Teknologiansiirto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Teknologiansiirto on joko tarkoituksellista kehittyneen tekniikan siirtoa sitä kehittäneestä organisaatiosta ulospäin tai teknologian hankkimista organisaatioon. Ainakin 1960-luvulta alkaen teknologian siirtoon on käytetty erityisiä teknologiansiirtoon erikoistuneita organisaatioita.

Teknologiasiirron alkeellisin muoto lienee tytäryhtiötalous ja lisenssivalmistus, jossa molemmissa valmistava teollisuus tekee tuotteita jonkun muun tahon suunnitelmien perusteella.

Teollisuusvakoilu eri muodoissa on ollut käytössä muun muassa sotilastekniikan teknologiansiirrossa.

"Sota on keksintöjen äiti" -sanonta on jossain määrin totta - esimerkiksi toisen maailmansodan Tiger-panssarivaunu kehitti levyjarrun sellaiseen valmiuteen, että se tuli sodan jälkeen käyttöön likimain kaikissa ajoneuvoissa korvaten rumpujarrun.

Avaruusteknologian viedessä merkittävästi verovaroja NASA alkoi kertoa esimerkkejä, miten avaruusaluksissa käytetyt teknologiat siirtyvät jokapäiväiseen käyttöön. Apollo-ohjelman aikana vuonna 1938 keksitty Teflon-muovi liitettiin paistinpannujen muovipinnotteisiin. Mikroprosessori on toinen avaruuslentoihin tai ydinohjuksiin liittyvä teknologia, joka on siirtynyt koteihin ja työpaikoille.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Japanin avautuminen" - tai ainakin Japanin nykyaikaistuminen - 1800-luvun jälkipuolella käynnistyi Yhdysvaltain laivaston väkivallan uhkan alla, mutta johti siihen, että japanilaisia lähetettiin järjestelmällisesti nk. länsimaihin opiskelemaan. Tämä johti maan teollistumiseen, joka kehitys voimistui hävityn toisen maailmansodan jälkeen jolloin Yhdysvallat toi laatuajattelun Japaniin eräänlaisena sodanjälkeisenä elvytystoimena. Japani teollisuus käytti erästä teknologiansiirtokeinoa, Yhdysvaltain ja Euroopan teollisuuden kopioimista, ainakin 1960-luvun loppuun asti. Sittemmin Aasian nk. tiikerivaltiot ja lopulta Kiinan kansantasavalta on käyttänyt tätä, tosin itse teknologia esimerkiksi CD-levyjen valmistuksessa on kaikkien saatavilla ja kopiointi liittyy muiden tuoteoikeuksien hyväksikäyttöön kuin ennen.

Suomen teollisuus teki ennen sotakorvauksia Neuvostoliitolle lähinnä lisenssivalmistusta. Eräs tapaus teknologiansiirrosta sotakorvauksissa on alun perin lautatarhoille rakennetut lukkitrukit (lautatarha-autot).[1] Neuvostoliittolainen osapuoli toimitti valokuvia Neuvosto-Karjalassa toimineesta trukista, joka oli tehty Yhdysvalloista Neuvostoliittoon muuttaneen ihmisen kuvauksen perusteella. Valtion lentokonetehdas suunnitteli tämän perusteella toimivan laitteen. Myöhemmin tästä kehittyi Partekin merkittävä satamatrukki.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sallinen, Aino: Teknologiansiirto vaatii tehostamista. Tiedonjyvä : Jyväskylän yliopiston tiedotuslehti, 2004, 39. vsk, nro 3, s. 3.
  • Vesterinen, Jukka: Maa, joka maksoi velkansa: Suomen sotakorvaukset 1944-1952. Helsinki: Alfamer, 2012. ISBN 978-952-472-166-0. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesterinen 2012, 124-125

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]