Thiele/Small

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Thiele/Small-parametrit ovat kaiutinsuunnittelussa käytettäviä kaiutinlementin ominaisuuksia kuvaavia arvoja. Arvot kuvaavat kaiuttimen sähköisiä ja mekaanisia ominaisuuksia.

Thiele/Small-parametrejä käytetään yleensä kaiutinelementille sopivan kotelon mitoittamiseen ja kaiuttimen akustiseen sovittamiseen.

Parametrit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fs

Elementin ominaisvärähtelytaajuus. Tunnetaan myös kirjainyhdistelmällä F0. Yksikkö hertsi (Hz). Elementin ominaisvärähtelytaajuutta matalampia ääniä toistettaessa kartion liike on vähemmän hallittua kuin muita ääniä toistettaessa, mikä aiheuttaa elementin kartiolla rasitusta. Subwoofer- ja woofer-elementeillä (toistavat syviä bassoääniä ja ylempiä bassoääniä) elementin ominaisvärähtelytaajuus on yleensä 13-60 hz. Keskiäänikaiuttimilla se on yleensä 60-500 hz ja tweeter-kaittimilla 500-4000 hz.

Qts

Elementin kokonaishyvyysluku. Lasketaan sähköisen ja mekaanisen hyvyysluvun pohjalta.

Qms

Elementin mekaaninen hyvyysluku.

Qes

Elementin sähköinen hyvyysluku.

BI

Elementin voimakerroin.

Vas

Ekvivalenttitilavuus. Yksikkönä litra(L) tai kuutiometrit. Kertoo elementin ripustuksen jäykkyyden vapaassa ilmassa (silloin kun elementti ei ole kiinnitettynä koteloon).

Mms

Kertoo elementin kartion ja muiden liikkuvien osien kokonaismassan. Yksikköina gramma (g) ja kilogramma (kg).

Rms
Cms

Ilmoittaa kaiutinelementin kartion ripustuksen jäykkyyden. Yksikkönä m/N. Yleensä jäykemmän ripustuksen omaava kaiutin kestää enemmän mekaanista rasitusta ja sen toisto on hallitumpi.

Re

Ilmoittaa ohmeina kaiutinelementin puhekelan resistanssin tasavirralla.

Le

Ilmoittaa milli-Henryinä (mH) kaiutinelementin puhekelan induktanssin.

Sd

Ilmoittaa kaiutinelementin kartion tehollisen alan. Yleensä teholliseen alaan lasketaan mukaan itse kartion pinta-ala, sekä 1/3 tai 1/2 kartiota ynpäröivän ripustuksen pinta-alasta.

Xmax

Ilmoittaa millimetreinä, kuinka suuri elementin liikerata on sen liikkuessa huipusta huippuun (mahdollisimmaan läheltä puhekelaa mahdollisimman kauas puhekelasta). Jos elementin liikerata ylitetään rajusti, kaiutin rikkoutuu. Yleensä rikkoutuminen tapahtuu joko puhekelan iskeytymisestä elementin pohjaa vasten tai sen lennehtämisestä pois sille tarkoitetusta urasta. Kummatkin tapauksen voidaan välttää kuuntelemalla kaiutinta: elementti, joka toimii äärirajoillaan tuottaa yleensä säröytynyttä ääntä. Pahimmasta tapauksessa puhekelan iskeytyminen elementin pohjaan (äänentoistonharrastajat käyttävät tapahtumasta termiä "pohjaaminen") voi kuulla. Tällöin kuunteluvoimakkuutta tulee välittömästi laskea. Puhekela ei välttämättä mene rikki kevyestä pohjaan iskeytymisestä ja parhaimmassa tapauksessa elementin rikkoutuminen voidaan välttää. Kaittimen äänentoistollisia ominaisuuksia ei voida luotettavasti arvioida huipusta huippuun-liikeradan pituudella. Kaiutin, jolla on pitkä liikerata ei välttämättä ole tehokkaampi kuin vastaava lyhyemmän liikeradan omaava kaiutin. Vastaavasti kaiutin, jolla liikerata on lyhyt, ei välttämättä tuota vähemmän säröytynyttä ääntä kuin verrokkikaiutin suuremmalla liikeradalla.

Pe
Vd

Maksimaalinen kartion syrjäyttämä tilavuus. Vd saadaan parametrien Sd ja Xmax tulona.