Tilisiirto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tilisiirto (myös pankkisiirto) on pankkialan terminologian mukaan tapahtuma, jossa laitos siirtää maksajan toimeksiannosta rahaa saajan tietylle tilille. Laitos on pankki tai muu maksuliikenteeseen pystyvä taho. Rahat siirretään joko maksajan tililtä tai maksaja maksaa rahat käteisellä.

Tilisiirto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oli pitkään kaksi tilisiirtojärjestelmää: postisiirto ja pankkisiirto.

Postisiirto otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1939. Postisiirron saattoi tehdä Postisäästöpankin (myöh. Postipankki) välityksellä käyttäen erityistä postisiirtotiliä.[1][2]

Kilpaileva pankkisiirto tuli mahdolliseksi 1942 liikepankeissa. Säästöpankit liittyivät pankkisiirtojärjestelmään 1943 ja osuuskassat 1950. Aluksi pankkisiirto oli mahdollinen vain shekkitililtä. Muihin tilityyppeihin se tuli myöhemmin.[3][1]

Vuodesta 1948 alkaen toimivat postisiirto ja pankkisiirto yhteistyössä siten, että maksu oli mahdollinen myös järjestelmästä toiseen.[1] Postisiirto yhtenäistettiin pankkisiirron kanssa 1990-luvun alussa. Postisiirto lakkautettiin.[4]

Tilisiirron ehtoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilisiirron ehtoja Suomessa säätelee maksupalvelulaki (30.4.2010/290).

Tilisiirrossa rahat siirretään yksinomaan saajan tilinumeron perusteella. Saajan nimi tai viitenumero ei vaikuta siihen, minne rahat siirretään. Tilinumerona käytetään nykyisin ns. IBAN-tilinumeroa. Tätä käytetään sekä kotimaisissa että kansainvälisissä maksuissa.

Tilisiirtolomake[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finanssialan Keskusliitto määrittelee kotimaan (Suomen) maksuliikenteessä käytettävän tilisiirtolomakkeen. Lomakkeelle on määritelty värit, mitat, tietokentät, viivavahvuudet (paksuudet) ja kirjainkoot. Lisäksi on määritelty lomakkeen osat, lomakkeeseen käytettävä paperi ja painovärisuositukset.[5]

Tilisiirtolomakkeella on kentät seuraaville tiedoille:

  • saaja: tilinumero, nimi ja osoite
  • maksaja: tilinumero, nimi ja osoite, allekirjoitus
  • viesti tai viitenumero
  • eräpäivä
  • summa

Lisäksi lomakkeella voi olla pankkiviivakoodi. Viivakoodi sisältää tilisiirron tiedot koneella luettavassa muodossa.

Viesti ja viitenumero ovat toistensa kanssa vaihtoehtoiset. Viesti voi olla enintään 70 merkkiä pitkä.

Viitenumero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitenumerolla yksilöidään tietty tilisiirto, käytännössä yrityksen tai vastaavan tahon asiakkaalle lähettämä lasku.

Kotimainen viitenumero on 4–20-numeroinen kokonaisluku. Viitenumero esitetään viiden numeron ryhmissä, jotka on erotettu toisistaan välilyönnillä. Viitenumeron viimeinen numero on tarkiste, joka lasketaan muusta viitenumerosta siten, että numerot kerrotaan oikealta vasemmalle painoilla 7, 3, 1, 7, 3, 1..., saadut tulot lasketaan yhteen ja summa vähennetään seuraavasta täydestä kymmenestä. Jos erotus on 10, merkitään se nollaksi. Viitenumero voi vapaasti perustua esimerkiksi laskun numeroon tai asiakasnumeroon.[6]

Kansainvälinen viitenumero on enintään 24-merkkinen merkkijono, jota voidaan käyttää sekä kotimaan maksuissa että Suomen rajat ylittävissä maksuissa. Viitenumeron rakenne on RFXX1234561, missä RF on viitteen yksilöivä tunniste, XX on 2-numeroinen tarkiste ja 1234561 suomalainen viitenumero. Tarkiste XX lasketaan lisäämällä suomalaiseen viitenumeroon numerosarja "271500", jakamalla saatu luku 97:llä ja vähentämällä näin saatu jakojäännös luvusta 98. Tarkiste XX on tämän laskutoimituksen tulos kuitenkin siten, että jos tulos on alle 10, lisätään numeron eteen etunolla.[7]

Finanssialan Keskusliitto suosittelee, että näppäilyvirheiden välttämiseksi sekä kotimainen että kansainvälinen viitenumero olisivat lyhyet.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]