Terike Haapoja
Terike Haapoja (s. 1974) on suomalainen kuvataiteilija ja teatterintekijä.[1]
Haapoja on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2006 kuvataiteen maisteriksi ja valmistelee tohtorintutkintoa. Hän on valmistunut myös Teatterikorkeakoulun esitystaiteen ja -teorian koulutusohjelmasta teatteritaiteen maisteriksi 2004 ja opiskellut Teatterikorkeakoulussa myös valosuunnittelua, josta hän on suorittanut alemman tutkinnon. Haapoja on opiskellut ulkomailla Krakovan taideakatemiassa vuosina 1998–1999 ja Berliinissä Hochschule der Künstessä vuonna 2000.[2] Haapoja valittiin yhdessä Antti Laitisen kanssa edustamaan Suomea vuoden 2013 Venetsian biennaalissa. [3]
Haapojan teoksia on muun muassa Oulun taidemuseossa, Valtion taidekokoelmassa ja Helsingin kaupungin taidemuseossa.
Videoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapoja käyttää videotaiteessaan teknisiä kuvantamiskeinoja näyttämään luonnollisen maailman ilmiöitä. Teoksessa Entropy (2004) on lämpökamerakuvaa kuolleen hevosen jäähtyvästä ruumiista, joka on editoitu 9 tunnista 25 minuuttiin. [4]
Haapojan töissä teknisen välineen etäännyttävä vaikutus on suhteessa kohteiden fyysisyyteen ja aiheisiin liittyviin eettisiin kysymyksiin.[5] Kuvaa tuottavat laitteet on pitkälti automatisoitu ja niiden tuottama jälki on suunniteltu muuhun kuin kuvataiteen käyttöön, kuten lääketieteelliseen kuvantamiseen tai viestintäteknologiaan.
Toisten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2012 Haapoja aloitti kirjailija ja näytelmäkirjailija Laura Gustafssonin kanssa taiteellistieteellisen Toisten historia -hankkeen, jossa tutkitaan maailmanhistoriaa eläinten näkökulmasta. Projekti sisältää näyttelyitä, seminaareja, tekstejä ja interventioita, joita tekijät esittelevät projektin blogissa. Vuoden 2013 lopulla hankkeeseen kuuluva Naudan Historian Museo -näyttely oli esillä Helsingin Kaapelitehtaalla. Sen tarkoitus on kertoa historiaa jonkun muun eläimen kuin ihmisen näkökulmasta.[6]
Haapoja ja Gustafsson saivat projektista mediataiteen valtionpalkinnon 2016.[7]
Seinäjoen taidehallissa vuonna 2021 esillä olleessa näyttelyssä Haapoja ja Gustafsson esittelivät maailman lihateollisuutta ja suomalaisia sikoja. Taiteilijapari tunnettiin eläinten oikeuksien puolustajina ja lihatalouden kriitikkoina. Siat-näyttelyssä oli esillä kolme teosta. Ääni-installaatiossa Odotustila – Waiting Room toistettiin sikojen ääntelyä viimeisenä elossaoloyönään ennen teurastusta, toisessa videoteoksessa kuvattiin maailman eläinteollisuutta ja toisessa videoteoksessa eläinten turvatalossa elävää Paavo-sikaa, jonka selkään oli kiinnitetty valjaiden avulla kamera. Näyttely herätti keskustelua Etelä-Pohjanmaalla, jossa on paljon eläimiä kasvattavia maatiloja ja sikatiloja on siellä lähes kaksisataa. Valtakunnalliseen tietoisuuteen näyttely pääsi, kun Kurikan sivistystoimenjohtaja perui yläkoululaisten vierailut näyttelyyn, johon heidän oli tarkoitus tutustua osana Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa Taidetestaajat-hanketta.[8]
Venetsian biennaali 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haapoja oli Suomen taiteilija Venetsian taidebiennaalin Pohjoismaisessa paviljongissa 2013. Falling Trees -näyttelykokonaisuuden, joka muodostui Antti Laitisen näyttelystä Suomen paviljongissa ja Haapojan näyttelystä Pohjoismaisessa paviljongissa, kuratoi Marko Karon, Mika Elon ja Harri Laakson muodostama Gruppo 111.[9]
Haapoja muunsi kokonaisvaltaisilla arkkitehtonisilla eleillä Sverre Fehnin suunnitteleman Pohjoismaisen paviljongin tutkimuslaboratorioksi, jossa teknologia ja tiede asemoituvat elämän ja taiteen peruskysymysten kuten muistin, luontosuhteen ja kuolevaisuuden tutkimisen välineiksi.
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Dukaattipalkinto 2008
- Mediataiteen valtionpalkinto 2016 (yhdessä Laura Gustafssonin kanssa)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Terike Haapoja: Terminaali kiasma.fi. Viitattu 17.1.2009.
- ↑ Cv, Terike Haapojan sivusto luettu 17.1.2009
- ↑ Kuva.fi luettu 1.2.2013
- ↑ Suomesta Galleria: Terike Haapoja ENTROPY video works 8.-30.6. suomestagalleria.net. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 2.2.2013.
- ↑ Paula Toppila: Absence and Presence in Aporia. Framework, Tammikuu, 2007. vsk, nro 6, s. 86–93. Helsinki: FRAME. [framework.fi Artikkelin verkkoversio]. Viitattu 2.2.2013. englanti
- ↑ Paju, Anna: ”Ihminen on tuhonnut naudan historian” Kansan Uutiset. 30.11.2013. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Mediataiteen valtionpalkinnon saivat Terike Haapoja ja Laura Gustafsson Toisten historia -projektista 7.12.2016. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Koivuranta, Riitta & Ahola, Suvi: Kurikassa peruttiin koululaisvierailuja Siat-näyttelyyn. Helsingin Sanomat, 5.11.2021, s. B 3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2021.
- ↑ Venetsian biennaali 2013 Frame. Viitattu 16.12.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
