Tutkimusvilppi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tieteellinen vilppi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tutkimusvilppi eli tieteellinen vilppi on epärehellisesti laadittujen tutkimussuunnitelmien, -raporttien ja -tulosten esittämistä tutkimusten rahoittajille, tieteellisille julkaisuille ja muille tutkijoille. Yleensä tutkimusvilpin muodoiksi katsotaan sepittäminen, oikeiden tulosten väärentäminen ja plagiointi. Eräät tutkimusvilpin määritelmät sisällyttävät tutkimusvilpiksi myös ideoiden luvattoman käytön eli ideoiden anastuksen, samoin kuin tutkimuksen tahallinen vaikeuttaminen (esim. tutkimusaineiston tahallinen tuhoaminen).[1]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmin käytetty tutkimusvilpin määrittely on NSF:n (National Science Foundation) 1987 määritelmä, joka tunnetaan lyhenteellä FFP (fabrication, falsication, plagiarism). Yhdysvaltojen liittovaltion terveystutkimuksia koskeva ohje NIH (National Institutes of Health) DHHS (U.S. Department of Health & Human Services) 1989 perustuu FFP:n, ja siihen on lisätty yleislause koskien vakavaa poikkeamista tieteellisistä menetelmistä ("other practices that seriously deviate from those that are commonly accepted within the scientific community").[2]

Suomen tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuonna 2012 päivittämien ohjeiden mukaan vilppi on "väärien tietojen tai tulosten esittämistä tiedeyhteisölle tai niiden levittämistä esimerkiksi julkaisussa, tieteellisessä kokouksessa pidettävässä esitelmässä, julkaistavaksi tarkoitetussa käsikirjoituksessa, oppimateriaalissa tai rahoitushakemuksessa. Vilppiä on myös toisten tutkijoiden tekemän työn anastaminen tai esittäminen omana tutkimuksena." Vilpin ilmenemismuotoja ovat anastaminen, luvaton lainaaminen, sepittäminen ja vääristely.[3] Plagioinnin arvioidaan olevan yleisin tutkimusvilpin muoto, ja plagiointi on muita tutkimusvilpin muotoja helpompi todentaa, koska uutta tekstiä voidaan helposti verrata aikaisempiin teksteihin.[4]

Tutkimuksen tulokset voi julistaa salaisiksi toimeksiantaja (esimerkiksi sotilastutkimus tai yritystoimita), jolloin kyse ei ole tutkimusvilpistä. Sotilaallisen tutkimuksen yhteydessä (Suomessa puolustusvoimat) julkaistuja vääriä tutkimustuloksia ei ole eettisessä mielessä pidetä tutkimusvilppinä, vaan sodankäyntiin kuuluvana harhautustoimintana.[5] Harhautustoiminta kuuluu perinteisesti sodankäyntiin, esimerkkinä kiinalaisten jymäyttämisen taito.

Tutkimusvilpin ilmianto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusvilpin aiheellinen ilmianto on eettisesti katsoen hyväksi tieteelle. Ilmiannon tekemiselle tulisi olla olemassa sellainen menettelytapa, jolla suojataan sekä tutkimusvilppiepäilyn tekijä että tutkimusvilpistä epäillyn henkilön tai henkilöiden sosiaalinen maine. Perusteeton tutkimusvilppiepäilystä ilmoittaminen on eettisesti väärin.[6] Suomessa vilppiepäilyjen käsitteleminen kuuluu ensisijaisesti tieteellistä tutkimusta harjoittaville organisaatioille. Loukkausepäilyn selvitysprosessiin tai päätökseen tyytymätön osapuoli voi pyytää lausuntoa asiasta tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta.[7] Ohje loukkausepäilyjen käsittelemisestä astui voimaan 2013.[3]

Tutkimusvilppiepäilyn perustutkimusmallit ovat keskitetty (muun muassa Tanska, Yhdysvallat: ORI 1992 alkaen) ja hajautettu (mm. Suomi, oppilaitoskohtainen tutkinta). Tutkimusvilpin hallinnollista tutkimisprosessia tiedeyhteisössä pidetään vaikeasti hallittavana, ja se muistuttaa oikeusprosessia sillä erotuksella, että teosta epäilty on oikeusturvaltaan rikosoikeusprosessiin verrattuna heikompi. Prosessin vaiheet ovat epäilyn määrittely, epäilyn tutkinta, kuuleminen (epäilty, muut asianosaiset, asiantuntijat), johtopäätösten tekeminen ja seuraamusten (sanktiot) määrääminen. Yleensä tutkimusvilppiepäilyn käsittely on puutteellista.[8]

Tutkimusvilpin ilmiannon vaiheet ovat mukaan muiden selitysten harkitseminen, kysyminen syyttämisen sijaan, todisteiden etsiminen, ammaltillisen asenteen säilyttäminen, tavoitteiden analysointi ja neuvojen hankikiminen sekä niiden noudattaminen.[9] Vilpin ilmiantaminen on vakava toimenpide kaikkien sen osallisten kannalta, joten se on tehtävä harkiten, ja joissakin tapauksissa voi olla parasta vain unohtaa asia ja jättää ilmianto tekemättä.[10]

Tutkimusvilpin ilmiannon seuraukset ilmiannon tehneelle ovat yleensä kielteisiä, ja harvoin myönteisiä. Ilmiantoon rohkaistaan, mutta sen seurauksena on tavanomaisesti yhteisöväkivallan kohteeksi valitseminen (mm. nuhtelu, uhkailu, yhteisön ulkopuolelle sulkeminen, erottaminen, oikeudelliset toimet, syyllistäminen). Ilmoittajan henkilöön kohdistuvista teoista voi olla seurauksena mm. avioero ja itsetuhoinen käyttäytyminen (itsemurha). Ilmiannon seurauksena tiedeyhteisölle voi olla tapauksen asialliallinen selvittäminen ja tapauksesta oppiminen tai sitten esim. tutkimusvilpistä epäilyn suojeleminen (ilmiannon huomiotta jättäminen, tietämättömäksi jättäytyminen) ja tapauksen neutralisaatio.[11]

Tutkimusvilpin seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusvilpistä aiheutuvista seurauksista vakavin on muiden tutkijoiden tutkimusten suuntautuminen väärille kehityspoluille (työajan menetys). Luotettavana pidetty tosiasioihin perustumaton tutkimus voi aiheuttaa taloudellisia vahinkoja kolmansille osapuolille, esim. silloin kun tuloksia pidetään oikeudenkäyntien perustana. Vilpillinen julkaistu tutkimus lisää tutkijan ansioita, ja se voi parantaa hänen asemaansa kilpailtaessa virasta tai tutkimusrahoituksesta. Julkisuudessa käsiteltävän vilppiepäilyn vaikutus tieteen julkiselle kuvalle vaihtelee sen mukaan, miten asianmukaisesti vilppiepäilyn käsittelyprosessi on hoidettu. [12]

Käytännössä tutkimusvilpin tutkijan kannalta tärkein seuraamus on tutkijan henkilökohtaiseen tutkijamaineen aleneminen. Tutkimusvilppi voi myös johtaa jo myönnetyn korkeakoulututkinnon menettämiseen[13]. Tästä seuraa nuorella tutkijalla uran pysähtyminen ja varttuneemmalla tutkijalla työtilaisuuksien väheneminen. Tutkimusvilpin toteennäyttämisen jälkeen ideaalitilanne olisi se, että tutkija kantaa teostaan moraalisen vastuun. Näin ei useinkaan ole.[14] Tutkimusvilppi on tutkijan kannalta epäeettinen kaikissa ilmenemismuodoissaan.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karjalainen, Sakari & Saxén, Lauri. (2002). Vilppi tieteellisessä tutkimuksessa. Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Palo, Jorma. (2002). Ilmiantaja tutkijayhteisössä. Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Pietarinen, Juhani. (2002). Eettiset perusvaatimukset tutkimustyössä. Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Viitasalo, Mikko. (2002). Sotilaallisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä. Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Karjalainen & Saxén 2002, 221–222
  2. ↑ Karjalainen & Saxén 2002, 230.
  3. ↑ a b Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012
  4. ↑ Karjalainen & Saxén 2002, 230–232.
  5. ↑ Viitasalo 2002, 203
  6. ↑ Palo 2002, 26-262
  7. ↑ Toiminta Tenk.fi. Viitattu 7.2.2016.
  8. ↑ Karjalainen & Saxén 2002, 233-234
  9. ↑ Gunsalus 1998.
  10. ↑ Palo 2002, 258-259
  11. ↑ Palo 2002, 260-261
  12. ↑ Karjalainen & Saxén 2002, 238-239
  13. ↑ KHO 2016
  14. ↑ Karjalainen & Saxén 2002, 236-238
  15. ↑ Pietarinen 2002, 65
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tutkimusvilppi&oldid=22153349”