Tavu (kielitiede)
Wikipedia
Tavu on kielitieteessä yleensä muutaman äänteen yhdistelmä, jollaisiin sanat puhutussa kielessä äänteellisesti jakautuvat. Useimmissa kielissä tavun muodostaa säännöllisesti tavun ytimenä toimiva vokaali tai vokaalien yhdistelmä, diftongi, jota paitsi siihen useimmiten kuuluu yksi tai useampi konsonantti. Yleensä sanassa on jollakin tavulla pääpaino, minkä lisäksi pitkissä sanoissa voi yhdellä tai useammalla tavulla olla myös sivupaino.
Varsinkin rytmitetyssä puheessa tavut erottuvat selvästi. Runoudessa käytetään useita erilaisia runomittoja, joissa jokaisen runojalkaan kuuluu yleensä kaksi tai kolme tavua, niistä yksi muita voimakkaampi. Lauluissa jokainen yksittäinen sävel vastaa tavallisimmin yhtä tavua, mutta joskus sävelkorkeus vaihtuu kesken tavun, jolloin tavun vokaali saatetaan venyttää hyvinkin pitkäksi.
Muutamissa kielissä kuten kiinan kielessä lähes kaikki kantasanat ovat yksitavuisia. Myös esimerkiksi englannissa ja ruotsissa yksitavuisia sanoja on huomattavan paljon. Suomessa perussanavartalot ovat tavallisimmin kaksitavuisia, mutta yksitavuisiakin sanoja on jonkin verran. Kolmi- tai useampitavuiset sanat ovat tavallisimmin muiden sanojen johdannaisia.
Suomen kielessä tavuun kuuluu yleensä 1 - 4 äännettä. Suomen tavujen rakenne on korkeintaan KVSK tai KVKs, missä K on konsonantti, S sonorantti (vokaali tai S, R, L) ja V on vokaali; esimerkiksi ”laih-tuu”, ”kers-kuu”, ”kaks”, ”laps”. Lainasanoissa esiintyy sanan ensimmäisen tavun alussa myös kahden tai kolmen konsonantin yhdystelmiä, jolloin tavurakenne voi olla esimerkiksi 5-äänteinen SKSVK kuten sanassa ”strut-si”. Tavuraja on
- jokaisen konsonantti + vokaali -yhdistelmän edessä: ta-lo, ta-los-ta, ta-loon, kau-pun-ki, kau-pun-kiin, kau-pun-gis-sa-kin, Pent-ti, Pen-tin, Pen-til-le
- kahden eri vokaalin välissä, kun ne eivät muodosta diftongia: tutustu-a, se-assa, li-an, hi-o-a
Muissa kielissä tavujen rakenne voi olla yksinkertaisempi tai monimutkaisempi. Esimerkiksi japanissa vain muoto KV on sallittu, kun taas wichitan kielessä on tavuja muotoa KKKKVKKKK. Joissakin kielissä kuten puolassa ja tšekissä esiintyy myös tavuja, joissa ei ole lainkaan vokaalia, vaan sen sijasta tavun keskuksena, sonanttina toimii jokin likvidamainen konsonantti kuten r tai l.
[muokkaa] Tavu kirjoituksessa
Useimpien länsimaisten kielten kirjoituksessa, myös suomessa, noudatetaan sääntöä, jonka mukaan sana voidaan katkaista seuraavalle riville tavurajan kohdalta, jolloin väliin, rivin loppuun, tulee tavuviiva.
Aapisissa on Suomessa ollut tapana käyttää tavuviivaa jokaisessa sanassa tavurajojen kohdalla.
Muutamissa kielissä käytetään tavukirjoitusta, jolloin jokainen kirjoitusmerkki vastaa yhtä tavua. Nykyään sellaista käytetään esimerkiksi japanissa. Muinaisina aikoina, ennen aakkosten keksimistä, sellaiset olivat yleisempiäkin, ja sellainen oli esimerkiksi Kreetassa 2. vuosituhannella eaa. käytössä ollut lineaari-B.
