Tiheikkölaulajat
| Tiheikkölaulajat | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
| Isotiheikkölaulaja (Atrichornis clamosus) | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Tiheikkölaulajat (Atrichornis) on pienikokoisten varpuslintujen suku. Niitä löytyy luonnonvaraisina ainoastaan Australiasta. Tiheikkölaulajiin kuuluu kaksi lajia, jotka kumpikin ovat noin 20 cm pitkiä lintuja, joilla on ruskea tai musta höyhenpeite. Molemmat lajit elävät tiheän alankokasvillisuuden keskellä. Tiheikkölaulajat ovat hyviä juoksemaan, mutta lentotaito on heikko. Koiraiden laulu on kovaäänistä, muuten tiheikkölaulajia on vaikea nähdä. Naaraat rakentavat kuppimaisen pesän lähelle maata ja hoitaa poikaset yksin.
Tiheikkölaulajien heimoon (Atrichornithidae) kuuluu yksi suku: tiheikkölaulajat (Atrichornis), johon kuuluu kaksi lajia.[1] Kumpikin laji on uhanalainen. Isotiheikkölaulajan luultiin vuonna 1889 kuolleen sukupuuttoon, mutta se löydettiinkin uudelleen vuonna 1961.[2] Vuodesta 1976 alkaen sen levinneisyysalue Lounais-Australiassa on laajentunut.[2]
Lajit [muokkaa]
- Isotiheikkölaulaja Atrichornis clamosus
- Tiheikkölaulaja Atrichornis rufescens
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 8. helmikuuta 2008.
- ↑ a b Järvinen, Olli; Miettinen, Kaarina: Sammuuko suuri suku? – Luonnon puolustamisen biologiaa, s. 53. Vantaa: Suomen luonnonsuojelun tuki Oy, 1987. ISBN 951-9381-20-1.
