 |
| – päätöksellä | 6 |
| Tappiot | 12 |
| – tyrmäyksellä | 5 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 5 |
| Tasapelit | 1 |
| Aiheesta muualla | |
| titoortiz.com | |
Jacob Christopher "Tito" Ortiz (s. 23. tammikuuta 1975 Santa Ana, Kalifornia) on yhdysvaltalainen vapaaottelija. Ortiz on UFC:n alemman raskaansarjan (84–93 kg) entinen mestari, jolla oli mestaruus hallussaan 14. huhtikuuta 2000 ja 26. syyskuuta 2003 välisen ajan.[1]. Ortiz on voittanut urallaan muun muassa Wanderlei Silvan ja Forrest Griffinin.
Ortiz on toiminut valmentajana Ultimate Fighting Championshipin tuottamassa Ultimate Fighter-ohjelmassa kahdella eri tuotantokaudella. Kolmannella tuotantokaudella vuonna 2006 häntä vastassa oli Ken Shamrock: valmentajat kohtasivat ensimmäisen kerran UFC 40:ssa vuonna 2002 ja TUF:n perinteen mukaisesti ottelijat kohtasivat toisen kerran sarjan kuvausten jälkeen 8.7. 2006 UFC 61-tapahtumassa ja Ortiz voitti tämän uusintaottelun. Vuonna 2010 Ultimate Fighterin yhdennellätoista kaudella toisena valmentajana toimi Chuck Liddell. Sarjan valmentajille oli suunniteltu ottelu sarjan jälkeen, mutta Ortiz joutui perumaan ottelun, ja hänet korvasi Rich Franklin.
Ortizin ensimmäinen esiintyminen vapaaottelijana tapahtui UFC 13-tapahtumassa, jossa hän voitti ensin ottelunsa Wes Albrittonia vastaan teknisellä tyrmäyksellä ja hävisi toisen ottelunsa Guy Mezgeriä vastaan. Vuonna 1999 Ortiz otteli UFC 22-tapahtumassa Frank Shamrockia vastaan keskisarjan mestaruudesta häviten ottelun. UFC 44-tapahtumassa Ortiz hävisi mestaruutensa Randy Couturelle, mikä päätti hänen ennätyspitkän lähes kolme ja puoli vuotta kestäneen mestaruuskautensa. Vuonna 2010 Ortiz otteli entistä oppilastaan Matt Hamillia vastaan UFC 121-tapahtumassa. Hamill oli Ortizin ensimmäinen valinta Ultimate Fighterin kolmannella kaudella.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ortiz oli naimisissa ensimmäisen vaimonsa Kristin Ortizin kanssa kymmenen vuotta ja heillä on poika nimeltä Jacob. Vuonna 2006 Ortiz alkoi tapailla entistä pornotähteä Jenna Jamesonia ja pari sai kaksospojat 16. maaliskuuta 2009.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Light heavyweight title: Chuck Liddell vs. Tito Ortiz 30.12.2006. Foxsports.com. Arkistoitu 31.1.2009. Viitattu 29.10.2010. (englanniksi)
- ↑ Jenna Jameson And Tito Ortiz Welcome Twin Boys 16.3.2009. Daily Stab. Viitattu 29.10.2010. (englanniksi)
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ortiz, Tito & Shapiro, Marc: This is Gonna Hurt: The Life of a Mixed Martial Arts Champion. Gallery, 2008. ISBN 1416955410.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tito Ortiz sherdog.comissa
- Tito Ortiz ufc.comissa
|
1990-luku: Frank Shamrock (1997–1999) |
2000-vuosikymmen: Tito Ortiz (2000–2003)Randy Couture (2003–2004) Vitor Belfort (2004)Randy Couture (2004–2005)Chuck Liddell (2005–2007)Quinton Jackson (2007–2008)Forrest Griffin (2008)Rashad Evans (2008–2009)Lyoto Machida (2009–2010) |
2010-luku: Maurício Rua (2010–2011)Jon Jones (2011–2015)Daniel Cormier (2015–2018)Jon Jones (2018–2020)
|
2020-luku:  Jan Błachowicz (2020–2021)Glover Teixeira (2021–2022) Jiří Procházka (2022–) |
| ||||||||||||||||||
