Televisiomaksu

Televisiomaksu (aikaisemmin Suomessa televisiolupa tai televisiolupamaksu), lyhyemmin TV-maksu, on useissa maissa televisiolaitteen hallussapidosta valtiolle maksettava veroluonteinen maksu. Suomessa televisiomaksu on maksettava television käytöstä, ja sitä kerätään valtion televisio- ja radiorahastoon ensisijaisesti Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseksi. Laki määrittelee television laitteeksi tai laiteyhdistelmäksi, jota voidaan käyttää televisio-ohjelmiston vastaanottamiseen. Tämä määrittely on laajentanut televisiomaksun kattamaan esimerkiksi tietokoneeseen liitetyt vastaanottimet.

Vastaavia maksujärjestelmiä on käytössä useimmissa Euroopan maissa, esimerkiksi Englannissa oli vuonna 2006 vielä mustavalkoisen TV-luvan maksuvaihtoehto.

Suomessa televisiomaksun korvasi Yle-vero, joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa.

Televisiomaksu Suomessa

Tausta

Suomessa televisiomaksujen keräämisen hoitaa Ficora (eli Viestintävirasto, entinen Telehallintokeskus). Suomessa televisiomaksu tuli käyttöön 1958 heti televisiolähetysten säännöllisen lähetyksen alkaessa. Värilisälupamaksu tuli ajankohtaiseksi väritelevisiolähetysten myötä vuonna 1969. Vuonna 1996 mustavalkovastaanottimiin sidottu TV-lupa poistui käytöstä, ja hinnaltaan yhtenäinen TV-lupa tuli käyttöön koko maassa.

Vuonna 1999 voimaan astuneen valtion televisio- ja radiorahastolain myötä televisiolupa muuttui television käyttöönottoilmoitukseksi ja televisiolupamaksu televisiomaksuksi. Televisiomaksut tilitetään valtion televisio- ja radiorahastoon, josta rahaa siirretään Yleisradio Oy:lle valtioneuvoston päätöksellä. Lain mukaan valtioneuvosto voi osoittaa rahastosta varoja myös muuhun televisio- ja radiotoiminnan edistämiseen. Rahasto on lisäksi rahoittanut mobiilitelevision kehittämiseksi käynnistettyjä tutkimushankkeita.

Televisiomaksun viimeisinä vuosina sitä korotettiin asteittain vuoteen 2010 asti, jotta sillä voitiin kattaa television digitalisoinnista aiheutuneet kustannukset sekä rahoitusvaje, joka oli syntynyt muiden televisioyhtiöiden Yleisradiolle maksaman toimilupamaksun poistamisesta. Vuoden 2013 alusta televisiomaksun korvasi Yle-vero.

Julkinen palvelu

Televisiomaksun kanavoimista Yleisradiolle perustellaan YLE:n julkisen palvelun velvoitteella. Laki Yleisradio Oy:stä säätää seuraavasti:

Liikenne- ja viestintäministeriön tulee ottaa huomioon 7 §:n mukaisen julkisen palvelun toimintaedellytykset kehitettäessä muuta televisio- ja radiotoimintaa siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen.

Lain 7§ puolestaan säätää julkisen palvelun velvoitteen sisällöksi seuraavaa:

Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Julkisen palvelun käytännön soveltamiseksi YLE:n hallintoneuvosto on 17. joulukuuta 2008 hyväksynyt niin sanotun Mahdollistajastrategian. YLEn julkisen palvelun roolista on tämän jälkeen käyty keskustelua, sillä erityisesti kaupallinen media ja STT ovat katsoneet YLEn julkisen palvelun velvoitteen heikentävän mahdollisuuksiaan harjoittaa liiketoimintaa. Huhtikuussa 2009 Viestinnän keskusliitto ja Sanomalehtien liitto julkaisivat jäsenilleen paimenkirjeen, jossa ”pääviesti on, että YLE vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa”.

Valvonta

Televisiolupia tarkastivat talosta taloon kiertävät televisio- ja radioluvan tarkastajat, joita oli kesällä 2012 noin 60. Nykyisin TV-maksua maksamattomia talouksia jäljitetään osoite- ja TV-maksurekisterin tietoja vertaamalla, ja tarkastaja käy vain talouksissa, joissa TV-maksua ei ole maksettu. Luvattomasta katselusta kiinni jäämisestä joutuu maksamaan 100 euron tarkastusmaksun sekä takautuvasti TV-maksun kaksinkertaisena (vähintään 60 euroa), kuitenkin enintään vuoden ajalta.

Televisiomaksutarkastajalla ei ole oikeutta tulla kenenkään kotiin ilman henkilön lupaa.

Aiemmin lupatarkastajilla oli rekisteri niistä talouksista, joissa ei ole televisiovastaanotinta. Rekisteri poistettiin käytöstä, ettei rekisteri tietosisältönsä puolesta vaaranna kuluttajan yksityisyyden suojaa.

Joissakin Euroopan maissa televisioluvattomien talouksien televisioita etsitään radioaaltoihin perustuvalla peilausjärjestelmällä.^lähde?

Televisiomaksun ja kotitalouksien määrän kehitys

Televisiomaksun kehitys vuodesta 2003, 12 kuukauden laskutusjaksolla. Vuonna 2000 lupamaksu oli Suomessa 882 markkaa ja vuosina 2001–2002 sata markkaa enemmän.

	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009	2010	2011	2012
Televisiomaksu/talous	165,15	186,60	193,95	200,70	208,15	215,45	224,30	231,05	244,90	252,25
Hinta/vuorokausi (€)	0,45	0,51	0,53	0,55	0,57	0,59	0,61	0,63	0,67	0,69
Nousua edelliseen vuoteen (%)	–	13,0	3,9	3,5	3,7	3,5	4,1	3,0	6,0	3,0
Käyttöilmoitukset vuosittain (31.12.)	2 016 753	2 005 185	2 003 769	2 001 633	1 947 044	1 916 256	1 901 789	1 895 940	1 882 319
Maksut yhteensä (€)	333 066 758	374 167 521	388 630 998	401 727 743	405 277 209	412 857 355	426 571 273	438 056 937	460 979 923

Näkemyksiä televisiomaksusta

Puolesta

Tärkeä julkinen palvelu

Laki Yleisradio Oy:stä säätää Yleisradiolle ylempänä määritellyt julkisen palvelun tehtävät. Toisaalta sama laki edellyttää, että Valtioneuvosto turvaa yhtiön toimintaedellytykset. Lakiin kirjattu julkisen palvelun tehtävä ei ole pelkästään ”kielivähemmistöjen ja hätätiedotteiden julkaisemista”, vaan käytännössä täyden palvelun ohjelmistoa, joka sisältää myös kulttuuria ja viihdettä.

Yleisradion kanavilla voi katsoa televisiota myös ilman mainoksia, mikä mahdollistaa kaupallisista toimijoista riippumattoman tiedonvälityksen ja uutisoinnin. Yleisradion ei esimerkiksi tarvitse valita ohjelmistoaan sen mukaisesti, mikä eniten kiinnostaa maksukykyisintä ja siksi mainostajia eniten kiinnostavaa kohderyhmää.

Riippumattomuus

Tiedonvälityksen vapauden sekä objektiivisuuden kannalta voidaan katsoa, että on tärkeää ylläpitää demokraattisesti johdettua ja julkisin varoin rahoitettua, riippumatonta toimijaa. Tällä estetään muun muassa kaupallisten kanavien sidosryhmien (omistajien yms.) tai yksittäisten poliittisten puolueiden mahdollisuutta vaikuttaa tai dominoida informaatiota.

Riippumattomuus päivänpolitiikasta

Mikäli maksu maksettaisiin suoraan valtion budjetista, Eduskunnalla olisi oikeus (ja velvollisuus) puuttua yhtiön sisäiseen toimintaan samalla tavoin kuin minkä tahansa muun valtion viraston tai laitoksen toimintaa ohjataan.

Verotusmallin epätasainen kohdentuminen

Rahoitusta pohtinut 2010 -työryhmä tilasi Valtion Taloudelliselta Tutkimuskeskukselta raportin televisiomaksun veropohjaiseksi muuttamisen vaikutuksista. VATT päätyi vastauksessaan kahteen erilaiseen malliin ja niiden ongelmiin. Mikäli maksu kerättäisiin kiinteänä maksuna tietyn tulotason ylittyessä seurauksena olisi tuloloukkuja. Jos taas vero olisi progressiivinen, se hyödyttäisi enemmän yksin asuvia.

Vastaan

Sananvapauskysymys

Yleisradion rahoituksen turvaamiseksi pakollinen maksu on asetettu televisiolaitteelle, eikä Yleisradion lähettämälle ohjelmistolle. Televisiolla ei saa vastaanottaa tietoa mistään Yleisradion ulkopuolisesta lähteestä, ellei Yleisradiolle tuloutettavaa maksua ensin makseta. Satelliittikanavat mukaan lukien Suomessa näkyy tuhansia kanavia. Ne edustavat niin suurta tietomäärää, että se nostaa sananvapauskysymyksen esille, koska sananvapauteen kuuluu ”vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. Jo pelkkä televisionkäytön valvonta ja sanktiointi sopii huonosti länsimaiseen avoimeen viestintäilmapiiriin.^{kenen mukaan?}

Julkisen palvelun rahoitus

KTM Ville Pohjanheimon mukaan hyödykkeen rahoitus riippuu hyödykkeen luonteesta. Yleisradio voidaan katsoa osittain yleishyödylliseksi julkiseksi palveluksi. ”Jos hyödyke on julkishyödyke, sitä synnyttävä toiminta ei välttämättä ole mahdollista ilman, että valtio tavalla tai toisella rahoittaa toiminnan”, Pohjanheimo täsmentää. Valtion budjettirahoitus vapauttaisi Yleisradion erillisestä televisiomaksujen keruusta.

Maksun suuruus

TV-maksu on kaikille sama tuloista riippumatta. Tämä tekee maksusta tuntuvan opiskelijoille ja eläkeläisille, kun taas suurituloisille summa on mitätön. Joissain Euroopan maissa kyseinen seikka huomioidaan: esimerkiksi Saksassa opiskelijat ja työttömät on vapautettu maksusta.

Tekninen tarkoituksenmukaisuus

Televisiolupa tai TV-maksu on joka tapauksessa periaatteessa rinnastettavissa maksu-tv-tarjontaan, koska maksu on ainakin tarkoitettu kohdistettavaksi palvelun käyttäjille. Tästä syystä maksun kohdistamiseen ja perimiseen voitaisiin käyttää samaa teknologiaa, joka on tullut mahdolliseksi digitaalisen televisio-ohjelmien jakelun myötä.

Televisiomaksu maailmalla

Eurooppa

^lähde?

Maa	Maksu/vuosi	Summa euroissa (kurssit 3/2010)	BKT/asukas US $	Maksu/BKT per asukas	Maksun saaja
Albania	800 Lek	n. 5,75 €	2 504 (n. 2 000 €)	0,35 %	Radio Televizioni Shqiptar
Belgian Vallonia (ranskankielinen alue)	149,67 €				RTBF, BRF
Euroopan unioni	184 € (Keskiarvo EU-maista, joissa peritään TV-lupamaksua)		30 473 (n. 24 380 €) (EU-25)	0,75 % (EU-25)
Irlanti	155 €		50 303 (n. 40 240 €)	0,39 %	RTÉ
Iso-Britannia	131,50 £	n. 147,30 €	38 098 (n. 30 500 €)	0,54 %	BBC
Italia	93,20 €		31 874 (n. 25 500 €)	0,37 %	RAI
Itävalta	199,32 €		39 804 (n. 31 840 €)	0,63 %	ORF
Norja	1 969 NOK	n. 246,50 €	61 852 (n. 49 500 €)	0,50 %	NRK
Puola	200 Zł	n. 51,60 €	8 082 (n. 6 470 €)	0,77 %	Telewizja Polska
Ranska	116 €		35 727 (n. 28 600 €)	0,41 %	France Télévisions, Radio France
Romania	48 Lei	n. 11,80 €	3 600 (n. 2 880 €)	0,42 %	Televiziunea Română
Ruotsi	1 968 SEK	n. 202,95 €	42 392 (n. 33 910 €)	0,63 %	SVT, SR
Saksa	215,76 €		35 075 (n. 28 060 €)	0,73 %	ARD, ZDF, Deutschlandradio
Suomi	231,05 €		39 098 (n. 31 280 €)	0,72 %	YLE
Sveitsi	462 CHF	n. 321,10 €	52 879 (n. 42 300 €)	0,68 %	SRG
Tanska	2 410 DKK	n. 323,90 €	49 182 (n. 39 350 €)	0,82 %	DR
Tšekki	1 620 CZK (v. 2008)	n. 63,80 €	12 304 (n. 9 840 €)	0,41 %	Česká Televize

Seuraavissa Euroopan maissa televisiolupamaksusta on luovuttu:

• Alankomaissa vuonna 2000
• Belgian Flanderissa (hollanninkielinen alue) vuonna 2001
• Portugalissa vuonna 1992
• Unkarissa vuonna 2002

Seuraavissa Euroopan maissa ei ole koskaan ollut televisiolupamaksua:

• Andorra
• Liechtenstein
• Luxemburg
• Monaco
• Viro

Aasia

^lähde?

Maa	Summa/vuosi	Summa euroissa (kurssit 3/2010)	Maksun saaja
Etelä-Korea	3 000 ₩	n. 1,95 €	MBC, SBS
Israel	400 ₪	n. 78,60 €	Rashùt Ha-Shidúr (רָשׁוּת השׁידוּר)
Japani	15 490 ¥/25 520 ¥ (jos mukana satelliittivastaanotin)	n. 126 €/n. 207,55 €	NHK
Pakistan	300 PKR (veloitetaan sähkölaskun yhteydessä)	n. 2,60 €	PTV (پاکستان ٹیلیوژن کارپوریشن)
Singapore	110 S$	n. 57,85 €

• Intiassa TV-lupamaksu lopetettiin vuonna 1977.
• Iranissa ei ole koskaan ollut TV-lupamaksua.
• Malesiassa TV-lupamaksu lopetettiin vuonna 1999.

Afrikka

^lähde?

Maa	Summa/vuosi	Summa euroissa (kurssit 3/2010)	Maksun saaja
Etelä-Afrikka	225 ZAR	n. 22,65 €	SABC
Ghana	3 000 ¢ (v. 2006)	n. 0,29 €
Mauritius	1 200 MUR	n. 29,60 €
Namibia	204 N$ (v. 2001)	n. 20,55 €

Pohjois-Amerikka

• Yhdysvalloissa ja Kanadassa ei peritä TV-lupamaksua.

Oseania

• Australiassa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1974.
• Uudessa-Seelannissa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1999.

Katso myös

• Radiolupa

Aiheesta muualla

• TV-maksuhallinto
• Laki valtion televisio- ja radiorahastosta
• Laki Yleisradio Oy:stä
• Laki televisio- ja radiotoiminnasta
• BBC Licence fee (englanniksi)
• Abolish the TV Licence (englanniksi)
• YLE Elävä arkisto: Lupatarkastajat liikkeellä (tietoiskuja 1970-80-luvuilta)
• Television across Europe: Regulation, Policy and Independence (2005) (englanniksi)