Tibbitt–Contwoyto-talvitie
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: suomeksi |
| Tibbitt–Contwoyto-talvitie | |||
|---|---|---|---|
| Paikka | Km | Lisätiedot | |
| Jericho | 600 | ● | timanttikaivos, tie päättyy |
| Lupin | 568 | ● | kultakaivos |
| Ekati | 405 | ● | timanttikaivos |
| Misery | 378 | ● | timanttikaivos |
| Diavik | 373 | ● | timanttikaivos |
| Lac de Gras | 350 | ● | taukopaikka |
| Gahcho Kue | ● | ||
| Snapjärvi | 264 | ● | timanttikaivos |
| Lockhartjärvi | 170 | ● | taukopaikka |
| Domejärvi | 35 | ● | huoltotukikohta |
| Meadows Station | 7 | ● | turvatarkastuspiste |
| Tibbittjärvi | 0 | ● | → Ingraham Trail |
Tibbitt–Contwoyto-talvitie (engl. Tibbitt to Contwoyto Winter Road) on 568 kilometrin pituinen jokavuotinen talvi- ja jäätie Kanadan Luoteisterritorioissa ja Nunavutissa. Tie avattiin liikenteelle ensimmäistä kertaa vuonna 1982, ja se palvelee Kanadan pohjoisosissa sijaitsevien kaivosten kuljetustarpeita. Tie on avoinna ainoastaan helmi–maaliskuussa, sillä suuri osa tien kokonaispituudesta, 87 % eli 495 kilometriä, kulkee jäätyneiden vesistöjen jäällä, ja loput 73 kilometriä on rakennettu vesistöjä erottavien kannaksien ylitse.
Jäätie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tien rakentaminen ja huolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tien rakentaminen alkaa vuosittain tammikuussa lumiaurojen, vesirekkojen, puskutraktorien ja lumitykkien voimalla. Käytössä on myös erikoista kevyttä kalustoa, jolla voidaan liikkua ohuemmilla jäillä. Ensimmäisenä tielinjan jäänpaksuus tutkitaan kelkkaan sijoitetulla kaikuluotaimella, jota vedetään jäällä kevyellä ruotsalaisvalmisteisella Hägglunds-maastoajoneuvolla.
Vesistöjen jäälle aurattavan tielinjan leveys on noin 50 metriä, jotta lumimyrskyt eivät puhalla tietä helposti tukkoon, ja jotta vastakkaisiin suuntiin kulkevat ajoneuvot voivat turvallisesti ohittaa toisensa. Lumiaurat poistavat jäältä kaiken lumen, jotta lumi ei muodostaisi lämpöä eristävää kerrosta jään päälle ja jotta jääkuoren paksuus kasvaisi nopeammin. Maakannaksien ylittävällä osuudella tien leveys on 12–15 metriä.
Kun jäätieosuudet on saatu aurattua, jään paksuus tarkastetaan vielä poraamalla jääkairalla reikiä jääkuoreen. Tarvittaessa jäätielle ajetaan vettä säiliöautoilla. Kevyt kuormaliikenne sallitaan jään paksuuden ollessa 70 senttimetriä, ja raskaammat kuormat jään paksuuden ollessa 100 senttimetriä.
Jäätilanteesta johtuen tielinjaukseen voidaan joutua tekemään muutoksia tien käyttöaikana. Joillakin osuuksilla tyhjille ajoneuvoille on myös erillisiä nopeita kaistoja, joilla voidaan käyttää normaalia suurempaa nopeutta.
Täyteen kuormatun yhdistelmäajoneuvon suurin sallittu nopeus jäätiellä on 25 kilometriä tunnissa, joillakin alueilla kuitenkin vain 10 kilometriä tunnissa. Ilman kuormaa liikkuvan ajoneuvon nopeusrajoitus voi paikoin olla jopa 60 kilometriä tunnissa. Turvallisuudesta vastaava yhtiö valvoo jäätiellä nopeutta hyvin tarkasti.
Taukopaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tien varrella on kolme yhdistelmäajoneuvojen kuljettajille tarkoitettua taukopaikkaa: Domejärven huoltoleiri, Lockhartjärvi sekä Lac de Gras.
Domejärven huoltoleiri on tarkoitettu tien kunnossapidon tukikohdaksi sekä hätätilanteita varten. Lockhartjärven taukopaikalla on ruokala, peseytymistilat sekä pesula. Lac de Grasin taukopaikka on tarkoitettu kunnossapitoa ja hätätilanteita varten sekä Ekatin kaivoksen pohjoispuolelle matkaavia kuljettajia varten.
Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistelmäajoneuvojen kuljettajat eivät turvallisuussyistä saa liikkua tiellä yksin. Tämän vuoksi Yellowknifessa sijaitseva liikenteenohjauskeskus lähettää matkaan 2–4 ajoneuvon saattueita 20 minuutin väliajoin. Raskaat ja ylisuuret kuormat lähetetään kello 00:00–06:00 välisenä aikana paikallisen työmatkaliikenteen vuoksi.[1]
Dieselöljy on tien tärkeimpiä kuljetusartikkeleita. Sen lisäksi tiellä kuljetetaan sementtiä, renkaita, ammoniumnitraattia räjähteitä varten, rakennustarvikkeita sekä erilaisia koneistoja ja niiden osia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Tie avattiin | Tie suljettiin | Myrskypäiviä (liikennekatko) |
B-yhdistelmät sallittu jäätiellä |
Autokuormia pohjoiseen |
|---|---|---|---|---|---|
| 2000 | 29.1. | 3.3. | – | – | 3 703 |
| 2001 | 2.1. | 13.3. | 11,8 | 3.3. | 7 981 |
| 2002 | 26.1, | 16.4. | 9,7 | 22.2. | 7 735 |
| 2003 | 2.1. | 2.4. | 3,5 | 21.2. | 5 243 |
| 2004 | 28.1. | 31.3. | 3,3 | 23.2. | 5 091 |
| 2005 | 26.1. | 5.4. | 4,5 | 20.2. | 7 607 |
| 2006 | 4.2. | 26.3. | 11,6 | ei sallittu | 6 841 |
| 2007 | 27.1. | 9.4. | 3,0 | 26.2 | 10 922 |
| 2008 | 29.1. | 7.4. | – | 15.2. | 7 387 |
Alueen ensimmäinen kuljetusartikkeli oli radiummalmi, jota kuljetettiin Port Radiumista. Toisen maailmansodan sytyttyä radiumin sijasta kaivettiin uraania. Liikenne hoidettiin kesäkuukausina proomuilla.
Jäätie avattiin liikenteelle ensimmäisen kerran 1982, jolloin sen käyttäjä oli Lupinin kultakaivos Contwoytojärvellä Nunavutissa. Vuoteen 1998 saakka jäätien urakoitsija oli Echo Bay Mines Limited.
Vuodesta 1999 alkaen jäätien rakentamisesta ja huollosta on vastannut Tibbitt to Contwoyto Winter Road Joint Venture, joka on Echo Bay Mines Limitedin, BHP Billitonin ja Rio Tinto Groupiin kuuluvan Diavik Diamond Mined Incorporatedin yhteisyritys. Jäätien suunnittelusta vastaa EBA Engineering, ja rakentamisesta, huollosta, liikenteenohjauksesta sekä muonituksesta vastaavat Nuna Logistics (päätie) ja RTL Enterprises (toissijainen tie). Turvallisuusvalvonnasta vastaa SecureCheck.
Vuonna 2007 jäätiellä kuljetettiin ennätykselliset 10 922 pohjoiseen menevää kuormaa, yhteensä 331 000 tonnia. Lukuun ei sisälly 818 kuormaa paluurahtia, yhteensä 15 000 tonnia. Tie oli avoinna kaikkiaan 73 päivää, ja se oli suljettuna vain 91,5 tunnin ajan huonon sään (70 tuntia) tai onnettomuuksien (21,5 tuntia) vuoksi. Jäätiellä liikennöitiin kaikkiaan yli 700 kuljettajan voimin, ja toiminta-aikana tapahtui yhdeksän pientä onnettomuutta ja vain yksi loukkaantuminen. Liikennesääntörikkomuksia todettiin 120 kappaletta, joista suurimmasta osasta annettiin suullinen varoitus. Yhdeksän viiden päivän pituista ja seitsemän koko kauden pituista ajokieltoa annettiin.[2]
The History Channel kuvasi vuonna 2007 jäätiellä televisiosarjaa Ice Road Truckers, jonka Suomessa esitti MTV3 talvella 2009 nimellä Rekkakuskit jäällä. Tien toiminnasta vastaava kaivosyhtiö oli kuitenkin sitä mieltä, että sarja esitti jäätien kielteisessä valossa, ja yhtiö päätti jättäytyä tulevista kuvausaikeista. Vuonna 2008 jäätielle asetettiin sääntö, joka kielsi kaupalliset mediayhtiöt sekä kuvauslaitteet ajoneuvoissa.[3][4] Televisiosarjan tuottajat ilmoittivat kuvaavansa sarjan toisen tuotantokauden pohjoisempana Jäämeren rannalla.
Vuonna 2008 jäätie avattiin elintarvikekuljetuksille 28. tammikuuta ja muulle liikenteelle seuraavana päivänä.[2] Tie ilmoitettiin suljettavaksi 31. maaliskuuta kello 18, mutta suljettiin virallisesti vasta 7. huhtikuuta.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nuna Logistics Ltd: The Winter Road nunalogistics.com. Arkistoitu 7.10.2007. Viitattu 15.8.2007.
- ↑ a b Tibbitt to Contwoyto Winter Road Joint Venture: The Tibbitt to Contwoyto Winter Road jvtcwinterroad.ca. Viitattu 15.8.2007.
- ↑ Tibbitt to Contwoyto Winter Road 2008 orientation materials http://jvtcwinterroad.ca/Orientation/Part4.PDF (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Producers find new ice road for TV series Landline Magazine. 5.2.2008. Owner-Operator Independent Drivers Association. Arkistoitu 9.2.2008. Viitattu 21.2.2008. English
- ↑ Tibbitt to Contwoyto Winter Road Joint Venture: 2008 Winter Road Updates jvtcwinterroad.ca. Arkistoitu 21.4.2008. Viitattu 7.4.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Government of Northwest Territories
- Nuna Logistics
- Tibbitt to Contwoyto Winter Road Joint Venture
- 1959 John Denison's Ice Roads (Arkistoitu – Internet Archive) NWT Historical Timeline, Prince of Wales Northern Heritage Centre
- Ice Roads of Canada (historiaa)