The Dead Boys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Dead Boys
(1976–1979, 1987, 2004–2005)
Tiedot
Tyylilaji: punk rock, glam punk
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Cleveland, Ohio, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Entiset jäsenet
Stiv Bators
Cheetah Chrome
Jimmy Zero
Jeff Magnum
Johnny Blitz
Levy-yhtiöt
Sire, Bomp!, Revenge, Hell Yeah, Bacchus, Bad Boy, Cold Front, Relativity

The Dead Boys oli yhdysvaltalainen punkyhtye Clevelandista, Ohion osavaltiosta. Yhtye oli aktiivinen vuosina 1976–1979 ja yhdistyi lyhyesti uudelleen vuosina 1987, 2004 ja 2005. The Dead Boys oli yksi ensimmäisistä punkyhtyeistä.

Perustaminen ja 1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Dead Boys syntyi yhtyeestä Rocket From The Tombs ja oli alkuperäiseltä nimeltään Frankenstein. Uuteen kokoonpanoon kuuluivat Stiv Bators, Cheetah Chrome, Jimmy Zero, Jeff Magnum ja Johnny Blitz. Yhtyeen jäsenten muutettua New Yorkiin heinäkuussa 1977 Joey Ramonen kehotuksesta he alkoivat käyttää lempinimeä Dead Boys, joka esiintyi heidän aikaisemman yhtyeensä kappaleessa ”Down in Flames”.

New Yorkissa The Dead Boys keräsi pian huomiota skandaalimaisilla lavaesiintymisillään. Säädytön elehtiminen ja kiroilu kuuluivat aina ohjelmaan. Yhtye soitti usein legendaarisella rockclubilla CBGB's, ja vuonna 1977 se julkaisi debyyttialbuminsa Young, Loud and Snotty. Kappaletta ”Sonic Reducer” pidetään usein yhtenä punkgenren suurimmista klassikoista.

The Dead Boysin levy-yhtiö Sire Records painosti yhtyettä muuttamaan tyyliään ja musiikkiaan valtayleisöille sopivammaksi, ja tämä johti bändin hajoamiseen vuonna 1979. Monet viimeisistä esiintymisitä päätyivät rockdokumenttiin D.O.A.: A Rite of Passage. Vain muutama kuukausi hajoamisen jälkeen yhtyeen täytyi ryhtyä sopimustaan kunnioittaen työstämään yhdessä livealbumia. Yhtiölle kostaakseen Bators lauloi tarkoituksellisesti väärin ja lopputulos oli käyttökelvoton. Kun materiaali lopulta kelpasi Bomp! Recordsille, Bators äänitti lauluosuutensa uudestaan.

Kokoontumiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla The Dead Boys teki yhdessä useita esiintymisiä. He julkaisivat uudelleen ensimmäisen albuminsa vuonna 1989, ja tästä vastasti nuori Bob Clearmountain. Hän työskenteli tuolloin studioapulaisena.

Vuonna 1990 Stiv Bators kuoli häneen törmänneen taksin aiheuttamiin vammoihin. Syyskuussa 2004 jäljellä olevat jäsenet kokoontuivat yhtä keikkaa varten Clevelandissa. Vuonna 2005 he soittivat hyväntekeväisyyskeikan CBGB's-klubilla ja toisen keikan Halloweenina.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Stiv Bators – laulu
  • Cheetah Chrome – soolokitara
  • Jimmy Zero – kitara
  • Jeff Magnum – basso
  • Johnny Blitz – rummut

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Young Loud and Snotty (1977)
  • We Have Come for Your Children (1978)

Myöhemmät julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Night of the Living Dead Boys (1981)
  • The Return of the Living Dead Boys DVD (1987)
  • Liver Than You'll Ever Be (1988)
  • Younger, Louder and Snottier (1997)
  • Twistin' on the Devil's Fork: Live At CBGB's (1998)
  • All This and More (1998)
  • 3rd Generation Nation (1999)
  • Live At CBGB's 1977 (2009)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Sonic Reducer" (1977)
  • "Tell Me" (1978)
  • "Search and Destroy" (1977)
  • "All The Way Down/Nights Are So Long" (1987)
  • "Buried Gems" (2000)
  • "Paul Sherry goes Back – The Paul Sherry Sessions" (2007)