TeliaSonera

Wikipedia
Ohjattu sivulta Telia-Sonera
Loikkaa: valikkoon, hakuun
TeliaSonera AB

TeliaSonera new logo.svg

Tunnuslause TeliaSonera. Paikallisesti kansainvälinen, palveluksessasi.
Yritysmuoto Julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: TLS1V
OMX: TLSN
Markkina-arvo 27,82 mrd. € (14.2.2011)[1]
Perustettu 2003
Toimitusjohtaja Johan Dennelind
Avainhenkilöt Marie Ehrling, hallituksen puheenjohtaja
Kotipaikka Ruotsin lippu Tukholma, Ruotsi
Toimiala Telekommunikaatio
Liikevaihto Laskua 104,9 mrd. SEK (2012) [2]
Liikevoitto Laskua 28,3 mrd. SEK (2012)[2]
Tilikauden tulos Nousua 21,2 mrd. SEK (2012)[2]
Henkilökuntaa 27 838 (2012)[3]
Kotisivu Teliasonera.com
TeliaSoneran logo vuosina 2003–2011.

TeliaSonera AB on ylikansallinen teleoperaattori, joka muodostui alun perin ruotsalaisen Telian ja suomalaisen Soneran fuusion tuloksena vuonna 2002. TeliaSonera tarjoaa sekä kiinteän verkon että mobiilin tietoliikennepalveluja yritys- ja kuluttaja-asiakkaille. Yhtiön kotipaikka on Tukholma Ruotsin valtion ollessa suurin yksittäinen osakkeenomistaja. TeliaSoneran osakkeet noteerataan Helsingin ja Tukholman pörsseissä.

Molemmilla yhtiöillä on historia kansallisina puhelintoimintaa harjoittaneina monopoleina ennen yksityistämistä ja yhdistämistä. Vaikkakin yhtiöt on nyt yhdistetty, erilliset brändinimet Telia ja Sonera säilyvät toistaiseksi kummankin maan kansallisilla markkinoilla. TeliaSoneralla on nykyisin n. 27 800 työntekijää palveluksessaan ja maantieteellisesti yhtiö on keskittynyt toimimaan pääosin Pohjoismaiden alueella (lukuun ottamatta Islantia) sekä Baltiassa. Viimeaikaisina enemmistöosuushankinnoista mainittakoon Xfera Espanjassa, jonka 3G-operaattoritoiminta käynnistyi vuonna 2006 tuotemerkillä Yoigo.

Suomessa TeliaSonera käyttää Sonera-brändin lisäksi palvelubrändiä Tele Finland.

TeliaSonera erotti toimitusjohtajansa Anders Igelin luottamuspulan vuoksi kesäkuussa 2007. Hän jätti yhtiön heinäkuun lopussa 2007, tällöin yhtiön johtoon nostettiin väliaikaisesti varatoimitusjohtaja Kim Ignatius. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin ruotsalainen Lars Nyberg, joka aloitti tehtävässään 3. syyskuuta 2007.

Vuoden 2013 syyskuusta lähtien konsernin toimitusjohtaja on Johan Dennelind, joka on kuitenkin yhtiön käytössä jo heinäkuun 2013 alusta lukien. Konsernin hallituksen puheenjohtaja on Marie Ehrling.[4]

Vuonna 2012 TeliaSonera ilmoitti myyvänsä espanjalaisen Yoigon.[5]

Vaaleansininen väri kuvaa TeliaSoneran levinneisyyttä Euroopassa.

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin valtio on TeliaSoneran suurin omistaja 37,3 % osuudellaan, ja Suomen valtio toiseksi suurin 11,7 % osuudellaan. Kaiken kaikkiaan yhtiöllä on 553 631 rekisteröityä omistajaa (31.12.2012).[2]

Yhtiö omistaa Telian ja Soneran lisäksi mm. Netcom, Chess ja NextGenTel-operaattorit Norjassa, Telia Stofa, Telia Mobile, Telia Networks ja Debitel-operaattorit Tanskassa sekä Omnitel-mobiilioperaattorin Liettuassa. Yhtiöllä on enemmistöosuudet EMT- ja Elion-operaattoreista Virossa, sekä enemmistöosuudet operaattoreista Moldovassa, Georgiassa, Kazakstanissa sekä Azerbaidžanissa Fintur-yhtiön kautta. Heinäkuussa 2007 TeliaSonera osti Coscom-yhtiön, jonka puitteissa TeliaSonera laajentui käsittämään myös Uzbekistanin ja Tadžikistanin. Samalla TeliaSonera osti 12,25 % osuuden Roshan-yhtiöstä, joka on Afganistanin suurin teleoperaattori.

Yhtiön vähemmistöosuuksiin luetaan tällä hetkellä Turkcell Turkissa, Megafon Venäjällä, ja Lattelekom Latviassa, joissa yritys on esittänyt kiinnostuksensa omistuksen kasvattamisesta.

TeliaSonera Finland Oyj (Sonera)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TeliaSonera Finland Oyj (vuoteen 2003 Sonera Oyj) oli aiemmin TeliaSonera-konsernin Suomen maayhtiö. Yhtiön historia ulottuu vuoteen 1917 asti, jolloin perustettiin valtion Lennätinlaitos, Venäjän keisarikunnan hallinnoima Lennätinlaitos oli toiminut Suomessa jo vuodesta 1855. Vuonna 1927 lennätinlaitos yhdistettiin Postiin. Vuonna 1981 Posti- ja lennätinlaitoksen nimi muuttui Posti- ja telelaitokseksi. Vuonna 1990 tuolloinen Posti- ja telelaitos muutettiin valtion liikelaitokseksi, jonka taloudenpito siirrettin ulos valtion tulo- ja menoarviosta.

Soneran logo 1998–2011
Soneran logo 2011–

Posti- ja telelaitos hallinnoi Suomen kauko- ja ulkomaanpuhelujen välittämistä aina vuoteen 1992 saakka, jolloin valtioneuvosto alkoi myöntää muille telealan toimijoille toimilupia. Ahon hallitus teki myös syyskuussa 1992 periaatepäätöksen PTL:n yhtiöittämisestä. Samana vuonna Posti- ja telelaitos avasi myös GSM-verkkonsa.

Posti- ja telelaitos yhtiöitettiin vuonna 1994 Suomen PT Oy:ksi, jolloin sen liiketoiminta jaettiin kahteen yritykseen; Suomen Posti Oy ja Telecom Finland Oy:n. Saman vuoden aikana kauko- ja ulkomaanpuheluliikenne avattiin kilpailulle Suomessa. Samaan aikaan yhtiöittämisen seurauksena yhtiön henkilöstöä vähennettiin ns. "rankalla kädellä" noin 3 000 henkilöllä, jotta yritys saataisiin kilpailukykyiseksi.

Telecom Finlandin logo.

Vuodesta 1994 vuoteen 1997 yhtiö toimi nimellä Telecom Finland Oy (Tele). Vuonna 1997 Lipposen I hallitus hyväksyi Telecom Finland Oy:n osittaisen yksityistämisen ja tämän yhteydessä vuonna 1998 yhtiön nimeksi ristittiin Sonera. Heinäkuussa 1998 Postia ja Teleä hallinnoiva Suomen PT Oy lakkautettiin ja viimeinenkin kytkös Postilaitokseen hävisi, Soneraa hallinnoivaksi emäyhtiöksi synnytettiin Sonera-Yhtymä Oyj. Samaisen vuoden marraskuussa yhtiö listautui Helsingin pörssiin valtioneuvoston myytyä yhtiön osakkeista 22,2 prosenttia 7 miljardilla markalla[6]. Ensimmäiseen osakemyyntiin liittyvien epäselvyyksien takia Soneran hallitus vapautti yhtiön toimitusjohtajan Pekka Vennamon(SMP) johtajuudestaan.[7] Valtio vähensi kahdessa osassa seuraavina vuosina edelleen omistusta yhtiöstään aina 52,8 prosenttiin asti[8]. Vuoden 1999 kauppojen yhteydessä yhtiö listautui myös yhdysvaltalaiseen NASDAQ-teknologiapörssiin.

Kesällä 2000 yritys pyrki laajentamaan liiketoimintaansa sijoittamalla Saksan kolmannen sukupolven matkapuhelinverkon (3G, UMTS) toimilupaan yhdessä espanjalaisen Telefónican kanssa. Yhtiöt perustivat toimintaa varten yhteisyhtiön Group 3G:n, joka markkinoi tuotettaan(?) Saksan markkinoilla nimellä Quam. Pelkkään toimilupaan sijoitettiin jopa noin 3,5 miljardia euroa. Lokakuussa 2001 yhtiö ilmoitti osakeannista, jonka tarkoitus oli kerätä yhtiölle noin miljardi euroa. Suomen valtion osuus tästä oli 528 miljoonaa euroa[9]. Sonera vetäytyi Saksasta 2002 ja kirjasi 3 863 miljoonan euron tappiot Group 3G:hen investoidusta toiminnasta. Rajusti lisääntyneet investointikulut velkaannuttivat Soneran nopeasti, edessä oli kulujen karsiminen ja velkojen lyhentäminen.

Entiset pohjoismaisten valtioiden yhtiöt Telia ja Sonera ilmoittivat 26. maaliskuuta 2002 yhdistymisaikeistaan. Telian ilmoitettiin 9. joulukuuta 2002 saaneen tarvittavan määrän Soneran osakekannasta, ja 1. tammikuuta 2003 TeliaSonera oli fuusioitunut. Sonera Oyj:n osakekannan omistus siirtyi kokonaisuudessaan TeliaSonera AB:lle 21. maaliskuuta 2003, ja samalla Sonera Oyj:n nimi muuttui muotoon TeliaSonera Finland Oyj. Yhdistymisen tuloksena oli Pohjoismaiden ja Baltian suurin teleliikennealan yhtiö.

Sittemmin 31.12.2006 TeliaSonera Finland koki loppunsa operatiivisena yksikkönä TeliaSoneran uuden organisaation myötä. Tätä nykyä yksikkö on olemassa vain osana laillisessa konsernirakenteessa.

TeliaSonera Finlandin toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Ajalla
Pekka Vennamo (Sonera) 17.04.1998 – 04.01.1999
Aulis Salin (Sonera) 04.01.1999 – 01.01.2001
Kaj-Erik Relander (Sonera) 01.01.2001 – 01.08.2001
Harri Koponen (Sonera) 01.10.2001 – 31.12.2002
Anni Vepsäläinen (Sonera – TeliaSonera Finland) 14.05.2003 – 26.04.2005 (?)
Esa Korvenmaa VP (Sonera – TeliaSonera Finland) 27.04.2005 – 10.10.2005 (?)
Juho Lipsanen (TeliaSonera Finland) 11.10.2005 – 31.12.2006
Esa Rautalinko (TeliaSonera Finland) 01.01.2007 – 24.09.2009[10]
Juha-Pekka Weckström (TeliaSonera Finland) 24.09.2009 – 13.5.2012[11]
Robert Andersson (TeliaSonera Finland) 14.05.2012[12] -

TeliaSoneran yritysmyyntidivisioonan johtaja Juho Lipsanen jätti tehtävänsä heinäkuun lopussa 2008, oltuaan kolme vuotta yhtiön palveluksessa. Lipsanen aloitti vuonna 2005 TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Hänet nimitettiin vuoden 2007 alusta Integrated Enterprise Services liiketoiminta-alueen johtajaksi, ja hän toimi samalla Suomen maajohtajana.[13] Esa Rautalinko, joka toimi Mobility Services -liiketoimintayksikön johdossa Suomessa korvasi Juho Lipsasen TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajana. Syksyllä 2009 Esa Rautalinko siirtyi Honkarakenne Oyj:n toimitusjohtajaksi ja TeliaSonera Finland Oyj:n toimitusjohtajaksi nimitettiin Broadband Services Finlandin johtaja Juha-Pekka Weckström. Weckström siirtyi Eurasian liiketoiminnan kehitysjohtajaksi toukokuussa 2012 ja uudeksi maajohtajaksi nimitettiin Nokian johtokunnan jäsen ja strategisia kumppanuus- sekä bisneskehitystoimintoja johtanut Robert Andersson.

Turun Kaapelitelevisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun Kaapelitelevisio
Turun Kaapelitelevision logo.

Turun Kaapelitelevisio oli turkulainen kaapelitelevisioyhtiö, jonka TeliaSonera omisti. Tätä aiemmin yhtiön oli omistanut TS-Yhtymä.

Auria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonera ilmoitti hankkivansa vuonna 2001 varsinaissuomalaisen Loimaan Seudun Puhelimen osake-enemmistön, joka oli samalla hankkinut määräysvallan Turun Puhelimessa.[14] Puhelinyhtiöt Lännen Puhelin, Salon Seudun Puhelin, Suomen 2G Oy ja DNA Finland valittivat Kilpailuviraston kauppaa puoltavasta päätöksestä Kilpailuneuvostoon, joka kielsi Soneraa hankkimasta määräävää asemaa yhtiössä.[15] Lopulta vuonna 2002 Korkein hallinto-oikeus kumosi Kilpailuneuvoston päätöksen.[16] Vuonna 2003 Aurian edeltäjästä Loimaan Seudun Puhelin Oy:stä tuli TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö ja vuoden 2006 päätteeksi Auria Oy ja Auria Networks Oy sulautettiin emoyhtiöönsä.

Sonera SmartTrust[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DI Harri Vatasen keksintöihin perustuva, Sonera-SmartTrust, joka keskittyi erityisesti tietoturvapalveluihin. Pian SmartTrustin perustamisen jälkeen Sonera lohkoi kännykkäpalvelut tytäryhtiöihin ja yhtiöitti tietoturvapalveluja tarjoavan Smarttrust- ja kännykkäpalveluita tuottavan Zed-yksikön joulukuussa 1999.[17] Smarttrust ja mm. luottokorttiyhtiö MasterCard International aikovat kehittää yhdessä langattomia maksuratkaisuja matkapuhelimiin, [18] seurauksella, että Soneran pörssikurssi nousi rajusti. Kehittäminen oli kallista ja vuonna 1999 Zediin ja Smarttrustiin investoitiin liki 420 miljoonaa markkaa. Toisaalta Merrill Lynch julkisti alkuvuodesta 2000 optimistisen arvion Sonerasta: investointipankki arvioi, että Soneran tytäryhtiö Zedin ja SmartTrustin sekä osakkuusyhtiö Turkcellin arvo olisi yhteensä 190 miljardia markkaa. [19] Suomen valtio myikin osan Soneraan 12 miljardilla markalla samaan aikaan.

SmartTrust laajensi WAP-ratkaisujaan keväällä 2000 samaan aikaan kun Sonera osti ruotsalaisen Across Holding Ab:n koko osakekannan. Ensimmäinen SmartTrustin asiakas oli Leonia-pankki, jonka tarjoamat pankkipalvelut tulivat käyttöön marraskuussa 1999. Tehtiin Across Wireless –yrityskauppaselvennä ja SmartTrust työllisti kolmisensataa tuotekehitteijää[20] Kesällä 2000 Sonera osti ruotsalaisen iD2-technologies tietoturvayhtiön, ajatuksena saada tietotaitoa mm. älykorttiteknologiasta. Osakkeenomistajat eivät kuitenkaan luottaneet Soneraan ja yhtiön pörssikurssi kääntyi laskuun. Yhtiön silloinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander vaihtoi SmartTrustin toimitusjohtajan syksyllä 2000, ja Harri Vatanen siirtyi vastaamaan Soneran "Enabling Technologies" –yksiköstä. SmartTrustin vt. toimitusjohtajaksi nimitettiin yhtiön kakkosmies, ruotsalainen Björn Gustavsson.[21] Yritysjohdon saamat optiot olivat näyttävästi esillä julkisuudessa. Gustavsson teki itsemurhan tammikuussa 2001 ja SmartTrustin johtajaksi nousi toimitusjohtajan sijainen Antti Vasara. Soneran ulkomaan matkaviestintähankkeista aiemmin vastannut johtaja Pirjo Kekäläinen-Torvinen erosi yhtiön palveluksesta keväällä 2001, samoin kuin aiemmin olivat eronneet Mika Uusitalo ja Soneran matkaviestinnästä vastannut johtaja Matti Makkonen.

Alkoi saneeraus. Toimitusjohtajaksi noussut Antti Vasara aloitti rajut säästötoimet, joiden seurauksena satoja SmartTrustin tuotekehittelijöitä jouduttiin irtisanomaan. Samaan aikaan keväällä 2001, kun Soneran ja Vatasen välillä oli vakava patenttikiista, yhteistyö ja luottamus toimitusjohtaja myös Kaj-Erik Relanderin välillä alkoi rakoillaselvennä. Soneran johtoryhmään ja SmartTrustin hallitukseen nimettiin Niklas Sonkin, jonka vastuulle annettiin myös turvatekniikkaa kehittävä SmartTrust. Relander erosi yhtiön palveluksesta heinäkuussa 2001 henkilökohtaisiin syihin vedoten[22], kun samaan aikaan puuhattiin kovaa vauhtia pohjoismaista telefuusiokuviota. Sonera laajensi saneerauksia ja irtisanoi noin tuhat työntekijäänsä. Esille julkisuuteen nousi erityisesti hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka, kun emoyhtiö Soneralle etsittiin uutta toimitusjohtajaa. SmartTrustille etsittiin kuumeisesti ostajaa [23]. Harri Vatanen oli keskittynyt 2001 SmartTrustista lähdön jälkeen My Origo -käyttöliittymäteknologiaan. Sonera myi enemmistöosuuden raskaasti tappiollisesta tytäryhtiöstään SmartTrustista kolmelle pääomasijoittajalle loppukesästä 2002. Pääomasijoittajat Carlyle Group, GE Equity ja Eqvitec Partners maksoivat vajaan 60 prosentin osuudestaan 35 miljoonaa euroa. SmartTrustissa työskenteli tuolloin 250 työntekijää, joista nelisenkymmentä Helsingissä.

Tele Finland[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TeliaSonera Finland Oyj perusti Tele Finland Oy:n vastatakseen kysyntään edullisemmista GSM-puheluista. Yhtiö on Soneran ns. "halpaoperaattori". Soneran edeltäjän perinteikästä nimeä "Tele" kantava operaattori perustettiin 17. toukokuuta 2004. Tele Finland Oy oli aluksi TeliaSonera Finlandin tytäryhtiö, mutta se fuusioitiin emoyhtiöönsä 31.12.2005. Tele Finlandilla on edelleen oma asiakaspalvelu, oma hinnoittelu ja omat ehdot verrattuna Soneran liittymänhaltijoihin.

Tele Finlandin periaatteina oli asiakkaiden tasavertainen kohtelu, liittymän hyvä kuuluvuus sekä kylkiäisten ja puheaikatarjousten puuttuminen. Näiden avulla Tele Finland kasvatti aiemmin asiakaskuntaansa matkapuhelinoperaattoreista nopeimmin ja vaihtuvuus pois Tele Finlandilta oli aiemmin operaattoreista kaikkein vähäisintä. Tele Finlandin myynti sekä markkinointi lopettiin väliaikaisesti 1. huhtikuuta 2006, mutta niiden internet-myynti aloitettiin toistaiseksi uudelleen keväällä 2007. Ennen väliaikaista myyntitaukoa avattujen "vanhojen" liittymien ehdot ovat yhdenmukaiset uusien liittymien ehtojen kanssa.

TeliaSonera Sweden (Telia)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telian logo vuosina 2000–2011. Myöhemmin 2000-luvun loppupuolella Telia-teksti muutettiin vaaleamman punaiseksi ja logon renkaat poistettiin.
Telian nykyinen logo

Ennen fuusioitumistaan TeliaSoneraan Telia toimi Ruotsissa paikallisia puhelinverkkoja hallinnoivana yhtiönä. Kungliga Telegrafverket sai alkunsa vuonna 1853, kun Tukholman ja Uppsalan välille vedettiin ensimmäinen lennätinlinja. Jo 1920-luvulla valtion laitos hallinnoi monopoliasemassa Ruotsin puhelinverkkoa, toisin kuin Suomessa, jossa Posti- ja lennätinlaitos hallinnoi lähinnä kauko- ja ulkopuheluverkkoa ja maaseudun puhelinverkkoa; useiden paikallisten puhelinyhtiöiden vuoksi markkinat olivat pirstaleiset. Vuonna 1953 laitoksen nimi muutettiin muotoon Televerket (Telelaitos).

Vuonna 1993 Ruotsin valtio yksityisti Televerketin, uusi yhtiö sai nimekseen Telia AB. Kesällä 2000 Telia vietiin Tukholman pörssiin, kun Ruotsin valtio päätti myydä omistuksistaan 30 prosenttia.

Yrityksellä oli toimintaa myös Suomessa matkapuhelinliittymien tarjoajana. Telian ja Soneran fuusioituessa TeliaSoneraksi Telia joutui regulaattorin vaatimuksesta myymään Suomen toimintonsa. Toiminnot osti lopulta DNA Finland.

TeliaSoneran muut operaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TeliaSonera AB (TLSN) Kauppalehti. Viitattu 14.2.2011.
  2. a b c d Tilinpäätöstiedote tammi-joulukuu 2012 3. helmikuuta 2013. TeliaSonera. Viitattu 9.2.2013.
  3. http://www.teliasonera.com/fi/sijoittajat/teliasonera-lyhyesti/
  4. Hirsimäki, Tiina: ohan Dennelind TeliaSoneran uudeksi toimitusjohtajaksi 17.6.2013. Yle. Viitattu 1.7.2013.
  5. Lähteet: Teliasonera myy espanjalaisen Yoigon | Taloussanomat
  6. eQ Merkintäpiste - Sonera Oyj
  7. Valtion omistajapolitiikka ja Sonera, sivu 7
  8. http://www.teliasonera.se/article/0,2858,l-fi_h-14263,00.html TeliaSonera - yhtiön historia
  9. Soneralta uusmerkintä: Valtio pelastaa Soneran yli kolmella miljardilla markalla 22.10.2001. Digitoday. Viitattu 30.1.2010.
  10. Suomen Mobility Services -johtaja Esa Rautalinko jättää TeliaSoneran 24.9.2009. TeliaSonera. Viitattu 1.2.2010.
  11. Weckström siirtyi Eurasian liiketoiminnan kehitysjohtajaksi
  12. Taloussanomat, 2.4.2012. Soneran uusi toimitusjohtaja tulee Nokialta.[1]
  13. Helsingin Sanomat. 12.5.2008. Juho Lipsanen lähtee TeliaSonerasta. [2] viitattu 12.5.2008.
  14. Soneran ja Loimaan Seudun Puhelimen välinen yrityskauppa jatkokäsittelyyn Kilpailuvirastossa 19.3.2001. Kilpailuvirasto. Viitattu 30.1.2010.
  15. Kilpailuneuvosto kielsi Soneran investoinnin Loimaan Seudun Puhelimeen 20.12.2001. Sektori.com. Viitattu 30.1.2010.
  16. KHO hyväksyi Soneran LSP-kaupan 5.7.2002. sektori.com. Viitattu 30.1.2010.
  17. Helsingin Sanomat 18.12.1999
  18. Helsingin Sanomat 1.2.2000
  19. Helsingin Sanomat 8.3.2000
  20. Helsingin Sanomat 27.4.2000
  21. Helsingin Sanomat 18.10.2000
  22. Helsingin Sanomat 12.6.2001
  23. Helsingin Sanomat 26.10.2001

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]