Thom Bell
| Thom Bell | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1941 |
| Kuollut | 22. joulukuuta 2022 |
| Muusikko | |
| Tyylilajit | R&B, soul |
| Soittimet | piano |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Thom Bell (1941 – 22. joulukuuta 2022[1]) oli yhdysvaltalainen muusikko, lauluntekijä ja musiikkituottaja. Hän oli Kenny Gamblen ja Leon Huffin ohella tärkeässä roolissa soul-musiikin Philly soul -tyylin kehittymisessä 1970-luvulla. Hän työskenteli muun muassa The Delfonics- ja The Stylistics -yhtyeiden kanssa.[2]
Bell opiskeli lapsena klassista pianonsoittoa. Hän tutustui Kenny Gambleen teini-ikäisenä ja perusti tämän kanssa vuonna 1959 The Romeos -nimisen yhtyeen. He nauhoittivat philadelphialaiselle Arctic -levy-yhtiölle, mutta eivät menestyneet.[3] Bell toimi laulaja Chubby Checkerin sovittajana ja orkesterinjohtajana ja kirjoitti tälle kappaleita. Hän soitti Cameo Records -yhtiössä pianoa sessiomuusikkona.[4]
Cameo Recordsilla Bell soitti muun muassa The Delfonics -yhtyeen kanssa. Kun yhtye siirtyi managerinsa Stan Watsonin perustamalle Philly Groove -yhtiölle vuonna 1968, Bell otettiin mukaan tuottajaksi.[4] Ensimmäinen hänen tuottamansa hitti oli The Showstoppersin ”Ain’t Nothin’ but a Houseparty” vuonna 1968, jota seurasi The Delfonicsin ”La La Means I Love You” samana vuonna.[3]
Bell kirjoitti paljon musiikkia laulaja ja lauluntekijä Linda Creedin kanssa. He tekivät Dusty Springfieldille kappaleen ”Free Girl” vuonna 1970. He kirjoittivat 1970-luvun alussa musiikkia The Stylistics -yhtyeelle ja tuottivat myös näiden nauhoituksia. Yhtyeen hiteistä Bellin ja Creedin kirjoittamia ovat muun muassa ”Betcha by Golly Wow”, ”You Make Me Feel Brand New” ja ”Stone in Love with You”.[3] He kirjoittivat The Spinnersille kappaleen ”Could It Be I’m Falling in Love?” vuonna 1973.[3] Bell myös tuotti The Spinnersin albumit Mighty Love (1974) ja Pick of the Litter (1975). Bell tuotti 1980-luvun alussa kaksi albumia Deniece Williamsille.[4]
Bell muutti Philadelphiasta Washingtoniin ja työskenteli 1980- ja 1990-luvulla ajoittain muun muassa James Ingramin, Angela Winbushin ja Earth, Wind & Firen kanssa.[2][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Thom Bell, an architect of 1970s Philadelphia soul, dies cbsnews.com. 23.12.2022. Viitattu 20.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Thom Bell Songwriters Hall of Fame. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Phil Hardy: ”Thom Bell”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jason Ankeny: Thom Bell Allmusic. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
