Ted Schroeder

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ted Schroeder

Frederick Rudolph ”Ted” Schroeder (20. heinäkuuta 1921 Newark, New Jersey26. toukokuuta 2006 La Jolla, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan sekä Wimbledonin että Yhdysvaltain mestaruuskilpailuiden kaksinpelimestaruuden. Hänet hyväksyttiin International Tennis Hall of Fameen 1966.[1][2]

Ystävänsä Jack Kramerin kanssa Schroeder muodosti menestyksekkään nelinpeliparin, joka voitti Yhdysvaltain mestaruuskilpailut 1940, 1941 ja 1947.[1] Lentolyöntipelissä erityisen taitava Schroeder oli mukana voittamassa neljää Davis Cupia Yhdysvalloille. Vuoden 1946 Davis Cup -finaalissa hän ja Kramer pelasivat kaikki ottelut.[2]

Vuonna 1949 kylmäsäilytyslaitteisiin erikoistuneen yrityksen varapääjohtajaksi nimetty Schroeder pysytteli koko tennisuransa ajan amatöörinä eikä ryhtynyt ammattilaiseksi lukuisista tarjouksista huolimatta.[2] Osallistuessaan Wimbledonin turnaukseen 1949 ensimmäisen ja ainoan kerran hän sai lempinimen ”Lucky Ted” (suom. Onnekas Ted) voitettuaan useita viisieräisiksi venyneitä kamppailuita.[1]

Ted Schroeder kuoli syöpään 26. toukokuuta 2006 La Jollassa, Kaliforniassa. Schroeder oli tuolloin 84-vuotias. Hänen poikansa John on golfammattilainen.[1][2]

Grand Slam -turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wimbledon
    • Kaksinpelin mestaruus: 1949
    • Nelinpelin finaalissa: 1949
  • Yhdysvaltain mestaruuskilpailut
    • Kaksinpelin mestaruus: 1942
    • Kaksinpelin finaalissa: 1949
    • Nelinpelin mestaruus: 1940, 1941, 1947
    • Nelinpelin finaalissa: 1942, 1948
    • Sekanelinpelin mestaruus: 1942

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Fredrick Rudolph Schroeder, Jr. "Ted" 2006. International Tennis Hall of Fame. Viitattu 25.10.2008. (englanniksi)
  2. a b c d Finn, Robin: Ted Schroeder, 84, Winner of Tennis Titles in 1940's, Dies New York Times. 27.5.2006. Viitattu 25.10.2008. (englanniksi)