Tiirikointi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perinteinen tiirikkasetti. Vasemmalta: 1. ja 2. jännitekampia, 4. "Pallo"-tiirikka, 5. "Puolitimantti"-tiirikka, 6. "Koukku"-tiirikka, 7. "Syvä koukku"-tiirikka, "Kaupunkiharava"-tiirikka, 9. "käärme"-tiirikka

Tiirikoinnissa pyritään avaamaan lukko ilman lukkoon kuuluvaa avainta. Lukkosepät on koulutettu tiirikoimaan lukkoja. Tiirikointiin käytettävät työvälineet ovat yleensä yksilöllisiä eri lukkotyypeille ja näitä voidaan myös improvisoida kotona löytyvistä tavaroista. Tiirikointiin sopivaa työkalua kutsutaan tiirikaksi. Jotkut ihmiset pitävät tiirikoinnista harrastuksena ("locksporting"), koska monimutkaisen lukon tiirikointia pidetään eräänlaisena haasteena.

Tiirikan hallussapito "ilman hyväksyttävää syytä" on Suomessa kriminalisoitu rikoslain 28 luku 12 a §:ssä.

Locksporting-harrastuksen eettisenä periaatteena onkin, että ainoastaan lukkoja, jotka omistat tai joiden omistajalta olet saanut luvan on lupa tiirikoida.

Tiirikointivälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väännin on L-kirjaimen muotoiseksi väännetty tiirikka, jonka tarkoituksena on estää sylinterilukon tappien siirtyminen nolla-asentoon.
  • "Käärme"-tiirikan pää on väännetty siniaallon muotoiseksi vaihtelevalla aallonpituudella ja amplitudilla.
  • "Puolitimantti"-tiirikan päässä on kolmio.
  • "Koukku"-tiirikan kärki on väännetty hieman ylöspäin, jolloin saadan jokaista haittatappia käsiteltyä yksi kerrallaan.
  • "Pallo"-tiirikan kärjessä on pallo, joskus kaksi. Tiirikkaa heilutetaan epämääräisesti jolloin haittalevyt menevät sattumanvaraisesti oikeaan asentoon.

Miten lukko tiirikoidaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helppo tapa tiirikoida vanhanaikainen haittalukko on käyttää yhtä tiirikkaa jokaista levyä kohden ja lisäksi yhtä tiirikkaa, jolla lukko avataan. Haittalevyt nostetaan ylös ja lukon kieltä voidaan siirtää.
  • Vanhan mallinen Abloy Classic -lukko tiirikoidaan vempeleellä. Uudempiin Classic-lukkoihinkin on olemassa työkaluja, samoin Profile-, Disklock- ja Disklock Pro -lukkoihin. Exec on mahdollista tiirikoida, mutta vaatii tarkkuustyökalua ja kärsivällisyyttä. Protec on käytännössä katsoen tiirikoimaton, ellei täyte ole hieman löysä.
  • Tappihaittainen lukko tiirikoidaan vääntämällä jännitekammella lukko niin, että tapit eivät palaudu nolla-asentoon. Tämän jälkeen tiirikan päällä varovasti tappipinoja tunnustelemalla etsitään se tappipino, joka ei suostu liikkumaan, eli ottaa kiinni. Tätä tappipinoa nostetaan varovasti kunnes tappien väli osuu sylinterin vaipan tasolle, jolloin sylinteri pyörähtää minimaalisesti ja jokin toinen tappipino haraa kiinni. Näin jatketaan, kunnes lukko aukeaa.

Murtosuojauksen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiirikointi on yleensä hidasta ja työlästä, mistä johtuen varkaalla ei käytännössä ole aikaa sellaiseen. Yleensä lukon ja lukituksen pystyykin ohittamaan ilman, että lukkoa varsinaisesti tiirikoidaan. Yleisimmät lukot voi ammattilainen suhteellisen helposti avata käyttäen poraa, putkipihtejä tai hydraulista tunkkia tai hakaa. Ovi tai alusta, johon lukko on kiinnitetty, voidaan myös sahata, porata tai muuten rikkoa. Lukot, jotka tarjoavat korkean turvan, eivät välttämättä tee luvatonta käyttöä vaikeammaksi, vaan vaikeuttavat huomaamattoman murron tekemistä. Tämä on tärkeää, jotta voidaan esimerkiksi päätellä, onko murtoa ylipäätään tapahtunut ja onko uhri oikeutettu esimerkiksi vakuutuskorvauksiin. Lukkoja käytetään yleensä hälytysjärjestelmien yhteydessä, jotta saadaan aikaan monipuolisempi turvaratkaisu.

Rakenteellisessa murtosuojauksessa ei ole unohdettu sitä tosiseikkaa, että vaikka alan tiirikoijat eivät enää ole järin aktiivisia, on uusia tiirikoijia nousemassa tilalle. Helsingissä asuntomurtoja tehdään edelleen noin 500 vuodessa. Esiin on noussut myös uudenlainen "tiirikointi", jossa ensin ongitaan rappukäytävien kulkuavaimet, jonka jälkeen rappukäytävään meno on helppoa. Ongelma, josta nykyisin ei juurikaan puhuta, on piittaamattomuus ja avainten kadottaminen. Tästä, ja toki monesta muustakin, syystä murtoja tapahtuu edelleen. Ne vain muuttavat muotoaan.

Kuvastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juvonen, Jaana: Avaimen Arvoinen. Abloy 100 vuotta, sivut 156 – 160. Jyväskylä: Abloy Oy, Historietti Oy, 2007. ISBN 978-952-99970-0-8.