Tatu Vaaskivi
| Tatu Vaaskivi | |
|---|---|
 Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. heinäkuuta 1912 Helsinki |
| Kuollut | 21. syyskuuta 1942 (30 vuotta) Oulu |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | kirjailija, kriitikko, esseisti |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | V. A. Koskenniemen runous (1935) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti.[1] Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaskivi opiskeli Helsingin kansalaiskorkeakoulussa sanomalehtialaa vuonna 1929, avioitui runoilija Elina Vaaran (Kerttu Elin Virtanen o.s. Sirén) kanssa vuonna 1937 ja oli kuollessaan vuonna 1942 vain 30-vuotias.
Kirjailija Vaaskiven varhainen kuolema johtui hänen elämäkerturinsa Holger Lybäckin ja hänen vaimonsa Elina Vaaran mukaan osittain jo pitkäaikaisesta sairastelusta – Vaaskivellä oli suolitulehdus –, osittain liian kuluttavasta elämäntavasta ja työtahdista, huonosta ruokavaliosta sekä runsaasta kahvinjuonnista ja tupakoinnista. Lybäckin mukaan Vaaskivi kuoli sydänhalvaukseen.[2]
Oulun Hietasaaressa, jossa Vaaskivi usein oleskeli,[3] on hänen vaatimaton puinen muistomerkkinsä.
Vaaskivi kriitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaskivi tuli vain 18-vuotiaana Kalevan toimitusharjoittelijaksi kesäkuussa 1930. Kriitikontyönsä hän aloitti kirjoittamalla kirja-arvosteluja Kalevaan. Hänestä kehittyi tuottelias kriitikko ja esseisti. Hän tutustui psykoanalyysiin ja alkoi soveltaa sitä kirjallisuuskritiikkiin[1]. Vaaskivi oli myös perehtynyt ranskalaisiin symbolisteihin, kuten Arthur Rimbaud’hon ja Charles Baudelaireen, joita hän luki alkukielellä. Vuonna 1932 hän julkaisi laajan artikkelin Goethe ja Goethen Faust, myöhemmin taas muun muassa luonnekuvan ruotsalaisesta runoilijasta Gustaf Frödingistä. Kotimaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden teoksista hän kriitikkona tarkasteli muun muassa Saima Harmajan, Uuno Kailaan ja Volter Kilven tuotantoa. Arvioituaan Eino Kailan teoksen Persoonallisuus (1934) hän kirjoitti 21-vuotiaana laajan kaksiosaisen artikkelin Nerous ja mielenvikaisuus.
Vuonna 1935 Vaaskivi julkaisi Helsingin Sanomissa kirjoituksen Frans Eemil Sillanpäästä ja sai sen ansiosta kirjailijalta kutsun Pohjoismaiseen kirjailijakongressiin Helsinkiin. Vaaskivi oli kiinnostunut kasveista ja niiden keräilystä, ja eräs hänen Kalevaan kirjoittamistaan arvosteluista oli kirjasta Suomen kasvio. Vuonna 1935 hänet pyydettiin Suomalainen Suomi -lehden päätoimiseksi kirjallisuusarvostelijaksi Helsinkiin. Hänestä kehittyi Lauri Viljasen ja Raoul Palmgrenin ohella Suomen johtava kirjallisuuskriitikko.
Kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaaskiven varsinainen kirjailijanura alkoi F. E. Sillanpään elämäkerrasta F. E. Sillanpää. Elämä ja teokset (1937). Parhaiten hänet muistetaan historiallisista romaaneistaan Loistava Armfelt ja Yksinvaltias, josta hän sai järjestyksessä ensimmäisen Kalevi Jäntin palkinnon, sekä kuoleman jälkeen julkaistusta Jeesus-aiheisesta ja kesken jääneestä romaanistaan Pyhä kevät.[4][1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arkaadiset jumalat: Kreikkalaisen ja vähä-aasialaisen uskonnon tulkintaa. Julkaisematon käsikirjoitus vuodelta 1934. Helsinki: Martti Lindholm, 1990. ISBN 951-95552-0-X.
- V. A. Koskenniemen runous, 1935
- Vapaan arvostelun puolustus, 1936
- Vasara ja kipsikuva, 1937
- Demeter ja madonna, 1937
- Vaistojen kapina : modernin ihmisen kriisi, 1937
- F. E. Sillanpää, elämä ja teokset, 1937
- Suljetut vaunut : Kustaa Mauri Armfelt, 1938
- Huomispäivän varjo : länsimaiden tragedia, 1938
- Loistava Armfelt : elämäkertaromaani, 1938
- Valitut teokset 1: Valkea laiva, 1938
- Rooman tie : matkakuvia, 1940
- Yksinvaltias 1–2, 1941–1942
- Pyhä kevät, 1943
- Kutsumus : Kirjeitä vuosilta 1927–1942, 1945
- Kurjet etelään : Matkakuvia, 1946
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tatu Vaaskivi Oulun kaupunginkirjaston Pohjoista kirjallisuutta -sivuilla
- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 793. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
- Lybäck, H. 1950. T. Vaaskivi – ihminen ja kirjailija. WSOY.
- Kejonen, P. 2008. Varhaiskypsä nuorukainen. Kirjailija Tatu Vaaskivi eteni lyhyessä ajassa yhdeksi maan johtavista kriitikoista. Kaleva 28.11.2008, s. 19.
- Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”T. Vaaskivi”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 464–473. Porvoo: WSOY, 1947.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 7590, art. Vaaskivi, Tatu. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.
- ↑ Miten nuorena kuollut esseisti ja kriitikko Tatu Vaaskivi hankki hämmästyttävän laajat tietonsa kirjallisuudesta, taiteesta, historiasta, kulttuurihistoriasta,…. Kysy kirjastonhoitajalta 16.7.2002. Viitattu 17.11.2021.
- ↑ Pekka Loukkola: Hietasaari oli Vaaskivelle tärkeä paikka Yle 19.7.2012
- ↑ Kirjasampo.fi: Tatu Vaaskivi
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tatu Vaaskiven matkassa Italiassa. Yle Areena.
- Muistikuvia Tatu Vaaskivestä. Äänitiedosto. Yle Elävä arkisto.
- Tatu Vaaskiven jalanjäljillä ikuisessa Italiassa. Yle Elävä arkisto.
- Oulun kaupunginkirjasto. Pohjoista kirjallisuutta: Tatu Vaaskivi
- Vapaasti ladattavia Tatu Vaaskiven e-kirjoja Projekti Lönnrotissa.
- Riikonen, H. K.: Vaaskivi, Tatu (1912–1942). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||
