Tetrametyyliammoniumhydroksidi
| Tetrametyyliammoniumhydroksidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C[N+](C)(C)C.[OH-][1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (CH3)4NOH |
| Moolimassa | 91,154 g/mol |
| Sulamispiste |
60 °C (trihydraatti) 62–63 °C (pentahydraatti)[2] |
| Liukoisuus veteen | 220 g/100ml (15 °C)[2] |
Tetrametyyliammoniumhydroksidi ((CH3)4NOH) on kvaternaarinen ammoniumyhdiste. Sillä on käyttöä muun muassa puolijohdeteollisuudessa.
Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetrametyyliammoniumhydroksidi on kiinteänä neulamaisia kiteitä ja myös kidevedellisiä muotoja tunnetaan. Tetrametyyliammoniumhydroksidilla on pistävä ammoniakkimainen haju ja se on hygroskooppista eli se imee itseensä kosteutta ilmasta. Ilman hiilidioksidi absorboituu myös helposti aineeseen. Tetrametyyliammoniumhydroksidi on vaikeasti syttyvää. Yhdiste liukenee hyvin veteen, jolloin vapautuu lämpöä. Muodostuva vesiliuos on vahva emäs. Esimerkiksi 25-prosenttisen tetrametyyliammoniumhydroksidin vesiliuoksen pH on 13.[2][3] Tetrametyyliammoniumhydroksidi syövyttää metalleja, kuten sinkkiä, tinaa ja alumiinia, vapauttaen syttyvää vetykaasua.
Tetrametyyliammoniumjodidi reagoi hopeaoksidin kanssa muodostaen tetrametyyliammoniumhydroksidia. Muita tapoja valmistaa yhdistettä tetrametyyliammoniumjodidista on ioninvaihto ja kaliumhydroksidin alkoholiliuoksen reaktio. Tyypillisesti sitä myydään joko 25- tai 10-prosenttisena vesiliuoksena.[2][3][4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetrametyyliammoniumhydroksidia käytetään etsaukseen puolijohdeteollisuudessa sekä nestekidenäyttöjen valmistuksessa. Näihin tarkoituksiin yhdistettä käytetään vuosittain yli 500 tonnia. Etsaukseen käytettävät liuokset sisältävät yhdistettä tyypillisesti hieman yli 2 massaprosenttia.[3][4]
Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetrametyyliammoniumhydroksidi on erittäin voimakkaasti syövyttävää ja voi aiheuttaa iholle joutuessaan vakavia vammoja. Ihon läpi imeytyneenä se voi aiheuttaa jopa kuoleman. Tämä johtuu siitä, että tetrametyyliammoniumioni sitoutuu muskariini- ja nikotiinireseptoreihin salvaten hermosolmujen toiminnan. Tämä johtaa jäsenten heikkouteen ja hengityslihasten lamaantumiseen, mikä voi johtaa kuolemaan.[3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tetramethylammonium hydroxide – Substance summary NCBI. Viitattu 24. tammikuuta 2012.
- ↑ a b c d Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 628. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d Chung-Hsun Lee, Chao-Ling Wang, Hsiu-Fen Lin, Chee-Yin Chai, Ming-Yuan Hong & Chi-Kung Ho: Toxicity of tetramethylammonium hydroxide: Review of two fatal cases of dermal exposure and development of an animal model. Toxicology and Industrial Health, 2011, 27. vsk, nro 6, s. 497–503. (englanniksi)
- ↑ a b c Chun-Chi Lin, Chen-Chang Yang, Jiin Ger, Jou-Fang Deng & Dong-Zong Hun: Tetramethylammonium hydroxide poisoning. Clinical Toxicology, 2010, 48. vsk, s. 213–217. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- OVA-ohje: Tetrametyyliammoniumhydroksidi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ChemBlink: Tetramethylammonium hydroxide (englanniksi)