Televisiomaksu
Wikipedia
Televisiomaksu (aikaisemmin Suomessa televisiolupa), lyhyemmin TV-maksu, on useissa maissa televisiolaitteen hallussapidosta valtiolle maksettava veroluonteinen maksu. Suomessa televisiomaksu on maksettava television käytöstä, ja sitä kerätään valtion televisio- ja radiorahastoon ensisijaisesti Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseksi. Laki määrittelee television laitteeksi tai laiteyhdistelmäksi, jota voidaan käyttää televisio-ohjelmiston vastaanottamiseen. Tämä määrittely on laajentanut televisiomaksun kattamaan esimerkiksi tietokoneeseen liitetyt vastaanottimet.
Vastaavia maksujärjestelmiä on käytössä useimmissa Euroopan maissa, esimerkiksi Englannissa oli vuonna 2006 vielä mustavalkoisen TV-luvan maksuvaihtoehto.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Televisiomaksu Suomessa
[muokkaa] Tausta
Suomessa televisiomaksujen keräämisen hoitaa Ficora (eli Viestintävirasto, entinen Telehallintokeskus). Suomessa televisiomaksu tuli käyttöön 1958 heti televisiolähetysten säännöllisen lähetyksen alkaessa. Värilisälupamaksu tuli ajankohtaiseksi väritelevisiolähetysten myötä vuonna 1969. Vuonna 1996 mustavalkovastaanottimiin sidottu tv-lupa poistui käytöstä, ja hinnaltaan yhtenäinen tv-lupa tuli käyttöön koko maassa.
Vuonna 1999 voimaan astuneen valtion televisio- ja radiorahastolain myötä televisiolupa muuttui television käyttöönottoilmoitukseksi ja televisiolupamaksu televisiomaksuksi. Televisiomaksut tilitetään valtion televisio- ja radiorahastoon, josta rahaa siirretään Yleisradio Oy:lle valtioneuvoston päätöksellä. Lain mukaan valtioneuvosto voi osoittaa rahastosta varoja myös muuhun televisio- ja radiotoiminnan edistämiseen. Rahasto on lisäksi rahoittanut mobiilitelevision kehittämiseksi käynnistettyjä tutkimushankkeita.
Toistaiseksi eduskunta on lähtenyt siitä, että Yleisradion rahoitus hoidetaan vastaisuudessakin televisiomaksulla, jota korotetaan asteittain vuoteen 2010 asti, jotta sillä voidaan kattaa television digitalisoinnista aiheutuvat kustannukset sekä rahoitusvaje, joka on syntynyt muiden televisioyhtiöiden Yleisradiolle maksaman toimilupamaksun poistamisesta.
[muokkaa] Julkinen palvelu
Televisiomaksun kanavoimista Yleisradiolle perustellaan YLE:n julkisen palvelun velvoitteella. Laki Yleisradio Oy:stä [1] säätää seuraavasti:
Liikenne- ja viestintäministeriön tulee ottaa huomioon 7 §:n mukaisen julkisen palvelun toimintaedellytykset kehitettäessä muuta televisio- ja radiotoimintaa siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen.
Lain 7§ puolestaan säätää julkisen palvelun velvoitteen sisällöksi seuraavaa:
Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.
Julkisen palvelun käytännön soveltamiseksi YLE:n hallintoneuvosto on 17.12.2008 hyväksynyt ns. Mahdollistajastrategian [2]. YLEn julkisen palvelun roolista on tämän jälkeen käyty keskustelua, sillä erityisesti kaupallinen media ja STT ovat katsoneet YLEn julkisen palvelun velvoitteen heikentävän mahdollisuuksiaan harjoittaa liiketoimintaa. Huhtikuussa 2009 Viestinnän keskusliitto ja Sanomalehtien liitto julkaisivat paimenkirjeen [3] jäsenilleen , jossa "pääviesti on, että YLE vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa."
[muokkaa] Valvonta
Televisiolupia tarkastivat talosta taloon kiertävät tv- ja radioluvan tarkastajat. Nykyisin tv-maksua maksamattomia talouksia jäljitetään osoite- ja tv-maksurekisterin tietoja vertaamalla, ja tarkastaja käy vain talouksissa, joissa tv-maksua ei ole maksettu. Luvattomasta katselusta kiinni jäämisestä joutuu maksamaan 100 euron tarkastusmaksun sekä takautuvasti tv-maksun kaksinkertaisena (vähintään 60 euroa), enintään kuitenkin vuoden ajalta. Televisiomaksutarkastajalla ei ole oikeutta tulla kenenkään kotiin ilman henkilön lupaa.
Aiemmin lupatarkastajilla oli rekisteri niistä talouksista, joissa ei ole tv-vastaanotinta. Rekisteri poistettiin käytöstä, ettei rekisteri tietosisältönsä puolesta vaaranna kuluttajan yksityisyyden suojaa.
Joissakin maissa tv-luvattomien talouksien televisioita etsitään radioaaltoihin perustuvalla peilausjärjestelmällä.lähde?
[muokkaa] Televisiomaksun ja kotitalouksien määrän kehitys
Televisiomaksun kehitys vuodesta 2003, 12 kuukauden laskutusjaksolla:
| 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Televisiomaksu/talous | 165,15 | 186,60 | 193,95 | 200,70 | 208,15 | 215,45 | 224,30 |
| Hinta/vuorokausi (€) | 0,45 | 0,51 | 0,53 | 0,55 | 0,57 | 0,59 | 0,61 |
| Nousua edelliseen vuoteen (%) | – | 13,0 | 3,9 | 3,5 | 3,7 | 3,5 | 4,1 |
| Ilmoituksen antaneita talouksia[4] | 2 016 753 | 2 005 185 | 2 003 769 | 2 001 633 | 1 947 044 | 1 916 256 | |
| Maksut yhteensä (€) | 333 066 758 | 374 167 521 | 388 630 998 | 401 727 743 | 405 277 209 | 412 857 355 |
[muokkaa] Näkemyksiä televisiomaksusta
[muokkaa] Puolesta
[muokkaa] Tärkeä julkinen palvelu
Laki Yleisradio Oy:stä säätää Yleisradiolle ylempänä määritellyt julkisen palvelun tehtävät. Toisaalta sama laki edellyttää, että Valtioneuvosto turvaa yhtiön toimintaedellytykset. Lakiin kirjattu julkisen palvelun tehtävä ei ole pelkästään "kielivähemmistöjen ja hätätiedotteiden julkaisemista", vaan käytännössä täyden palvelun ohjelmistoa, joka sisältää myös kulttuuria ja viihdettä.
Yleisradion kanavilla voi katsoa televisiota myös ilman mainoksia, mikä mahdollistaa kaupallisista toimijoista riippumattoman tiedonvälityksen ja uutisoinnin. Yleisradion ei esimerkiksi tarvitse valita ohjelmistoaan sen mukaisesti mikä eniten kiinnostaa maksukykyisintä ja siksi mainostajia eniten kiinnostavaa kohderyhmää.
[muokkaa] Riippumattomuus
Tiedonvälityksen vapauden sekä objektiivisuuden kannalta voidaan katsoa, että on tärkeää ylläpitää demokraattisesti johdettua ja julkisin varoin rahoitettua, riippumatonta toimijaa. Tällä estetään muun muassa kaupallisten kanavien sidosryhmien (omistajien yms), yksittäisten poliittisten puolueiden mahdollisuutta vaikuttaa tai dominoida informaatiota, mistä on varoittavia merkkejä muun muassa Italiassa, Yhdysvalloissa ja Venäjällä.kenen mukaan?
[muokkaa] Riippumattomuus päivänpolitiikasta
Mikäli maksu maksettaisiin suoraan valtion budjetista, Eduskunnalla olisi oikeus (ja velvollisuus) puuttua yhtiön sisäiseen toimintaan samalla tavoin kuin minkä tahansa muun valtion viraston tai laitoksen toimintaa ohjataan.[5]
[muokkaa] Verotusmallin epätasainen kohdentuminen
Rahoitusta pohtinut 2010 -työryhmä tilasi Valtion Taloudelliselta Tutkimuskeskukselta raportin televisiomaksun veropohjaiseksi muuttamisen vaikutuksista. VATT päätyi vastauksessaan kahteen erilaiseen malliin ja niiden ongelmiin. Mikäli maksu kerättäisiin kiinteänä maksuna tietyn tulotason ylittyessä seurauksena olisi tuloloukkuja. Jos taas vero olisi progressiivinen, se hyödyttäisi enemmän yksin asuvia.[5]
[muokkaa] Vastaan
[muokkaa] Autoritaarinen lainsäädäntö
Yleisradion rahoituksen turvaamiseksi pakollinen maksu on asetettu televisiolle laitteena, eikä Yleisradion lähettämälle ohjelmistolle. Näin ollen televisiota ei voi käyttää - toisin sanoen vastaanottaa tietoa mistään Yleisradion ulkopuolisesta lähteestä - laillisesti ilman televisiomaksun maksamista.
[muokkaa] Julkisen palvelun rahoitus
Koska Yleisradio on julkinen ja yleishyödyllinen palvelu, se on rahoitettava valtion verotuksen kautta, kuten yleensä yhteiskunnan ylläpitämät tärkeät palvelut rahoitetaan.[5] Samalla päästään eroon erillisestä televisiomaksujen keruusta.
[muokkaa] Maksun suuruus
TV-maksu on kaikille sama tuloista riippumatta. Tämä tekee maksusta tuntuvan opiskelijoille ja eläkeläisille, kun taas suurituloisille summa on mitätön. Joissain Euroopan maissa kyseinen seikka huomioidaan: esim. Saksassa opiskelijat ja työttömät on vapautettu tv-maksusta.[6]
[muokkaa] Maksamatta jättävien suuri määrä
Yleisradion toiminnan rahoitusta pohtinut työryhmä kiinnitti huomiota siihen, että Viestintäviraston arvion mukaan jopa 200 000 television katsojaa jättää maksun maksamatta. Tämä puolestaan lisää maksurasitusta niiden kohdalla, jotka maksun maksavat.[5]
[muokkaa] Televisiomaksu maailmalla
[muokkaa] Eurooppa
| Maa | Maksu/vuosi | BKT/asukas US $ |
Maksu/BKT per asukas | Maksun saaja |
|---|---|---|---|---|
| Albania | 800 Lek (n. 6,50 €) | 2 504 (~ 2.000 €) | 0,35 % | Radio Televizioni Shqiptar |
| Belgian Vallonia
(ranskankielinen alue) |
149,67 € | ? | ? | RTBF, BRF |
| EU | 184 € (Keskiarvo EU-maista, joissa peritään tv-lupamaksua) |
30 473 (~ 24.380 €) (EU-25) | 0,75 % (EU-25) |
– |
| Irlanti | 155 € | 50 303 (~ 40.240 €) | 0,39 % | RTE |
| Iso-Britannia | 131,50 £ (n. 165 €) | 38 098 (~ 30.500 €) | 0,54 % | BBC |
| Italia | 93,20 € | 31 874 (~ 25.500 €) | 0,37 % | RAI |
| Itävalta | 199,32 € | 39 804 (~ 31.840 €) | 0,63 % | ORF |
| Norja | 1.969 NKR (n. 242 €) | 61 852 (~ 49.500 €) | 0,50 % | NRK |
| Puola | 200 Zł (n. 52 Euro) | 8 082 (~ 6.470 €) | 0,77 % | Telewizja Polska |
| Ranska | 116 € | 35 727 (~ 28.600 €) | 0,41 % | France Télévisions, Radio France |
| Romania | 48 Lei (n. 15 €) | 3 600 (~ 2.880 €) | 0,42 % | Televiziunea Română |
| Ruotsi | 1.968 SKR (n. 211 €) | 42 392 (~ 33.910 €) | 0,63 % | SVT, SR |
| Saksa | 204 € | 35 075 (~ 28.060 €) | 0,73 % | ARD, ZDF, Deutschlandradio |
| Suomi | 224,30 € | 39 098 (~ 31.280 €) | 0,72 % | YLE |
| Sveitsi | 462,00 CHF (n. 289 €) | 52 879 (~ 42.300 €) | 0,68 % | SRG |
| Tanska | 2410 DKR (n. 324 €) | 49 182 (~ 39.350 €) | 0,82 % | DR |
| Tšekki | 1.620 CZK (n. 66 €) (2008) | 12 304 (~ 9.840 €) | 0,41 % | Česká Televize |
Seuraavissa Euroopan maissa tv-lupamaksusta on luovuttu:
- Alankomaissa vuonna 2000
- Belgian Flanderissa (hollanninkielinen alue) vuonna 2001
- Portugalissa vuonna 1992
- Unkarissa vuonna 2002
Seuraavissa Euroopan maissa ei ole koskaan ollut tv-lupamaksua:
[muokkaa] Aasia
| Maa | Summa/vuosi | Maksun saaja |
|---|---|---|
| Etelä-Korea | 3.000 ₩ (n. 25 €) | MBC, SBS |
| Israel | 400 ₪ (n. 71 €) | Rashùt Ha-Shidúr (רָשׁוּת השׁידוּר) |
| Japani | 15.490 ¥ (n. 95 €)
/ 25.520 ¥ (n. 178 €) jos mukana satelliittivastaanotin |
NHK |
| Pakistan | 300 PKR (n. 3,70 €) (veloitetaan sähkölaskun yhteydessä) | PTV (پاکستان ٹیلیوژن کارپوریشن) |
| Singapore | 110 S$ (n. 53 €) | ? |
- Intiassa TV-lupamaksu lopetettiin vuonna 1977.
- Iranissa ei ole koskaan ollut TV-lupamaksua.
- Malesiassa TV-lupamaksu lopetettiin vuonna 1999.
[muokkaa] Afrikka
| Maa | Summa/vuosi | Maksun saaja |
|---|---|---|
| Etelä-Afrikka | 225 ZAR (n. 23 €) | SABC |
| Ghana | ¢3,000 (n. 0,29 €) (2006) | ? |
| Mauritius | 1200 MUR (n. 29 €) | ? |
| Namibia | 204 N$ (n. 23 €) (2001) | ? |
[muokkaa] Pohjois-Amerikka
- Yhdysvalloissa ja Kanadassa ei peritä TV-lupamaksua.
[muokkaa] Oseania
- Australiassa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1974.
- Uudessa-Seelannissa TV-lupamaksusta luovuttiin vuonna 1999.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- TV-maksuhallinto
- Laki valtion televisio- ja radiorahastosta
- Laki Yleisradio Oy:stä
- Laki televisio- ja radiotoiminnasta
- BBC Licence fee (englanniksi)
- Abolish the TV Licence (englanniksi)
- YLE Elävä arkisto: Lupatarkastajat liikkeellä (tietoiskuja 1970-80-luvuilta)
- Television across Europe: Regulation, Policy and Independence (2005) (englanniksi)
