Temppeliherrojen kätketty kruunu

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Don Rosan sarjakuvatarinaa Temppeliherrojen kätketty kruunu. Temppeliherrojen kätketty kruunu ja muita Don Rosan parhaita on Rosan sarjakuvista koostettu kovakantinen kirja.

Roope-setä ja Temppeliherrojen kätketty kruunu on yksi Don Rosan tarinoista.

[muokkaa] Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarina alkaa Roope Ankan Trofeehuoneesta, missä Roope haikailee menettämänsä Tšingis-kaanin kruunua. Roope sanoo (kruunusta): "Omistin kalleuden vuosia, kunnes hukkasin sen havitellessani Kathayn muita aarteita". Tähän yksi huoneessa olevista ankanpojista toteaa: "Eikä sinulla ole korvikkeeksi edes sen läntistä vastinetta." Roope kiinnostuu ja ankanpoika jatkaa: "Seremoniakruunua, jonka Euroopan kuninkaat yrittivät lähettää suurkaanille alamaisuutensa merkiksi!" Seuraavaksi Roope saa kuulla, että tieto kruunun sijainnista voisi löytyä Kristoffer Kolumbuksen kadonneesta lokikirjasta. Roope sattuu kuitenkin tietämään lokikirjan sijainnin, sillä hän kuuli siitä suomalaiselta A.E. Nordenskiöldiltä.

Niinpä Aku, Tupu, Hupu ja Lupu, sekä Roope suuntaavat laivallaan Jäämerelle etsimään lokikirjaa. Roope jää odottelemaan laivaan kun Aku ja pojat lähtevät etsimään kirjaa. He myös löytävät sen, mutta joutuvat susien ja jääkarhun ahdistelemaksi. Roope kuitenkin pelottaa olennot pois Pelle Pelottoman rakentamalla koneella (jolla on tarkoitus siirrellä laivoja). Heti tämän jälkeen he muistavat olevansa luvatta Brutopian salaisen sotilastukikohdan lähellä. Brutopialainen sota-alus alkaa tulittaa ankkoja ja tässä rytäkässä lokikirja melkein putoaa veteen. Akun onnistuu kuitenkin kopata tämä (ja tavata taas tuttu jääkarhu). Jääkarhu pakenee ja Roope alkaa selailla lokikirjaa turvallisen välimatkan päässä brutopialaisista. Lokikirjasta ilmenee, että Kolumbus oli temppeliherra. Tästä Roope ilahtuu, hän nimittäin tietää paljonkin Temppeliherroista. Roope selittää lyhyesti järjestön historian. Roope tarvitsee aarteen salaisuuden selvittämiseen jonkun alan asiantuntijan apua, joten hän suuntaa Pariisiiin, Maailmanpankkineuvoston päämajan luokse, missä hän tapaa herra Molayn. He yhdistävät tietonsa ja suuntaavat Haitiin. He tietävät, että tiettynä päivänä erään kallion varjo osoittaa kruunun kätköpaikan. Roopen huonoksi onneksi varjo lankeaa kaukaiseen laaksoon. Moley poistuu selittäen, ettei voi auttaa enempää ja sanoo palaavansa Ranskaan. Ankat suuntaavat laaksoon.

Laaksossa voodooheimo ottaa Akun ja Roopen vangeiksi, mutta ankanpojat pääsevät pakoon. (Kuulemma "Parrakas" on kertonut heimolle, että ankat ovat urkkijoita, jotka haluavat päästä selville heimon salaisista riiteistä.) Ankat tunnistavat "Parrakkaan" heti Molayksi ja tajuavat tämän olevan roisto. Muutaman voodoohetken jälkeen ankanpoikien onnistuu naamioitua Molayksi ja tulla leiriin. He selittävät asioiden oikean tolan ja heimo päästää ankat vapaaksi.

Ankat etsivät kruunua monta päivää, mutta turhaan. Lopulta he palaavat murtuneina hotellille. Samassa yksi ankanpojista tajuaa, että päivämäärä, jolloin vuoren varjo lankeaa kruunun kätköpaikkaan, onkin Juliaanisen kalenterin mukaan, eikä nykyään käytössä olevan Gregoriaanisen kalenterin mukainen päivä. Nykykalenterilla tuo päivä olisi siis 3. tammikuuta, juuri kuluva päivä. Ankat ryntäävät takaisin vuorelle ja nyt sen varjo osoittaakin kukkulaa. Ankat löytävät sieltä kruunun. Samassa Molay ilmestyy paikalle; hän ei palannutkaan pariisiin, vaan tiesi väärästä päivämäärästä. Hän raivostuu huomatessaan ankkojen löytäneen kruunun ennen häntä. Nyt kuitenkin selviää, että Molay on temppeliherrojen suurmestari, ja että kruunu kuuluu hänelle. Oli nimittäin sovittu, että kruunu palaa temppeliherroille 13. lokakuuta 1582. Ankat luovuttavat kruunun, mutta yksi ankanpojista tajuaa: Siirryttäessä Juliaanisesta kalenterista Gregoriaaniseen, oli pakko hypätä muutaman päivän yli, eli näitä päiviä ei koskaan ollutkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että 13. lokakuuta 1582, ei koskaan tuulutkaan, kruunu kuuluu siis sen löytäjälle, eli tässä tapauksessa Roopelle. Molay kuitenkin vetää aseen esille ja uhkaa tappaa ankat, mutta paikalle osunut voodoopappi antaa Molaylle tujauksen voodoota ja vie tämän heimonsa vangiksi. Roope iloitsee, mutta saa pian selville ,että kruunu kuuluu lain mukaan haitilaisille. Roope palaa kotiin tyhjin käsin, mutta tarkemmin katsoen hänelle jää vanha homeinen arkku ja klaanikangas, johon kruunu oli kiedottu. Kangas osoittautuu McAnkkain klaanin tunnuskankaaksi. Tämä tieto johdattaa ankat Ankkapurhan linnaan, mutta se onkin jo toinen tarina (ks. Kirje kotoa).

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

[muokkaa] Triviaa

Jacques de Molay oli tosiaankin temppeliherrojen viimeinen suurmestari.

[muokkaa] Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut
Muilla kielillä