Tietojohtaminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tietojohtaminen on tieteenala, joka tutkii erilaisia tekniikoita ja käytäntöjä, joiden mukaan tietoa hallinnoidaan, analysoidaan ja hyödynnetään organisaatiossa ja sen toiminnassa. Se on 1990-luvulla syntynyt ala, joka tarkastelee organisaatioissa olevan tiedon hyödyntämistä osana niiden toimintaa. Ala alkoi kehittyä tietoyhteiskuntakehityksen myötä. Suurissa organisaatioissa havaittiin olevan runsaasti asiantuntijaosaamista, henkistä pääomaa ja eksplisiittistä informaatiota, jonka tehokas hyödyntäminen koettiin haasteelliseksi. Toisaalta tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä em. asioiden hallintaan alkoi syntyä uudenlaisia työkaluja. Lisäksi tarvittiin tietoa johtamisen käytännöistä, joilla näihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin voitaisiin käytännössä tarttua.

Tietojohtamiselle ei ole vakiintunut vielä mitään tiettyä täsmällistä määritelmää. Kyse onkin oikeastaan enemmän osaamisalueesta, näkökulmasta tai kattokäsitteestä, jonka alle voidaan sijoittaa monia kapeampia substanssialueita. Näistä tunnetuin lienee knowledge management, tietämyksenhallinta, jonka jotkut mieltävät samaksi asiaksi tietojohtamisen kanssa. Tietämyksenhallinnan fokus on kuitenkin pääasiassa olemassa olevan tiedon jakamisessa asiantuntijoiden kesken, ja tämän ohella organisaatioissa on paljon muitakin haasteita. Liiketoimintatiedonhallinta (business intelligence) tarjoaa keinoja organisaation toimintaympäristössä (esim. teknologian tai markkinoiden kehitys) ja sen omissa järjestelmissä olevan informaation seurantaan ja analysointiin päätöksenteon tueksi. Aineettoman pääoman johtaminen (intellectual capital management) auttaa strategista johtoa tunnistamaan organisaation tärkeimmät aineettomat resurssit (muun muassa osaamiset, kumppanuudet) ja kehittämään niitä kohti strategisia tavoitteita. Näiden esimerkkien lisäksi on olemassa vielä muitakin näkökulmia tiedon hyödyntämiseen liiketoiminnassa, kuten sen muuttaminen uusiksi ideoiksi ja innovaatioiksi. Tätä tutkimushaaraa kutsutaan myös innovaatiojohtamiseksi (innovation management).[1]

Eräs keskeinen tietojohtamisen näkökulma liittyy yritysten tietohallintoon. Tähän alueeseen kuuluu yrityksen käyttämien tietojärjestelmien ja ohjelmistojen hallinta ja kehittäminen tukemaan liiketoiminnallisia tavoitteita.

Tutkimusalueen määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Tietojohtaminen muodostaa tutkimuksellisen viiteryhmän, joka muiden johtamistieteiden tavoin tarkastelee erilaisten organisaatioiden (yritysten, julkisen sektorin organisaatioiden sekä muiden instituutioiden ja järjestelmien) toimintaan, johtamiseen ja kehittämiseen liittyviä ilmiöitä.

Tietojohtamisen lisäarvo muihin johtamistieteisiin syntyy informaatioon ja tietoon liittyvien resurssien, prosessien ja teknologioiden roolien ymmärtämisestä organisaation toiminnassa. Lisäksi tietojohtamisen tutkimus tuottaa käsitteitä, malleja ja menetelmiä, joilla organisaatioiden toimintaa voidaan edellä mainitusta näkökulmasta käytännössä analysoida ja kehittää."[2]

Erilaiset näkökulmat tietojohtamiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännössä ja teoriassa on useita eri lähestymistapoja tietojohtamiseen:lähde?

  • Tekninen ja tietojärjestelmäkeskeinen: päätöksenteon tukijärjestelmät ja asiantuntijajärjestelmät
  • Informaatioprosessi- ja dokumentaatiokeskeinen: eksplisiittisen dokumentoidun tiedon hallinta ja tehokas hyödyntäminen organisaatiossa
  • Kognitiivinen
  • Johtaminen: kilpailu- ja suorituskyvyn johtaminen sekä tietämyksen ja tiedonhallinnan merkitys siinä
  • Yhteiskuntatieteellinen, erityisesti talous- ja hallintotieteellinen sekä humanistinen näkökulma
  • Oikeudellinen ja oikeustieteellinen: oikeusinformatiikan näkökulma

Tietojohtamisen opetus korkeakouluissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietojohtaminen on oppiaine tai koulutusala, jota opetetaan monissa yliopistoissa. Esimerkiksi Tampereen teknillisessä yliopistossa TTY on tietojohtamisen koulutusohjelma.[3] Oppiaineena tietojohtaminen sijoittuu johtamistieteiden ja tietotekniikan väliin. Myös Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Aalto-yliopistossa on tarjolla tietojohtamisen opetusta. Tampereen ammattikorkeakoulussa on kaksi vaihtoehtoista tietojohtamisen virtuaalikurssia, "Tietojohtaminen ja muutoksen hallinta" ja "Innovaatiot ja muutoksen hallinta".

Tietojohtamisen tutkimus maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietojohtamisen tutkimus on maailmalla aktiivista. Terminä tietojohtaminen on hieman ongelmallinen, eikä esimerkiksi englannin kielestä löydy sille suoraa vastinetta (termi on samalla tapaa laaja kattokäsite kuin esimerkiksi tuotantotalous, joka koostuu monista aloista). Tietojohtamisen kansainvälinen tutkimus hajaantuu tutkimussuuntauksiin, joita ovat mm. informaation hallinta (information management), tietämyksen hallinta (knowledge management), aineeton pääoma ja sen johtaminen (intellectual capital, intellectual capital management) ja liiketoimintatiedon hallinta (business intelligence) [2]. Näille kaikille on omia kansainvälisiä konferenssejaan ja tieteellisiä lehtiä. Näiden erikoisalojen lisäksi tietojohtamisen tutkimusta tehdään osana esimerkiksi strategisen johtamisen, laskentatoimen, henkilöstöjohtamisen, markkinoinnin, tietotekniikan tai tietojärjestelmätieteen tutkimusta, eräänä näkökulmana. [2][4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grönroos, Mauri: Mahdollisuuden aika - kohti virtuaalista organisaatiota, Transatlanta, 2006
  2. a b c Lönnqvist, A., Blomqvist, K., Hannula, M., Kianto, A., Kärkkäinen, H., Maula, M., Ståhle, P. 2007. Tietojohtaminen tutkimusalueena. Mediapinta, Tampere.
  3. Tietojohtaja vie tulevaisuuteen Tampereen teknillinen yliopisto.
  4. Laihonen, Harri et al.: Tietojohtaminen. Tampereen teknillinen yliopisto, Tietojohtamisen tutkimuskeskus Novi, 2013. ISBN 978-952-15-3058-6. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alvesson, M. 2004. Knowledge Work and Knowledge-Intensive Firms. Oxford University Press. USA.
  • Choo, C. W., 1998. Knowing organization: how organizations use information to construct meaning, create knowledge and make decisions. New York. Oxford University Press.
  • Davenport, T. H. & Prusak, L., 1998. Working Knowledge. Boston. Harvard Business School.
  • Grönroos, Mauri, 2004. The Dynamics of Knowledge and Networks, Transatlanta
  • Laihonen, H., Hannula, M., Helander, N., Ilvonen, I., Jussila, J., Kukko, M., Kärkkäinen, H., Lönnqvist, A., Myllärniemi, J., Pekkola, S., Virtanen, P., Vuori, V. & Yliniemi, T. (2013) Tietojohtaminen, Juvenes Print. Tampere.
  • Newell, S., Robertson, M., Scarbrough, H., Swan, J., 2007. Managing Knowledge Work and Innovation. Palgrave Macmillan.
  • Nonaka, I. & Takeuchi, H., 1995. The knowledge-creating company: how Japanese companies create the dynamics of innovation. New York. Oxford University Press.
  • Ståhle, P. & Grönroos, M., 1999. Knowledge management tietopääoma yrityksen kilpailutekijänä. Helsinki. WSOY.