Tinalanka
Tinalanka on pehmeää tinasta valmistettua metallilankaa. Se on edullisempaa kuin hopealanka, jota se muistuttaa, ja ruostumatonta toisin kuin rautalanka. Tinalangan ongelmana on se, että se ei tahdo kestää alle +13 asteen lämpötiloja ja muuttuu kiteiseksi muodoksi. Prosessia kutsutaan nimellä tinaruoste.
Tinalankaa voi parantaa päällystämällä sitä esimerkiksi hopealla tai tekemällä siitä lejeerinkiä muiden hopealankojen kanssa. Muutama prosentti hopeaa tekee langasta kylmänkestävää ja sitä sanotaan luulajanlangaksi valmistuspaikkakunnan Luulajan mukaan.
Varhaisimmat skandinaaviset tinalankakoristelöydöt ovat viikinkiajalta Ruotsin Smålandista.[1] Tinalankaa on käytetty erityisesti eteläsaamelaisten keskuudessa koristelankana. He ovat tehneet ainakin 1600-luvulta alkaen poronnahkakoruja, jotka on päällystetty tinalangalla. On tehty esimerkiksi punottuja rannekkeita ja hiussolkia sekä nahkalaukkujen kirjailukoristeita. Taito on Saamenmaalta hiipunut 1800-luvulla, mutta elvytetty uudelleen. On epäilty, että seudun uskonnot ovat vaikuttaneet korutaiteen katoamiseen.[2]
Tinalankaa on myrkyttömänä käytetty myös perhonsidonnassa lyijyn asemesta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.haljeboda.info/historia_tenn_och_skin.htm
- ↑ Mona Callenberg: Tinalankapunonta. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Tenntrådsbroderiet 1997. WSOY, 1999. ISBN 951-0-23464-8. suomi
- ↑ http://www.kalassa.net/keskustelut/perhonsidonta/tinalanka-perhonsidonnassa/5/?wap2[vanhentunut linkki]