Teologia ja uskontotiede
Sivulta puuttuu  |
|
|
|---|
| Osa-alueita |
|
Eksegetiikka |
| Uskonnoittain |
|
Juutalainen teologia |
Uskontotieteen suhde teologiaan on kahtalainen. Mikäli paikallinen teologinen tutkimus on tapahtunut kirkkokuntien seminaareissa tai tunnustuksellisluonteisissa teologisissa tiedekunnassa, uskontotieteen piirteenä on ollut edustaa uskonnollisista käsityksistä vapaata akateemista, empiiristä, kokemusperäistä ja humanistista uskontojen tutkimusta. Toisissa tapauksissa uskontotiede on erottautunut teologiasta lähinnä joidenkin menetelmiensä (uskontoantropologia ja uskontofenomenologia) ja tutkimuskohteensa (kansanusko ja vieraat uskonnot institutionaalisen teologian sijaan) perusteella. Paikallisen teologisen tutkimuksen akateemisesta luonteesta tai sen puutteesta johtuen uskontotiede voidaan ymmärtää joko teologiasta hyvin erilliseksi akateemiseksi tutkimukseksi tai siihen läheisesti liittyvänä tieteenalana, joka menetelmiltään ja tutkimuskohteeltaan täydentää teologista tutkimusta mutta ei akateemiselta otteeltaan eroa siitä. Nousevan kognitiivisen uskonnontutkimuksen myötä reduktionistinen ote uskontoon ja uskontojärjestelmiin on kasvanut. Empiirisesti tiukka tutkimuseetos suhteessa tutkimuskohteeseen saa aikaan jyrkän pesäeron suhteessa perinteiseen teologiaan.
Suomessa uskontotiedettä ja yliopistoteologiaa erottavat pääasiassa tutkimuskohde ja metodologia, ja etenkin eksegetiikan ja kirkkohistorian suhteet uskontotieteeseen ovat läheiset. Suomessa uskontotiedettä opetetaan Turun yliopistossa humanistisessa ja Åbo Akademissa teologisessa tiedekunnassa. Helsingin yliopiston uskontotieteen laitos on sekä humanistisen että teologisen tiedekunnan alainen, ja ainetta voi opiskella kumman tahansa tiedekunnan opiskelija. Kognitiivisen suuntauksen nousun myötä uskontotiede kuitenkin lähenee paikoittain kognitiotiedettä, joka on reduktionistisen tutkimusotteensa takia jo hyvin etäällä yliopistoteologiasta.
Joensuun yliopistossa uskontotiedettä voi opiskella teologisessa tiedekunnassa.
