Theokritos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tanssivia Kharites-neitoja (Aglaia, Thalia ja Euphrosyne) kuvaava reliefi ajalta 570–560 eaa. Glyptothek Munich.

Theokritos (s. n. 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen bukolisen runouden eli paimenrunouden perustaja ja pääedustaja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Theokritoksen elämästä tiedetään vain vähän eikä hänen tarkkoja elinvuosiaankaan tunneta. Hän vaikuttaa kirjoittaneen varhaisimmat runonsa joskus vuosien 275 ja 270 eaa. välillä, sillä runoissa on viittauksia Syrakusan hallitsijaan Hieroniin ja Egyptin kuninkaaseen Ptolemaios Filadelfokseen. Theokritoksen katsotaan yleensä syntyneen Syrakusassa, mihin myös hänen runonsa viittaavat, mutta jotkut ovat pitäneet hänen kotipaikkanaan Kos-saarta. Kosilla hän joka tapauksessa asui myöhemmin, samoin kuin Aleksandriassa.[1]

Runoudessa Theokritoksen opettajana on toiminut Kallimakhos. Tämän lisäksi Theokritos on saanut runouteensa vaikutteita Filetaalta ja Apollonios Rhodoslaiselta. Runoilijana Theokritos on toiminut selvästi ainakin Aleksandriassa lähellä Ptolemaiosten hovia. Hän ei ilmeisesti julkaissut koskaan itse kokoelmaa runoistaan.[1]

Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina.[2]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idyllit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on paimenidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät monenlaisia muita aiheita. Yleinen aihe on rakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia pienoiseepoksia (epyllion) sekä ylistysrunoja hallitsijoille. Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti lähinnä lyhyttä runoa. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä.[1] Osaa runoista pidetään epäperäisinä.

Theokritoksen idyllit tunnetaan numeroilla ja seuraavilla nimillä (suomennoksessa käytetty nimi on ensimmäisenä; kreikankielisen nimen suora käännös viimeisenä, mikäli se poikkeaa ensin mainitusta; yleisesti epäperäisinä pidetyt idyllit on merkitty tähdellä):

  1. Paimenlaulu (Θύρσις ἢ ᾠδή, Thyrsis ē ōdē, "Thyrsis eli laulu")
  2. Taiantekijät (Φαρμακεύτριαι, Farmakeutriai)
  3. Serenadi (κῶμος, Kōmos)
  4. Paimenet (νομεῖς Βάττος καὶ Κορύδων, Nomeis Battos kai Korydōn, "Paimenet Battos ja Korydon")
  5. Vuohia ja lampaita (Βουκολιασταὶ Κομάτας καὶ Λάκων, Boukoliastai Komatas kai Lakōn, "Paimenrunoilijat Komatas ja Lakon")
  6. Paimenpojat I (Βουκολιασταὶ Δάφνις καὶ Δαμοίτας, Boukoliastai Dafnis kai Damoitas, "Paimenrunoilijat Dafnis ja Damoitas")
  7. Elojuhla (θαλύσια, Thalysia)
  8. Paimenpojat II (Βουκολιασταὶ Δάφνις καὶ Μενάλκας α, Boukoliastai Dafnis kai Menalkas A, "Paimenrunoilijat Dafnis ja Menalkas I")
  9. Paimenpojat III (Βουκολιασταὶ Δάφνις καὶ Μενάλκας β, Boukoliastai Dafnis kai Menalkas B, "Paimenrunoilijat Dafnis ja Menalkas II")
  10. Elonleikkaajat (ἐργατίναι ἢ Θερισταί, Ergatinai ē theristai, "Peltomiehet eli elonleikkaajat")
  11. Kyklooppi (Κύκλωψ, Kyklōps)
  12. Rakastettu (Ἀίτης, Aitēs)
  13. Hylas (ὕλας, Hylas)
  14. Naapurin poika (Κυνίσκας Ἔρως ἢ Θυώνιχος, Kyniskas Erōs ē Thyōnikhos, "Kyniskan rakkaus eli Thyonikhos")
  15. Syrakuusattaret (Συρακούσιαι ἢ Αδωνιάζουσαι, Syrakousiai ē Adōniazousai, "Syrakuusalaiset naiset eli Adonis-juhlan viettäjät")
  16. Runottaret (Χάριτες ἢ Ἱέρων, Kharites ē Hierōn, "Runottaret eli Hieron")
  17. Ptolemaioksen ylistys (ἐγκώμιον εἰς Πτολεμαῖον, Enkōmion eis Ptolemaion)
  18. Helenan häälaulu (Ἑλένης Ἐπιθάλαμιος, Helenēs epithalamios)
  19. Hunajavaras (Κηριοκλέπτης, Kēriokleptēs) *
  20. Maalaismoukka (Βουκολίσκος, Boukoliskos) *
  21. Kalastajat (ἁλιεῖς, Halieis) *
  22. Kastor ja Polydeukes (Διόσκουροι, Dioskouroi)
  23. Rakastaja (ἐραστής, Erastēs) *
  24. Pikku Herakles ( Ἡρακλίσκος, Hērakliskos)
  25. Herakles leijonantappaja ( Ἡρακλῆς Λεοντοφόνος, Hēraklēs leontofonos) *
  26. Bakkantit (Λῆναι ἢ Βάκχαι, Lēnai ē bakkhai)
  27. Metsässä (Οαριστύς, Oaristys, "Tutunomainen keskustelu")
  28. Värttinä (Ἠλακάτη, Hēlakatē)
  29. Rakkausruno I (Εἰδύλλιον Ἐρῶντος, Eidyllion erōntos, "Rakkausidylli")
  30. Rakkausruno II (Παιδικά, Paidika, "Lapsekas")

Epigrammit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä.

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Theokritoksen runous ja erityisesti paimenrunous sai useita seuraajia kreikkalaisessa maailmassa. Tunnetuimpia seuraajia ovat Moskhos ja Bion. Roomalainen yleisö sai tutustua Theokritokseen Artemidoroksen ja Theonin koostamien kokoelmien välityksellä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin perustajana. Theokritoksen vaikutus jatkui uudella ajalla kun hänen runoutensa ikään kuin löydettiin uudelleen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Tyni, Marianna: Johdanto. Teoksessa Theokritos 1975, s. 7-12.
  2. Smith, Andrew: Lives of the Hellenistic Poets: Theocritus Attalus. Viitattu 17.8.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Theokritos: Idyllejä. Suomentanut Marianna Tyni. Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-124-4.
  • Theokritos: Syrakuusalaiset naiset. Teoksessa Saarikoski, Pentti: Antiikin runoutta ja draamaa: Suomennoksia, s. 184–191. Toimittanut ja jälkisanan kirjoittanut H. K. Riikonen. Otava, 2002. ISBN 951-1-17918-7.

Muita käännöksiä ja muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Theocritus, Bion and Moschus: Rendered into English Prose with an Introductory Essay by Andrew Lang. London, 1980.
  • Theocritus: The Idylls of Theocritus. Translated by R. C. Trevelyan. New York: {{{Julkaisija}}}, 1925.
  • Theocritus: Theocritus. The Greek text with translation and commentary by A. S. F. Gow. 2nd ed.. Cambridge, 1952.
  • Theocritus: Select Poems. Commentary by K. J. Dover. London, 1971.
  • Theocritus: Idylls and Epigrams. Translated by Daryl Hine. New York: Atheneum, 1982.
  • Theocritus: A Selection. Commentary by Richard Hunter. Cambridge, 1999.
  • Theocritus: Idylls. Translated by Anthony Verity with an introduction and notes by Richard Hunter. Oxford University Press, 2003.
  • Theocritus: The Idylls. Translated by Robert Wells. Penguin, 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Theokritos -sitaatteja.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]