Telemaattinen läsnäolo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Telemaattinen läsnäolo tarkoittaa teknisesti välitettyä etäläsnäoloa luonnollisessa ympäristössä esimerkiksi yksi- tai kaksisuuntaisen ääni- ja/tai kuva/videoyhteyden kautta. Se perustuu luonnollisen ympäristön piirteiden välittämiseen esimerkiksi Internetin välityksellä erotuksena esimerkiksi virtuaalitodellisuudesta ja virtuaaliläsnäolosta. Telemaattisessa läsnäolossa tarjotaan mahdollisuus “kuulla ja nähdä kauas” (telepresence, vrt. TeleVisio, “etänäkeminen”, “tele-objektiivi”, kauko-objektiivi). Nykyisin telemaattisen läsnäolon käsitettä käytetään yleisesti muun muassa eräiden edistyneiden viestintävälineiden yhteydessä.

Virtuaaliläsnäolon tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemaattista läsnäoloa ja siihen vaikuttavia seikkoja tutkitaan tällä hetkellä runsaasti ja alan välineet ovat voimakkaan tuotekehityksen kohteena.

Läsnäolon tunne telemaattisessa viestinnässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Telemaattinen läsnäolo voidaan viime kädessä määritellä tunteeksi, tunteeksi toisen tai toisten toimijoiden läsnäolosta telemaattisesti välitetyssä tilassa tai ympäristössä. Läsnäolon kokemus näyttää perustuvan useisiin erityyppisiin ympäristön ulottuvuuksiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Telepresence" (Minsky 1980; Sheridan 1992a; Barfield, Zelter, Sheridan, & Slater 1995; Welch, Blackmon, Liu, Mellers, & Stark 1996),
  • "Virtual presence" (Barfield et al., 1995),
  • "Being there" (Reeves 1991; Heeter 1992; Barfield et al., 1995; Zhoa 2003),
  • "A perceptual illusion of non-mediation "(Lombard & Ditton 1997)
  • "The suspension of disbelief" (Slater & Ushoh 1994)
  • unknown title (Sheridan, 1992, 1992; Barfield & Weghorst, 1993;Slater & Usoh, 1994; Barfield, Sheridan, Zeltzer, Slater, 1995)


Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.