Ted Schroeder
Frederick Rudolph ”Ted” Schroeder (20. heinäkuuta 1921 Newark, New Jersey – 26. toukokuuta 2006 La Jolla, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen tennispelaaja, joka voitti urallaan sekä Wimbledonin että Yhdysvaltain mestaruuskilpailuiden kaksinpelimestaruuden. Hänet hyväksyttiin International Tennis Hall of Fameen 1966.[1][2]
Ystävänsä Jack Kramerin kanssa Schroeder muodosti menestyksekkään nelinpeliparin, joka voitti Yhdysvaltain mestaruuskilpailut 1940, 1941 ja 1947.[1] Lentolyöntipelissä erityisen taitava Schroeder oli mukana voittamassa neljää Davis Cupia Yhdysvalloille. Vuoden 1946 Davis Cup -finaalissa hän ja Kramer pelasivat kaikki ottelut.[2]
Vuonna 1949 kylmäsäilytyslaitteisiin erikoistuneen yrityksen varapääjohtajaksi nimetty Schroeder pysytteli koko tennisuransa ajan amatöörinä eikä ryhtynyt ammattilaiseksi lukuisista tarjouksista huolimatta.[2] Osallistuessaan Wimbledonin turnaukseen 1949 ensimmäisen ja ainoan kerran hän sai lempinimen ”Lucky Ted” (suom. Onnekas Ted) voitettuaan useita viisieräisiksi venyneitä kamppailuita.[1]
Ted Schroeder kuoli syöpään 26. toukokuuta 2006 La Jollassa, Kaliforniassa. Schroeder oli tuolloin 84-vuotias. Hänen poikansa John on golfammattilainen.[1][2]
Grand Slam -turnaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Wimbledon
- Kaksinpelin mestaruus: 1949
- Nelinpelin finaalissa: 1949
- Yhdysvaltain mestaruuskilpailut
- Kaksinpelin mestaruus: 1942
- Kaksinpelin finaalissa: 1949
- Nelinpelin mestaruus: 1940, 1941, 1947
- Nelinpelin finaalissa: 1942, 1948
- Sekanelinpelin mestaruus: 1942
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Fredrick Rudolph Schroeder, Jr. "Ted" 2006. International Tennis Hall of Fame. Viitattu 25.10.2008. (englanniksi)
- ↑ a b c d Finn, Robin: Ted Schroeder, 84, Winner of Tennis Titles in 1940's, Dies New York Times. 27.5.2006. Viitattu 25.10.2008. (englanniksi)