Thylacoleo
Sivulta puuttuu | Thylacoleo | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Fossiili: Plioseeni-Pleistoseeni | ||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Lajit | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Thylacoleo Wikispeciesissä |
Thylacoleo oli myöhäisplioseenilla ja myöhäispleistoseenilla (2 000 000–30 000 vuotta sitten) elänyt pussieläimiin kuulunut suku, johon kuului kolme lihaa syönyttä lajia. Ne kuuluivat heimoon Thylacoleonidae, eli pussileijonat. Suurin suvun jäsen, Thylacoleo carnifex, oli miltei leijonan kokoinen ja tiettävästi suurin Australiassa elänyt lihaa syönyt nisäkäs.
Piirteet [muokkaa]
Thylacoleo carnifexin kallosta on päätelty, että sillä oli hävinneistä ja nykyisin elävistä nisäkkäistä kaikkein suurin puruvoima[1]. Tästä syystä sen on päätelty olleen lihansyöjä ja metsästäneen esimerkiksi keguruja ja diprotodoneja. Sen jaloissa oli kynnet jotka se saattoi kissan tapaan vetää sisään, niiden perusteella on päätelty että thylacoleo saattoi kiivetä puihin[2]. Sen häntä oli samanlainen kuin kegurulla ja sen uskotaan voineen käyttää sitä noustessaan kahdelle jalalle jolloin se saattoi käyttää tehokkaasti etujalkojaan raapimiseen. Useat tieteilijät uskovat että Thylacoleo-suvun lajit olivat kaikkien aikojen pisimmille kehittyneitä pussieläinlihansyöjiä.
Luokittelu [muokkaa]
Huolimatta samankaltaisuuksista Thylacoleo ei ole sukua nykyiselle leijonille. Thylacoleonidae-lahkon ensimmäiset jäsenet ilmestyivät jo 24 miljoonaa vuotta sitten, Thylacoleo-suvun enimmäinen laji ilmestyi 2 miljoonaa vuotta sitten ja viimeinen hävisi noin 30 000 vuotta sitten[3]. Thylacoleo-sukuun kuului kolme lajia:
- Thylacoleo hilli (plioseeni)
- Thylacoleo crassidentatus (plioseeni)
- Thylacoleo carnifex (pleistoseeni)
