Televisiomaksu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Televisiomaksu (aikaisemmin Suomessa televisiolupa tai televisiolupamaksu), lyhyemmin TV-maksu, on useissa maissa televisiolaitteen hallussapidosta valtiolle maksettava veronluonteinen maksu. Suomessa televisiomaksu on maksettava television käytöstä, ja sitä kerätään valtion televisio- ja radiorahastoon ensisijaisesti Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseksi. Laki määrittelee television laitteeksi tai laiteyhdistelmäksi, jota voidaan käyttää televisio-ohjelmiston vastaanottamiseen. Tämä määrittely on laajentanut televisiomaksun kattamaan esimerkiksi tietokoneeseen liitetyt vastaanottimet.

Vastaavia maksujärjestelmiä on käytössä useimmissa Euroopan maissa, esimerkiksi Englannissa oli vuonna 2006 vielä mustavalkoisen TV-luvan maksuvaihtoehto. Suomessa televisiomaksun korvasi Yle-vero, joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa.

Televisiomaksu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa televisiomaksujen keräämisen hoitaa Ficora (eli Viestintävirasto, entinen Telehallintokeskus). Suomessa televisiomaksu tuli käyttöön 1958 heti televisiolähetysten säännöllisen lähetyksen alkaessa. Värilisälupamaksu tuli ajankohtaiseksi väritelevisiolähetysten myötä vuonna 1969. Vuonna 1996 mustavalkovastaanottimiin sidottu TV-lupa poistui käytöstä, ja hinnaltaan yhtenäinen TV-lupa tuli käyttöön koko maassa.

Vuonna 1999 voimaan astuneen valtion televisio- ja radiorahastolain myötä televisiolupa muuttui television käyttöönottoilmoitukseksi ja televisiolupamaksu televisiomaksuksi. Televisiomaksut tilitetään valtion televisio- ja radiorahastoon, josta rahaa siirretään Yleisradio Oy:lle valtioneuvoston päätöksellä. Lain mukaan valtioneuvosto voi osoittaa rahastosta varoja myös muuhun televisio- ja radiotoiminnan edistämiseen. Rahasto on lisäksi rahoittanut mobiilitelevision kehittämiseksi käynnistettyjä tutkimushankkeita.

Televisiomaksun viimeisinä vuosina sitä korotettiin asteittain vuoteen 2010 asti, jotta sillä voitiin kattaa television digitalisoinnista aiheutuneet kustannukset sekä rahoitusvaje, joka oli syntynyt muiden televisioyhtiöiden Yleisradiolle maksaman toimilupamaksun poistamisesta. Vuoden 2013 alusta televisiomaksun korvasi Yle-vero.

Julkinen palvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiomaksun kanavoimista Yleisradiolle perustellaan Ylen julkisen palvelun velvoitteella. Laki Yleisradio Oy:stä säätää seuraavasti:[1]

Liikenne- ja viestintäministeriön tulee ottaa huomioon 7 §:n mukaisen julkisen palvelun toimintaedellytykset kehitettäessä muuta televisio- ja radiotoimintaa siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen.

Lain 7§ puolestaan säätää julkisen palvelun velvoitteen sisällöksi seuraavaa:

Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Julkisen palvelun käytännön soveltamiseksi Ylen hallintoneuvosto on 17. joulukuuta 2008 hyväksynyt niin sanotun Mahdollistajastrategian[2]. Ylen julkisen palvelun roolista on tämän jälkeen käyty keskustelua, sillä erityisesti kaupallinen media ja STT ovat katsoneet Ylen julkisen palvelun velvoitteen heikentävän mahdollisuuksiaan harjoittaa liiketoimintaa. Huhtikuussa 2009 Viestinnän keskusliitto ja Sanomalehtien liitto julkaisivat jäsenilleen paimenkirjeen[3], jossa ”pääviesti on, että Yle vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa”.

Valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiolupia tarkastivat talosta taloon kiertävät televisio- ja radioluvan tarkastajat, joita oli kesällä 2012 noin 60. Nykyisin TV-maksua maksamattomia talouksia jäljitetään osoite- ja TV-maksurekisterin tietoja vertaamalla, ja tarkastaja käy vain talouksissa, joissa TV-maksua ei ole maksettu. Luvattomasta katselusta kiinni jäämisestä joutuu maksamaan 100 euron tarkastusmaksun sekä takautuvasti TV-maksun kaksinkertaisena (vähintään 60 euroa), kuitenkin enintään vuoden ajalta.

Televisiomaksutarkastajalla ei ole oikeutta tulla kenenkään kotiin ilman henkilön lupaa. Aiemmin lupatarkastajilla oli rekisteri niistä talouksista, joissa ei ole televisiovastaanotinta. Rekisteri poistettiin käytöstä, ettei rekisteri tietosisältönsä puolesta vaaranna kuluttajan yksityisyyden suojaa.

Joissakin Euroopan maissa televisioluvattomien talouksien televisioita etsitään radioaaltoihin perustuvalla peilausjärjestelmällä.lähde?

Televisiomaksun ja kotitalouksien määrän kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiomaksun kehitys vuodesta 2003, 12 kuukauden laskutusjaksolla. Vuonna 2000 lupamaksu oli Suomessa 882 markkaa ja vuosina 2001–2002 sata markkaa enemmän.[4]

2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012
Televisiomaksu/talous 165,15 186,60 193,95 200,70 208,15 215,45 224,30 231,05 244,90 [5] 252,25
Hinta/vuorokausi (€) 0,45 0,51 0,53 0,55 0,57 0,59 0,61 0,63 0,67 0,69
Nousua edelliseen vuoteen (%) 13,0 3,9 3,5 3,7 3,5 4,1 3,0 6,0 3,0
Käyttöilmoitukset vuosittain (31.12.)[6] 2 016 753 2 005 185 2 003 769 2 001 633 1 947 044 1 916 256 1 901 789 1 895 940 1 882 319 1 852 624
Maksut yhteensä (€)[7] 333 066 758 374 167 521 388 630 998 401 727 743 405 277 209 412 857 355 426 571 273 438 056 937 460 979 923

Ylen liikevaihto oli 422,7 miljoonaa euroa, jossa oli lisäystä edelliseen vuoteen 1,8 % eli 7,3 miljoonaa euroa. Liikevaihto sisältää ainoastaan televisiomaksut. Tv-maksua korotettiin 3 %:lla vuoden 2012 alusta. Tv-maksukanta oli vuoden lopussa 1 852 624 kappaletta. Vähennystä vuoden takaiseen tilanteeseen oli 29 695 eli 1,6 %. Vuoden lopun tv-maksukannalla ei ole merkitystä yhtiön talouden tulevaisuuteen, koska Ylen rahoitus perustuu vuoden 2013 alusta Yle-veroon.[8]

Näkemyksiä televisiomaksusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeä julkinen palvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki Yleisradio Oy:stä säätää Yleisradiolle ylempänä määritellyt julkisen palvelun tehtävät. Toisaalta sama laki edellyttää, että Valtioneuvosto turvaa yhtiön toimintaedellytykset. Lakiin kirjattu julkisen palvelun tehtävä ei ole pelkästään ”kielivähemmistöjen ja hätätiedotteiden julkaisemista”, vaan käytännössä täyden palvelun ohjelmistoa, joka sisältää myös kulttuuria ja viihdettä.

Yleisradion kanavilla voi katsoa televisiota myös ilman mainoksia, mikä mahdollistaa kaupallisista toimijoista riippumattoman tiedonvälityksen ja uutisoinnin. Yleisradion ei esimerkiksi tarvitse valita ohjelmistoaan sen mukaisesti, mikä eniten kiinnostaa maksukykyisintä ja siksi mainostajia eniten kiinnostavaa kohderyhmää.

Riippumattomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedonvälityksen vapauden sekä objektiivisuuden kannalta voidaan katsoa, että on tärkeää ylläpitää demokraattisesti johdettua ja julkisin varoin rahoitettua, riippumatonta toimijaa. Tällä estetään muun muassa kaupallisten kanavien sidosryhmien (omistajien yms.) tai yksittäisten poliittisten puolueiden mahdollisuutta vaikuttaa tai dominoida informaatiota.

Riippumattomuus päivänpolitiikasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mikäli maksu maksettaisiin suoraan valtion budjetista, Eduskunnalla olisi oikeus (ja velvollisuus) puuttua yhtiön sisäiseen toimintaan samalla tavoin kuin minkä tahansa muun valtion viraston tai laitoksen toimintaa ohjataan.[9]

Verotusmallin epätasainen kohdentuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahoitusta pohtinut 2010 -työryhmä tilasi Valtion Taloudelliselta Tutkimuskeskukselta raportin televisiomaksun veropohjaiseksi muuttamisen vaikutuksista. VATT päätyi vastauksessaan kahteen erilaiseen malliin ja niiden ongelmiin. Mikäli maksu kerättäisiin kiinteänä maksuna tietyn tulotason ylittyessä seurauksena olisi tuloloukkuja. Jos taas vero olisi progressiivinen, se hyödyttäisi enemmän yksin asuvia.[9]

Vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sananvapauskysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradion rahoituksen turvaamiseksi pakollinen maksu on asetettu televisiolaitteelle, eikä Yleisradion lähettämälle ohjelmistolle. Televisiolla ei saa vastaanottaa tietoa mistään Yleisradion ulkopuolisesta lähteestä, ellei Yleisradiolle tuloutettavaa maksua ensin makseta. Satelliittikanavat mukaan lukien Suomessa näkyy tuhansia kanavia.[10] Ne edustavat niin suurta tietomäärää, että se nostaa sananvapauskysymyksen esille, koska sananvapauteen kuuluu ”vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.[11] Jo pelkkä televisionkäytön valvonta ja sanktiointi sopii huonosti länsimaiseen avoimeen viestintäilmapiiriin.kenen mukaan?

Julkisen palvelun rahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

KTM Ville Pohjanheimon mukaan hyödykkeen rahoitus riippuu hyödykkeen luonteesta. Yleisradio voidaan katsoa osittain yleishyödylliseksi julkiseksi palveluksi. ”Jos hyödyke on julkishyödyke, sitä synnyttävä toiminta ei välttämättä ole mahdollista ilman, että valtio tavalla tai toisella rahoittaa toiminnan”, Pohjanheimo täsmentää.[9] Valtion budjettirahoitus vapauttaisi Yleisradion erillisestä televisiomaksujen keruusta.

Maksun suuruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TV-maksu on kaikille sama tuloista riippumatta. Tämä tekee maksusta tuntuvan opiskelijoille ja eläkeläisille, kun taas suurituloisille summa on mitätön. Joissain Euroopan maissa kyseinen seikka huomioidaan: esimerkiksi Saksassa opiskelijat ja työttömät on vapautettu maksusta.[12]

Tekninen tarkoituksenmukaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiolupa tai TV-maksu on joka tapauksessa periaatteessa rinnastettavissa maksu-tv-tarjontaan, koska maksu on ainakin tarkoitettu kohdistettavaksi palvelun käyttäjille. Tästä syystä maksun kohdistamiseen ja perimiseen voitaisiin käyttää samaa teknologiaa, joka on tullut mahdolliseksi digitaalisen televisio-ohjelmien jakelun myötä.[13]

Televisiomaksu maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lähde?

Maa Maksu/vuosi Summa euroissa
(kurssit 3/2010)[14]
BKT/asukas
US $
Maksu/BKT per asukas Maksun saaja
Albania 800 Lek n. 5,75 € 2 504 (n. 2 000 €) 0,35 % Radio Televizioni Shqiptar
Belgian Vallonia

(ranskankielinen alue)

149,67 € RTBF, BRF
Euroopan unioni 184 €
(Keskiarvo EU-maista, joissa peritään TV-lupamaksua)
30 473 (n. 24 380 €) (EU-25) 0,75 % (EU-25)
Irlanti 155 € 50 303 (n. 40 240 €) 0,39 % RTÉ
Iso-Britannia 131,50 £ n. 147,30 € 38 098 (n. 30 500 €) 0,54 % BBC
Italia 93,20 € 31 874 (n. 25 500 €) 0,37 % RAI
Itävalta 199,32 € 39 804 (n. 31 840 €) 0,63 % ORF
Norja 1 969 NOK n. 246,50 € 61 852 (n. 49 500 €) 0,50 % NRK
Puola 200 n. 51,60 € 8 082 (n. 6 470 €) 0,77 % Telewizja Polska
Ranska 116 € 35 727 (n. 28 600 €) 0,41 % France Télévisions, Radio France
Romania 48 Lei n. 11,80 € 3 600 (n. 2 880 €) 0,42 % Televiziunea Română
Ruotsi 1 968 SEK n. 202,95 € 42 392 (n. 33 910 €) 0,63 % SVT, SR
Saksa 215,76 € 35 075 (n. 28 060 €) 0,73 % ARD, ZDF, Deutschlandradio
Suomi 231,05 € 39 098 (n. 31 280 €) 0,72 % YLE
Sveitsi 462 CHF n. 321,10 € 52 879 (n. 42 300 €) 0,68 % SRG
Tanska 2 410 DKK n. 323,90 € 49 182 (n. 39 350 €) 0,82 % DR
Tšekki 1 620 CZK (v. 2008) n. 63,80 € 12 304 (n. 9 840 €) 0,41 % Česká Televize

Seuraavissa Euroopan maissa televisiolupamaksusta on luovuttu:

Seuraavissa Euroopan maissa ei ole koskaan ollut televisiolupamaksua:

Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lähde?

Maa Summa/vuosi Summa euroissa
(kurssit 3/2010)[15]
Maksun saaja
Etelä-Korea 3 000 n. 1,95 € MBC, SBS
Israel 400 n. 78,60 € Rashùt Ha-Shidúr (רָשׁוּת השׁידוּר)
Japani 15 490 ¥/25 520 ¥ (jos mukana satelliittivastaanotin) n. 126 €/n. 207,55 € NHK
Pakistan 300 PKR (veloitetaan sähkölaskun yhteydessä) n. 2,60 € PTV (پاکستان ٹیلیوژن کارپوریشن)
Singapore 110 S$ n. 57,85 €
  • Intiassa TV-lupamaksu lopetettiin vuonna 1977.
  • Iranissa ei ole koskaan ollut TV-lupamaksua.
  • Malesiassa TV-lupamaksu lopetettiin vuonna 1999.

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

lähde?

Maa Summa/vuosi Summa euroissa
(kurssit 3/2010)[16]
Maksun saaja
Etelä-Afrikka 225 ZAR n. 22,65 € SABC
Ghana 3 000 ¢ (v. 2006) n. 0,29 €
Mauritius 1 200 MUR n. 29,60 €
Namibia 204 N$ (v. 2001) n. 20,55 €

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yhdysvalloissa ja Kanadassa ei peritä TV-lupamaksua.

Oseania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Australiassa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1974.
  • Uudessa-Seelannissa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1999.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1]
  2. [2]
  3. [3]
  4. TV-maksua korotetaan 10. kerran 2000-luvulla AfterDawn.com. Viitattu 27.10.2011.
  5. Valtioneuvosto päätti televisiomaksun korotuksesta 7.10.2010. YLE.fi. Viitattu 7.10.2010.
  6. TV-maksu: Tilastot
  7. Maksujen kokonaissumma on laskettu edullisimmalla 12 kuukauden maksulla, mutta koska osa maksaa televisiomaksunsa erissä, on kokonaissumma todellisuudessa suurempi.
  8. YLE 2012 Tilinpäätös 25.2.2013. YLE.fi. Viitattu 21.12.2013.
  9. a b c Pohjanheimo, Ville: Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan rahoitus Suomessa julkishyödykkeiden teorian näkökulmasta 24.8.2006. Viitattu 22.9.2009.
  10. [4]
  11. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731 Finlex. Edita ja Oikeusministeriö. Viitattu 26.10.2008.
  12. http://www.gez.de/gebuehren/gebuehrenbefreiung/
  13. Piiroinen, Mikko: Tv-lupa joutaisi kortille (Vastaava korttijärjestelmä olisi ollut järkevin tapa hoitaa myös Ylen kanavat. Kuluttajat olisivat maksaneet siitä, mitä he todella haluavat katsoa. Pakolliset uutislähetykset olisivat toki voineet tulla ilmaiselta uutiskanavalta.) Tekniikka & Talous. 7.9.2010. Helsinki: Talentum. Viitattu 8.9.2010.
  14. XE - The World's Favorite Currency and Foreign Exchange Site Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  15. XE - The World's Favorite Currency and Foreign Exchange Site Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)
  16. XE - The World's Favorite Currency and Foreign Exchange Site Viitattu 1.4.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]