Tavutus

Wikipedia

Tavutus on sanojen jakamista lyhyemmiksi osiksi. Tämä voidaan tehdä rivin lopussa sanojen jakamiseksi ja tekstin ulkonäön parantamiseksi. Tavuraja merkitään tavuviivalla. Tavurajat merkitään myös lukemaan opettelevien pikkulasten teksteissä.

[muokkaa] Tavutus suomen kielessä

Sanan sisällä on tavuraja ennen sellaista konsonanttia, jota seuraa vokaali (paitsi jos sanan alussa on useampi konsonantti. Esimerkkejä: kant-to-ri, kat-ti-la, lei-po-mo, sääs-tä-jä, vauh-koon-tu-nut. Mutta: sprint-te-ri, trak-to-ri.

Jos kaksi peräkkäistä vokaalia kuuluu samaan tavuun, ne muodostavat diftongin. Suomen kielen diftongit ovat ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, äy, öy, uo, yö, iy, ey ja ie. Seuraavissa kohdissa mainitut tilanteet ovat poikkeuksia tästä säännöstä. Esimerkkejä: mai-to, pei-li, noi-ta, kui-va, lyi-jy.

Tavunraja on kahden eri vokaalin välissä, jos ne eivät muodosta diftongia. Esimerkkejä: jo-en-suu, lau-an-tai-aa-mu.

Kahden peräkkäisen saman konsonantin keskellä on tavunraja. Esimerkkejä: lam-mas, pap-pi, tuut-ti.

Yhdyssanat jaetaan sananrajan kohtalta. Mielekkäintä tämä yhdyssanan osien välistä jakaen. Esimerkkejä: kirja-kauppa, tie-alue, kansan-edustaja, vast-edes, par-aikaa.

Sana voidaan jakaa pitkän vokaalin kohdalta, jos vokaalien välillä ääntyy tavuraja. Esimerkkejä: mää-yntä, kie-uttiin, pi-etty, ai-ottu.

Vierasperäisiä sanoja voi jakaa ääntymisen perusteella tai tunnistettavan etuliitteen mukaan. Esimerkkejä: mikros-kooppi, mikro-skooppi, typo-grafia, tekno-kratia.

Yhtä vierasperäisen sanan äännettä vastaavaa konsonanttiyhdistelmää ei tule hajottaa. Oikein: Goe-the, Por-sche, Smi-thille. väärin: Go-ethe, Goet-he, Pors-che, Porsc-he.

Rivin lopussa yksiosaisen sanan tai yhdyssanan osan alusta tai lopusta ei eroteta yhtä vokaalia omalle rivilleen, vaikka tavujaon puolesta se olisikin mahdollista. Esimerkkejä: a-loitus, alu-e, valti-omies, kansane-dustaja.