Tetraetyleenipentamiini
| Tetraetyleenipentamiini | |
|---|---|
-N2-(2-((2-aminoethyl)amino)ethyl)ethane-1,2-diamine_200.svg) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | N'-[2-[2-(2-aminoetyyliamino)etyyliamino]etyyli]etaani-1,2-diamiini |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(CNCCNCCNCCN)N[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C8H23N5 |
| Moolimassa | 189,314 g/mol |
| Sulamispiste | -40 °C[2] |
| Kiehumispiste | 340 °C[2] |
| Tiheys | 0,9994 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Sekoittuu veteen ja orgaanisiin liuottimiin[2] |
Tetraetyleenipentamiini (C8H23N5) on alifaattinen polyamiini. Yhdistettä käytetään pääasiassa polymeeri- ja öljynjalostusteollisuudessa. Aineesta käytetään myös nimiä 3,6,9-triatsaundekametyleenidiamiini, 1,11-diamino-3,6,9-triatsaundekaani, tetreeni ja TEPA.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetraetyleenipentamiinia valmistetaan muiden polymamiinien tavoin 2-aminoetanolista ja etyleenidiamiinista kuumentamalla niitä oksidi-, fosfaatti-, tai volframaattikatalyytin läsnä ollessa, josta se voidaan erottaa tislaamalla. Tekninen tuote sisältää usein myös tetraetyleenipentamiinin syklisiä tai haarautuneita isomeerejä.[3][2]
Tetraetyleenipentamiinia muodostuu myös sivutuotteena valmistettaessa etyleenidiamiinia 1,2-dikloorietaanista ja ammoniakista.[3][2]
Vuonna 1999 kilo tetraetyleenipentamiinia maksoi 3,90 Yhdysvaltain dollaria.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetraetyleenipentamiinia käytetään liuottamaan rikkiä, väriaineita ja muoveja, kumin ja hartsien valmistuksessa, öljyjen ja polttoaineiden lisäaineena sekä lisäaineiden valmistuksessa ja pinta-aktiivisena aineena.[3][2][4]
Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tetraetyleenipentamiini ärsyttää hengityselimiä ja silmiä. Yhdiste on vahvasti emäksistä, minkä vuoksi se voi aiheuttaa syövytysvammoja joutuessaan kosketuksiin ihon tai silmien kanssa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tetraethylenepentamine – Substance summary NCBI. Viitattu 2. tammikuuta 2011.
- ↑ a b c d e f g Karsten Eller, Erhard Henkes, Roland Rossbacher & Hartmut Höke: "Amines, Aliphatic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002.
- ↑ a b c d Srivasan Sridhar & Richard G. Carter : "Diamines and Higher Amines, Aliphatic", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001.
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 608. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 02.01.2011). (englanniksi)
- ↑ Tetraetyleenipentamiinin kansainvälinen kemikaalikortti
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Inchem: Tetraethylenepentamine CAS N°: 112-57-2 (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf) (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Tetraethylenepentamine (englanniksi)
- ChemBlink: Tetraethylenepentamine (englanniksi)