Apostolic Lutheran Church

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjois-Amerikan lestadiolaisuuden sukupuu. Sisältää myös kuolleet haarat.[1][2][3]

The Apostolic Lutheran Church of America (ALCA) on rauhansanalaisen lestadiolaisuuden haaran kirkkokunta Pohjois-Amerikassa. Sen perustivat v. 1928[4] ns. suurseuralaisuuden kannattajat, Finnish Apostolic-Lutheran Congregationin jakautuessa kahtia. ALCA on löyhä yhteistyöelin Pohjois-Amerikan pikkuesikoisten eli rauhansanalaisten paikallisten Apostolic Lutheran Church -seurakuntien välillä.[5]

Amerikan lestadiolaisuudessa alkoi ilmetä erimielisyyksiä jo 1870-luvulla. Liike oli Amerikassa ulkonaisestikin kahtia jakautunut vuosina 1876-1878, ja senkin jälkeen liike oli sisäisesti jakaantuneena erilaisiin kuppikuntiin[6]. Ensimmäisenä näistä erkaantuivat ulkonaisesti haalilaiset v. 1886, jotka sanoivat syyksi erkaantumiselleen kyllästymisensä jatkuviin riitoihin. Myöhemmin erkanivat esikoisuusaatteen kannattajat nimellä takkislaisuus v. 1888 ja lopullisesti 1894, sekä uusheräys 1901-1902.[1][2][3] Haalilaiset liittyivät löyhästi takaisin vanhoillislestadiolaisiin eli "heidemanilaisiin" vähitellen vuosina 1893-1900.[7]

ALCA on esikoislestadiolaisuudesta (Jällivaaran esikoisuus) v. 1903 erkaantuneen pikkuesikoisuuden (Lannavaaran esikoisuus), Amerikan vanhoillislestadiolaisuuden sisällä vuodesta 1908 lähtien vaikuttaneen suurseuralaisuuden, Amerikan uusheränneiden ja entisten haalilaisten yhteenliittymä. Koska monet entisistä haalilaisista menivät mukaan suurseuralaisuuteen, kutsuivat heidemanilaiset suurseuralaisuutta myös "haalilaisuudeksi". Amerikan suurseuralaiset saivat Euroopasta arvovaltaista tukea mm. Pauli Rantalalta, August Lundbergilta ja Juhani Rautiolta. Suurseuralaisuuden yksi keskeisimmistä puuhamiehistä Amerikassa oli Juho (John) Pollari, jonka johdolla erkaantui myöhemmin vuonna 1920-1921 erilliseksi lestadiolaisuuden haaraksi pollarilaisuus.[8][5]

Suurseuralaisten hallussa oli Kristillisen Kuukauslehden (The Christian Monthly) toimitus, joka ilmestyi vuosina 1916-1966. Heidemanilaisilla sitä vastoin oli lehti nimeltä Rauhan Tervehdys (Greetings of Peace), joka on myöhemmin ollut töröläläisten hallussa.[9]

Kirkkokuntalaisuus-nimitys tulee siitä että he perustivat kirkkokunnan nimeltä The Apostolic Lutheran Church of America. Kirkkokuntalaiset kannattivat hajautetumpaa johtamistapaa lestadiolaisten hengelliselle toiminnalle, ja siksi he kannattivat itsenäisemmistä paikallisseurakunnista muodostuvaa kirkkokuntaa keskusjohtoisemman keskusyhdistystyyppisen organisaatiomallin sijaan. Ideana oli erillisten lestadiolaissuuntien yhteinen kirkkokunta, johon pyrittiin aluksi järjestämällä eri lestadiolaissuuntien edustajien yhteisiä "suuria seuroja" v. 1908 alkaen, josta tulee nimitys "suurseuralaisuus".[10]

Vanhoillislestadiolaiset joita kutsuttiin myös "heidemanilaisiksi", vastustivat tätä sekaseuraista yhteenliittymää jota kutsuttiin aluksi suurseuralaisuudeksi, sekä v. 1927 hajaannuksen jälkeen kirkkokuntalaisuudeksi ("federation") ja "pikkuesikoisuudeksi", siinä mukana toimineen esikoislestadiolaisista v. 1903 erkaantuneen pikkuesikoisuuden mukaan.[5]

Vuosina 1927-1928 Finnish-Apostolic Lutheran Church jakaantui The Apostolic Lutheran Church of America:ksi ja First Apostolic Lutheran Churchiksi. Myöhemmin Suomessa v. 1934 vanhoillislestadiolaisuudesta eronnut rauhansanalaisuus alkoi hengelliseen yhteistyöhön ALCA:n kanssa.[5]

Amerikassa rauhansanalaisia on noin 6000[11]. Rauhansanalaisuus on jakautunut 1990-2000-luvuilla sisäisesti liberaaliin ja konservatiiviin suuntaukseen.

Lisäksi The Apostolic Lutheran Church of America:a kohtasi ulkonainenkin hajaannus 2010-luvun alussa, jolloin siitä erkani ryhmä joka perusti kirkon nimeltä Grace Apostolic Lutheran Church (GALC), joka ei kuulu ALCA-kirkkokuntaan. Grace Apostolic Lutheran Church -ryhmä uskoo uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa. Suuntausta kutsutaan nimellä andersonilaisuus johtajansa Steven E. Andersonin mukaan.[12][13][14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hepokoski, Warren: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000 2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinäkuuta 2012. (pdf-versiossa on sivunumerot) (englanniksi)
  • Mauri Kinnunen: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870–1939. Jyväskylän yliopisto, 2004. 951-39-1815-7. pdf-dokumentti (PDF).
  • Lohi, Seppo: Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry (SRK), 2007. ISBN 978-951-843-109-4.
  • Talonen, Jouko: Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. Lestadiolaisuuden hajaannukset (pdf). Suomen teologinen instituutti (STI), 2001. ISBN 952-9857-11-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Talonen 2001 s. 25 ja 30.
  2. ↑ a b Hepokoski 2002. s. 28, 40-41, 43-45, 85-91 ja 108
  3. ↑ a b Kinnunen 2004. s. 438
  4. ↑ Lohi 2007. s. 508.
  5. ↑ a b c d Lohi 2007. s. 508-510.
  6. ↑ Lohi 2007. s. 149-156, 195.
  7. ↑ Lohi 2007. s. 195-237.
  8. ↑ Lohi 2007. s. 489-490 ja 495-497
  9. ↑ Lohi 2007. s. 495
  10. ↑ Lohi 2007. s. 488-495.
  11. ↑ LWF Statistics 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Anderson, Steven E. 2012. FinnForge: Voice of the Elders -blogi. "Grace Apostolic Lutheran Church Open Declaration and Confession of Faith". 15.05.2012. http://finnforge.blogspot.fi/. Luettu 02.04.2013
  13. ↑ https://www.facebook.com/GraceApostolicLutheran
  14. ↑ http://www.mediafire.com/galc


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Apostolic_Lutheran_Church&oldid=22189444”