Theis Lundegaard

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Theis Lundegaard

Theis Jacob Thorkildsen Lundegaard (myös Theis Jacob Torchelsen Lundegård, 8. lokakuuta 1774 Austad, Norja26. helmikuuta 1856 Austad) oli norjalainen talonpoika, laivanvarustaja, rannikkopuolustuksen päällikkö, Eidsvollin kansalliskokousedustaja ja monikertainen Stortingetin jäsen.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Theis Jacob Torchelsen Lundegård oli talonpoika Torkild Nilssen Høylandin ja Ingebog Theisdatter Stulandin poika, joka syntyi Høylandin kylässä, Austadissa[1], joka on nykyisin osa Lyngdalia. Hänellä ei ollut koulupohjaa, mutta hän oli luonteeltaan sanavalmis, eikä pelännyt virkamiehistöä tai muitakaan auktoriteetteja. Lundegaard oli myös suurikokoinen mies sekä leveys- että pituussuunnassa.[2] Hän avioitui Sara Jacobsdatter Stulandin (17791872) kanssa vuonna 1800.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lundegaard oli luonut omaisuutensa lähtien vaatimattomista oloista. Hän harjoitti kauppaa Bergenin ja Kristianian välillä ja ajan pitkään hän hankki omistukseensa laivoja, sekä erään etelä-Norjan suurimmista maatiloista.[2]

Sotavuosien aikana Lundegaard osoitti myös upseerintaitoja rannikkopuolustuksen johdossa. Englantilainen fregatti oli tullut Austadiin ja ankkuroitunut Lundegårdin kartanon edustalle. Sotilaat olivat valmistautuneet nousemaan maihin, ja Lundegaardilla oli vain pieni joukko miehiä käytössään puolustukseen. Hän komensi naiset pukeutumaan miesten vaatteisiin ja ottamaan asemat niin, että he olivat näkyvissä mereltä päin. Aseiden puute ratkaistiin jakamalla naisille heinähaasioiden tukiseipäitä – puolustajat laskivat sen varaan, että matkan päästä ne näyttäisivät kivääreiltä. Ensimmäisen tulikomennon jälkeen englantilaiset huomasivatkin ”uudet sotilaat”, jotka olivat tulossa vähälukuisten puolustajien tueksi ja tekivät täyskäännöksen takaisin laivalle.[1]

Kotipaikkakuntansa talonpoikien luontaisena johtohahmona Lundegaard valittiin Eidsvollin kansalliskokousedustajaksi 1814.[2] Hänellä oli oma laiva, Haabet, jolla hän saattoi matkustaa liikematkoillaan ja kyseisellä laivalla hän matkusti kahden edustajatoverinsa kanssa myös itse kokoukseen.[3] Hän oli ensimmäinen puheenvuoron käyttänyt talonpoika ja heistä läpi kokouksen aktiivisin puhuja. Itsenäisyyskysymyksissä hän seurasi itsenäisyyspuolueen enemmistöä, mutta hän korosti erityisesti kirkon maanomistuksen lakkauttamista sekä vastusti äänioikeuden sitomista omaisuuteen. Hän ei ollut suuri puhuja, mutta otti puheenvuoron muiden vaietessa vaikeissa kysymyksissä. Hän oli myös ratkaisevassa roolissa niin sanotun ”juutalaisparagrafin” läpiviemisessä, joka kielsi juutalaisilta pääsyn maahan. Hän kehotti yhtäkkiä kaikkia nousemaan seisomaan, jotka eivät halua juutalaisia maahan. Enemmistö nousi, ja asia oli ratkennut.[2]

Lundegaard valittiin useaan otteeseen Stortingetiin vuosina 1814, 18151816, 18211822, 18271833 ja 1845, jolloin hän oli mukana tärkeimmissä komiteoissa. Hän jatkoi kamppailua virkamieskunnan ylivaltaa vastaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Karl Arnt Skarpeid: Skarpeid Slektshistorie Viitattu 27.1.2008. (norjaksi)
  2. a b c d e Theis Jacob Thorkildsen Lundegaard www.eidsvoll1814.no. Viitattu 27. tammikuuta 2008. (norjaksi)
  3. Øivind Johansen: En ærverdig dames død Skipslister, forlis og sjøskader. Norsk Forlishistorisk Forening. Viitattu 27.1.2008. (norjaksi)