Tinhosa Grande
Tinhosa Granden sijainti São Tomé ja Príncipessä.
| Sijainti | |
|---|---|
| Korkein kohta |
75 m |
| Pinta-ala |
0,2 km² |
| Asukasluku |
0 |
|---|
Tinhosa Grande on saari São Tomé ja Príncipessä Guineanlahdessa Atlantin valtameressä. Tinhosa Grande yhdessä pienemmän Tinhosa Pequenan ja yhden pienemmän saaren kanssa muodostaa Tinhosasaarten (port. Ilhas Tinhosas) saariryhmän, joka sijaitsee 22 kilometrin päässä suuresta Príncipen saaresta lounaaseen.[1] Pinta-alaa saarella on 20 hehtaaria. Tinhosa Grande on karu kalliosaari, jolla ei ole kasvillisuutta. Saaren korkein kohta on 56 metriä merenpinnan yläpuolella.[2]
Tinhosa Grande kuuluu Tinhosasaarten muodostamaan 23 hehtaarin suuruiseen kansainvälisesti tärkeään lintualueeseen (IBA). Tinhosasaarilla on Guineanlahden suurimpia merilintuyhdyskuntia. Alueella pesii esimerkiksi tuhansia pareja ruskosuulia, tummaruskotiiroja, ruskotiiroja ja nokitiiroja. Lisäksi säännöllisesti alueella pesii ainakin pieniä määriä pikkutropiikkilintuja. Ohjasnokitiiran ja madeirankeijun tiedetään vierailevan alueella, mutta niiden pesinnästä ei ole saatu todisteita. Alueella vierailevia lintulajeja ovat muun muassa atlantinfregattilintu, punajalkasuula, naamiosuula ja suomutropiikkilintu. Alue ei ole suojeltu, vaikka ehdotuksia sen suojelemiseksi on tehty jo vuodesta 1973 saakka. Tinhosa Granden ympäröimillä vesialueilla on runsaasti kalaa, minkä ansiosta príncipeläiset kalastajat kalastavat säännöllisesti siellä. Kalastajat toisinaan myös metsästävät nuoria ruskosuulia ruoaksi tai myytäväksi Príncipen pääkaupungissa Santo Antóniossa.[2]
Tinhosa Grandella on pieni laituri, jonka ansiosta saarelle voi rantautua. Saarelle rakennettiin 1990-luvun puolivälissä majakka.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Becker, Kathleen: São Tomé and Príncipe, s. 185. Bradt Travel Guides Ltd., 2008. ISBN 9781841622163. (englanniksi)
- ↑ a b c Christy, Patrice: São Tomé and Príncipe (pdf) BirdLife International. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Tinhosa Grande Light Lighthouse Digest, FogHorn Publishing. Viitattu 26.12.2012. (englanniksi)
