Teistinen realismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Älykäs suunnittelu
MontreGousset001.jpg
Käsitteitä

Palautumaton monimutkaisuus
Täsmennetty monimutkaisuus
Hienosäädetty kaikkeus
Älykäs suunnittelija
Teistinen realismi
Kreationismi

Älykkään suunnittelun liike

Discovery Institute
Wedge-strategia
 n  k  m 

Teistinen realismi (engl. theistic realism) on Phillip Johnsonin nimitys luomalleen todistelulle älykkään suunnittelun puolesta. Johnson esitteli käsitteen kirjassaan Reason in the Balance. Johnsonin mukaan tietäminen voi alkaa ainoastaan Jumalan hyväksymisestä luojaksi, koska kaikkeus on Jumalan luoma. Teistinen realismi toisin sanoen väittää, että Jumala on todellinen ja persoonallinen taho, joka toimii maailmassa.

Teistisen realismin perusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnson kehitti teistisen realismin käsitteen vastineeksi metodologiselle naturalismille. Johnsonin mukaan kaikki pyrkimykset ymmärtää luontoa, ilman että otetaan huomioon sen todellinen lähtökohta eli luojajumala, ovat tuomittuja olemaan vääriä. Johnson väittää, että kaikkeudesta löytyy asioita, joita ei pystytä selittämään pelkästään luonnollisin syin.

Johnsonin mukaan tieteen valtavirta on evoluutio-ajattelun "panttivankina" ja tämän vuoksi teististä realismia vastustetaan. Johnson väittää, että naturalistisen evoluutioteorian asema osana ”suurta tieteen metafyysistä kertomusta” saa tutkijat väittämään, että luominen on toteutunut ei-älyllisten voimien varassa. Johnson esittää, että raamatullinen kertomus ja naturalistinen kertomus ovat perustaltaan ristiriidassa keskenään eikä kumpikaan puoli voi tehdä sovitteluratkaisua. Kompromissin teko olisi häviö.

Johnsonin mukaan sovittelijat, jotka yrittävät yhdistää uskoa ja tiedettä, ovat harhaanjohdettuja. Jos hyväksyy naturalismin, usko muuttuu Johnsonin mukaan ylimääräiseksi premissiksi, joka leikkautuu pois yksinkertaisuusperiaatteella eli "Occamin partaveitsellä". Johnsonin mukaan Jumalaa ei tällöin tarvita minkään selittämiseen ja Jumalasta tulee turha.

Johnsonin "teistinen realismi" on suorapuheisempi suuntaus kuin esimerkiksi Discovery Instituten edustama älykkään suunnittelun kampanja, jonka periaatteisiin kuuluu, että siinä ei suoraan oteta kantaa ”älykkään suunnittelijan” persoonaan. Sen sijaan Reason in the Balance -kirjassa Phillip Johnson pohjaa teistisen realismin Raamatun jakeisiin:

  • (Johannes 1:1–3) Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.
  • (Roomalaisille 1:20–23) Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
  • (Sananl. 1:7) Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.

Teistisen realismin soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teistisen realismin perusoletukset ovat seuraavat:[1],[2]

  • Fyysinen olemassaolo ei selitä itseään, vaan ennemminkin universumi heijastaa syvempiä Jumalan näkökulmia, ollen kuitenkin ainoastaan osa siitä. Luonnonlait eivät ole täysin sitovia, vaan yliluonnollinen voi vaikuttaa niihin tavoilla, joiden ymmärtäminen vaatii syvemmän todellisuuden hyväksymistä.
  • Havaittavissa olevat ilmiöt fyysisessä todellisuudessa johtavat siihen, että on olemassa jotain, joka on fyysisen todellisuuden tuolla puolella. Universumi on suunniteltu ihmisen olemassaolon mahdollistajaksi. Koska ihminen voi ymmärtää toisen ihmisen ajatuksia, tunteita ja tarkoitusperiä, voimme tunnistaa samoja asioita fyysisten ilmiöiden takana olevassa Jumalassa.
  • Tieteellinen naturalismi ei ole - eikä väitä olevansa - täydellinen todellisuuden tietämisen väline; Jumalaan uskominen ei ole antitieteellistä tai irrationaalista, mutta Jumala on empiirisen tieteen havaintojen ulkopuolella.
  • Elämän alkuperä on suuri mysteeri. Universumin hienosäätö näyttää siltä, että elämän ilmestyminen vaatii mielenkaltaisen toiminnon.
  • Elämä sisältää merkkejä "älykkäästä suunnittelusta". Palautumaton kompleksisuus ja täsmennetty informaatio ovat evidenssiä siitä, että elämä on tarkoituksellisesti suunniteltu. Koska evoluutio vaatii jatkuvaa ja vähittäistä toiminnallisuutta, se ei ole pätevä selitysmalli näille piirteille. Ne voivat olla "älykkään suunnittelun" tulosta.
  • Etiikka tulee perustaa moraaliseen objektiivisuuteen. "Mitä on" ei välttämättä tarkoita "mitä tulisi olla". "Mitä tulisi olla" voidaan vahvistaa ainoastaan fyysisen maailman ulkopuolelta. Muuten etiikka olisi itseensäviittaavaa ja siksi merkityksetöntä.
  • Ihmisten selitykset, jotka heijastavat ja jäsentävät todellisia faktoja, ovat mahdollisesti virheellisiä. Selitykset tulee siksi johtaa systeeminsä ulkopuolelta, jotta ne eivät olisi itseensä viittaavia ja näin ollen merkityksettömiä.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteeseen kuuluu lukuisia mekanismeja, jotka pyrkivät poistamaan kaikille ihmisille ominaisen yleisinhimillisen taipumuksen etsiä maailmasta asioita, jotka tukevat perususkomuksia. Tiede ei saisi olla ideologisesti ideologisesti värittynyttä tai motivoitunutta, koska se voi johtaa hyvin vakaviin seuraamuksiin. Esimerkiksi lysenkolaisuus johti arviolta 30–40 miljoonan ihmisen nälkäkuolemaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]