Realismi (tieteenfilosofia)

Wikipedia

Realismi on filosofiassa yleisesti käsitys että on olemassa tietoisuudesta riippumaton todellisuus.

Sana realismi on muodostettu latinan sanasta res, joka tarkoittaa olioita ja asioita.^[1]. Realismi ja sitä vastustava antirealismi on muotoiltu ajattelun historiassa monin eri tavoin.^[2] Realismin käsite voi esiintyä ontologiassa, semantiikassa, tietoteoriassa, tieteenfilosofiassa ja metodologiassa.

Tieteenfilosofiset realistit uskovat, että teoriat menestyvät koska ne vastaavat todellisuutta, eli koska teorian luomat odotukset vastaavat sitä mikä on todellisuudessa olemassa.^[3]

Realistit ovat taipuvaisia katsomaan, että se mitä uskomme tällä hetkellä on vain todellisuuden likiarvo, ja että jokainen uusi havainto vie meidät lähemmäksi todellisuuden ymmärtämistä.^[4]

Sisällysluettelo 1 Realismin perusväitteet 2 Tieteenfilosofisen realismin suuntauksia 3 Katso myös 4 Lähteet 5 Kirjallisuutta 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Realismin perusväitteet

Tieteenfilosofinen realismi liittyy läheisesti ontologiseen realismiin sikäli, että se olettaa tietoisuudesta riippumattoman todellisuuden olemassaolon. Tällöin ontologisen ja tieteenfilosofisen realismin eräs yhdistetty perusväitejoukko on seuraava:

1. On olemassa ihmismielestä (ainakin osittain) riippumaton todellisuus.
2. Totuus on vastaavuussuhde kielen ja todellisuuden välillä (ja näin suhteellinen kuhunkin kieleen).
3. Totuuden ja epätotuuden käsitteet soveltuvat periaatteessa kaikkiin tieteen lauseisiin (siis myös teoreettisia termejä sisältäviin lauseisiin). Teoriat pyrkivät vakavissaan kuvaamaan todelli­suutta.
   
4. Totuus on (eräs) tieteen keskeinen päämäärä, jota kohden se pyrkii.
5. Yksinkertaisuus on eräs totuuden arviointiperusteista (kriteereistä).
6. Ei pidä olettaa useampia oliota kuin on välttämätöntä.
7. Todistuksen taakka on väitteen esittäjällä.
8. Tieto todellisuudesta on ainakin yksityiskohdissaan erehtyväistä. Parhaimmatkin tieteelliset teoriat voivat olla epätosia, ja koko totuus saattaa olla ihmiselle saavuttamaton.
9. Todellisuudesta voidaan kuitenkin saavut­taa tietoa; se ei ole täysin tuntematon. Tieteen teoriat voivat parhaimmillaan olla tosia (vaikka emme välttämättä ole siitä varmoja) tai lähellä totuutta.
10. Tieteen käytännöllisen menestyksen paras selitys on se, että teoriat ovat olleet merkityksellisil­tä osin tosia tai lähellä totta. On siis perusteltua olettaa, että tiede on edistynyt.

[muokkaa] Tieteenfilosofisen realismin suuntauksia

Realismin suuntauksia tieteenfilosofiassa ovat:

• Episteeminen eli tiedollinen sisäinen realismi (Hilary Putnam, Raimo Tuomela)
• Kriittinen tieteellinen realismi (Ilkka Niiniluoto)

[muokkaa] Katso myös

Filosofisen realismin muotoja:

• Aristoteelinen eli maltillinen realismi
• Kriittinen realismi
• Naiivi realismi
• Oikeusrealismi
• Ontologinen realismi
• Tietoteoreettinen realismi
• Platonilainen realismi

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Niiniluoto, Ilkka: ”Kriittinen tieteellinen realismi”. Teoksessa Kuusela, Pekka & Niiranen, Vuokko (toim.): Realismin haaste sosiaalitieteissä, s. 23. Kuopio: Unipress, 2006. ISBN 951-579-219-3.
2. ↑ Niiniluoto 2006, s. 23.
3. ↑ Blackburn 2005, s. 176
4. ↑ Blackburn 2005, s. 188

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Kuusela, Pekka & Niiranen, Vuokko (toim.): Realismin haaste sosiaalitieteissä. Kuopio: Unipress, 2006. ISBN 951-579-219-3.

• Pihlström, Sami: Tutkiiko tiede todellisuutta? Realismi ja pragmatismi nykyisessä tieteenfilosofiassa. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 1/1997. Helsinki: Helsingin yliopiston filosofian laitos, 1997. ISBN 951-45-7773-6.

• Pihlström, Sami: Usko, järki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseitä. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2001. ISBN 952-9791-41-0.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Stanford Encyclopedia of Philosophy: Scientific Realism (englanniksi)

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.