Telakäärmeet
| Telakäärmeet | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Silmälasikaimaani ja Anilius scytale (Maria Sibylla Merian) | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Telakäärmeet (Aniliidae) on käärmeiden heimo. Telakäärmeiden heimoon kuuluu nykyisin vain yksi Etelä-Amerikassa ja kaksi Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa elävää sukua. Aiemmin telakäärmeet olivat fossiileista päätellen yleisempiä ja niitä tavattiin laajemmalla alueella.
Telakäärmeillä on jäänteitä lantion luista, ja niiden reisiluiden surkastumat näkyvät kloaakin aukon molemmin puolin kynsimäisinä ulokkeina. Kallon luut liittyvät toisiinsa. Tästä syystä kallo ei jousta käärmeen niellessä saalistaan, ja telakäärmeet joutuvat tyytymään pienikokoisiin eläimiin. Ne syövät pääasiallisesti liskoja ja käärmeitä. Telakäärmeiden keuhkoista vasemmanpuoleinen on kooltaan vain kymmenesosa oikeanpuoleisesta. Vatsakilpiä on yksi kutakin selkärangan nikamaa kohti. Ne eivät kuitenkaan ole koko ruumiin levyisiä kuten kehittyneillä käärmeillä vaan huomattavasti kapeampia, eivät paljoakaan tavallisia suomuja kookkaampia. Telakäärmeet oleilevat päiväsaikaan maahan kaivamissaan käytävissä tai karikkeen ja kivien alla ja tulevat näkyviin vasta pimeässä. Niillä on myrkkyrauhaset, mutta ei myrkkyhampaita. Ihmiselle telakäärmeet ovat täysin vaarattomia.
Sivulta puuttuu