Tatu Vanhanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

 

Tatu Vanhanen
Henkilötiedot
Syntynyt17. huhtikuuta 1929
Vuoksenranta
Kuollut22. elokuuta 2015 (86 vuotta)
Nurmijärvi
Koulutus ja ura
Instituutti Tampereen yliopisto
Tutkimusalue Politiikan tutkimus

Tatu Vanhanen (17. huhtikuuta 1929 Vuoksenranta – 22. elokuuta 2015 Nurmijärvi) oli suomalainen politiikantutkija ja professori.[1][2][3]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhanen syntyi Vuoksenrannassa Karjalankannaksella ja vietti nuoruutensa Someron Kaurakedossa, mihin hänen vanhempansa asettuivat sotien jälkeen.[4]

Vanhanen opiskeli Alkio-opistossa ja suoritti sanomalehtimiestutkinnon Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuonna 1955 ja työskenteli 1950- ja 1960-luvuilla toimittajana mm. Keskisuomalainen-lehdessä ja päällikkönä Maalaisliiton sanomalehdille uutisia välittäneessä Sanomakeskuksessa sekä Keskustapuolueen tiedotus- ja tutkimusosaston päällikkönä.[5] Noihin aikoihin hän toimi myös Tukimies-nimisen lehden päätoimittajana.[6] Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa hän suoritti myös yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinnon 1958 ja lisensiaatintutkinnon 1963 ja oppilaitoksen muututtua Tampereen yliopistoksi väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1968.[7]

Tieteellisellä urallaan Vanhanen toimi valtio-opin apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa vuosina 1969–1972 ja Tampereen yliopistossa vuosina 1974–1992.[5] Hän oli myös Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti vuosina 1972–1995.[7]

Tatu Vanhasen poika on Suomen pääministerinä 2003–2010 toiminut Matti Vanhanen.[8]

Tutkimuskohteet tieteilijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demokratisoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhasen pääasiallisena tieteellisen mielenkiinnon kohteena oli 1970-luvulta 2000 luvulle demokratisoitumisen edellytysten tutkimus, josta hän julkaisi tänä aikana useita kirjoja englanniksi, viimeisimmät 2000-luvulla. Tästä aiheesta Vanhanen keräsi enimmillään parin sadan vuoden ajalle ulottuvan aikasarja-aika-aineiston, jossa oli laskettuna hänen kehittämänsä demokratisoitumisindeksin arvoja eri maista. Eräs hänen läheisistä tutkimuskohteistaan oli Intia.[9]

Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin ja valtioittaiset älykkyysosamäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhasen toinen, paljon kiistelyä herättänyt tutkimusaihe, johon hän keskittyi eläkkeellä ollessaan, oli sosiobiologian ja evoluutioteorian soveltaminen yhteiskuntatieteisiin. Tästä aihepiiristä hän kirjoitti yhdessä Yrjö Ahmavaaran kanssa teoksen Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin.[9][10][11]

Yhdessä Richard Lynnin kanssa Vanhanen julkaisi kaksi kirjaa IQ and the Wealth of Nations ja IQ and Global Inequality, joissa esitetään erojen eri valtioiden vauraudessa selittyvän valtioiden väestöjen välisillä älykkyysosamäärän eroilla. Yhteiskuntatieteiden tutkimusmetodien professori Pertti Tötön mukaan Lynnin ja Vanhasen määrittämät valtioiden keskimääräiset älykkyysosamääräarviot ennustavat erittäin hyvin valtioiden menestystä kouluosaamista mittaavassa PISA-testissä, mikä hänestä viittaa siihen, että nämä valtioittaiset älykkyysosamääräarviot olisivat melko oikeita.[12]

Vanhasen mukaan myös Etelä-Euroopan maiden velkaongelmat selittyvät eteläeurooppalaisten muita eurooppalaisia matalammalla ÄO:lla. Hänen mukaansa korkeamman keskimääräisen ÄO:n maat ovat hoitaneet asiansa paremmin kuin matalamman ÄO:n maat. Vanhanen viittaa tässä Richard Lynnin kanssa kirjoittamaansa kirjaan Intelligence: A Unifying Construct for the social Sciences jonka mukaan Espanjan, Italian, Kreikan, Kyproksen ja Portugalin, ja 11 muun euromaan välillä on 3,7 pisteen ero. Välimeren maiden ÄO:n keskiarvo on 94,6 ja muiden 98,3. [13]

Syksyllä 2004, Matti Vanhasen ollessa pääministerinä, Tatu Vanhasen lausunnoista Helsingin Sanomissa nousi kohu. Lehden Kuukausiliite julkaisi haastattelun, jossa Vanhanen kertoi tutkimustuloksistaan ja näkemyksistään. Tulokset oli julkaistu jo kaksi vuotta aiemmin kirjassa IQ and the Wealth of Nations. Tuolloisen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen mielestä puheet olivat "hyvin kyseenalaisia" sekä "hyvin lähellä rasismin perusideologiaa". Hän piti puheita rikostutkintakynnyksen ylittävänä kiihottamisena kansanryhmää vastaan. Valtakunnansyyttäjä teki kuitenkin päätöksen, että Vanhasen puheiden takia ei aloiteta rikostutkintaa.[14][15]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vihreä nuoriso. 1964, toimittanut Matti Isoviidan kanssa.
  • Puolueet ja pluralismi (1968)
  • Intian monipuoluedemokratia (1973)
  • Maa ja mies: Johannes Virolaisen kuusi vuosikymmentä 31.1.1974 [toimitustyössä avustaneet Tatu Vanhanen ja Seppo Sarlund] (1974)
  • Political and Social Structures. Asian and Australasian countries. 1977, Delhi
  • Political and social structures. European countires. 1977 Delhi.
  • Power and the means of power, 1979 New Delhi
  • Military rule and defence expenditures. 1981 Hong Kong.
  • The roots of democracy. India compared with its neigbours. 1982 Hong Kong.
  • The Emergence of Democracy, 119 states 1850-1979, 1984 Helsinki
  • The Process of Democratization: A Comparative Study of 147 States 1980–1988. New York and London: Crane Russak (1990)
  • Politics of Ethnic Nopotism. 1991 Intia.
  • Strategies of democratization. 1992 USA.
  • On the evolutionary roots of politics. New Delhi: Sterling Publ. 1992
  • Vuoksenrannan mennyt maailma. 1993 Jyväskylä.
  • Democratization in eastern Europe. (With Geoffrey Pridham). Lontoo 1994.
  • Vihreä nuoriso: 50 vuotta keskustanuorten toimintaa (1945–1995) (1995)
  • Karjala, sua ikävöin: vuoksenrantalaisten muistojen kirja [toimittanut Tatu Vanhanen] (1996)
  • Prospects of democracy. A study of 172 countries. 1997 Lontoo.
  • A New Dataset for Measuring Democracy, 1810−1998. Journal of Peace Research. 37/2, 2000, s. 251–265.
  • Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin (Yrjö Ahmavaaran kanssa) (2001)
  • IQ and the wealth of nations. Westport, CT: Praeger. ISBN 0-275-97510-X. (2002) (Richard Lynnin kanssa)
  • Democratization: A Comparative Analysis of 170 Countries. London: Routledge (2003). ISBN 0-415-31860-2.
  • Kauraketo. ( yhdessä Ritva ja Lauri Talikan kanssa). 2006 Gummerus.
  • IQ and Global Inequality. Augusta: Washington Summit Publisher (2006) (Richard Lynnin kanssa)
  • Globaalit ongelmat: Evolutiivisten juurten etsintää. Helsinki: Terra Cognita, 2008. ISBN 978-952-5697-08-7.
  • Prospects for democracy in Asia. 2008 New Delhi.
  • The limits of democratization. 2009 USA.
  • Intelligence (with Richard Lynn). 2012 Lontoo.
  • Ethnic Conflicts. 2012 Lontoo.
  • Miksi Kiina lähtee Lentoon ja Kongo ei. 2013 Helsinki.
  • Global Inequality. 2014 Lontoo.
  • Ethnic conflicts, venäjänkielinen painos 2014.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Professori Tatu Vanhanen on kuollut Suomenmaa. 22.8.2015. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 22.8.2015.
  2. ↑ Kuolinilmoitus. Somero-lehti 28.8.2015, s. 4.
  3. ↑ Roos, J.P. & Töttö, P.: Kuolleet. Professori oli jo edelläkävijä jo 1970-luvulla – Tatu Vanhanen 1929-2015 Helsingin Sanomat. 16.9.2015. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 16.9.2015.
  4. ↑ Talikka, Lauri – Talikka, Ritva – Vanhanen, Tatu: Kauraketo: Vuoksenrantalainen kyläyhteisö Somerolla. Somero: Somero-Seura, 2001. ISBN 952-91-3310-3.
  5. ↑ a b Kuolleet. Professori Tatu Vanhanen. Turun Sanomat, 23.8.2015, 111. vsk, nro 229, s. 22.
  6. ↑ Tähti, Tuomas: Seppo Sarlund puhuu! Tuomas Tähti. 14.10.2020. Viitattu 17.11.2020.
  7. ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 787. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  8. ↑ Laaninen, Timo: Se on ihan Matti. Helsinki: Maahenki, 2005. ISBN 952-5328-59-7.
  9. ↑ a b J P Roos & Pertti Töttö: Tatu Vanhanen Helsingin Sanomat. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 23.9.2015.
  10. ↑ Helsingin Sanomat. Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin. Olli Haapala. 31.3.2001 (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Vanhanen, Tatu: Joko nyt sosiobiologian läpimurto? (Arkistoitu – Internet Archive). Tieteessä tapahtuu 3/2003. (PDF)
  12. ↑ Töttö, Pertti: Kuvaako älykkyysosamäärä mitään? (Arkistoitu – Internet Archive) Tieteessä tapahtuu 1/2005.
  13. ↑ Tatu Vanhanen Aikalaisessa: Pohjoiset euromaat ovat eteläisiä älykkäämpiä Aamulehti. Arkistoitu 8.9.2012. Viitattu 8.9.2012.
  14. ↑ Pääministerin isä uskoo älyn valon nousevan idästä Helsingin Sanomat. 26.10.2007. Viitattu 1.5.2019.
  15. ↑ Krp selvittelee Tatu Vanhasen sanomisia Turun Sanomat. 12.8.2004. Viitattu 1.5.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tammisalo, Osmo: Mustaa valkoisella: Tiede ja kansojen älykkyys. Helsinki: Terra Cognita, 2014. ISBN 978-952-5697-70-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tatu_Vanhanen&oldid=21490697”