Tasmanianhuilukorppi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tasmanianhuilukorppi
Black currawong.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Huiluvarikset Cracticidae
Suku: Huilukorpit Strepera
Laji: fuliginosa
Kaksiosainen nimi
Strepera fuliginosa
(Gould, 1837)
Levinneisyyskartta
Blackcurramap.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tasmanianhuilukorppi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tasmanianhuilukorppi Commonsissa

Tasmanianhuilukorppi (Strepera fuliginosa) on Tasmaniassa ja kahdella muulla Bassinsalmen lähisaarella Flinders Islandilla ja King Islandilla elävä huiluvaristen heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan tasmanianhuilukorppi on noin 47–49 cm. Väritykseltään laji on täysin musta lukuun ottamatta pyrstön ja siipien sulkien valkoisia kärkiä. Lajin silmät ovat kirkkaankeltaiset. Tasmanianhuilukorpin nokka on musta ja suurikokoinen. Nuoret tasmanianhuilukorpit muistuttavat aikuisia mutta ovat väriltään hieman vaaleampia. [2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasmanianhuilukorpin kolmesta alalajista nimialalaji S. f. fuliginosa elää Tasmaniassa, S. f. colei elää King Islandilla ja S. f. parvior -alalajia tavataan Flinders Islandilta. Tasmanianhuilukorpit elävät monenlaisissa metsissä niin vuoristoissa, alangoilla kuin rannikoillakin. Laji sopeutuu myös kaupunkielämään. [2] S. f. colei elää mieluiten kosteammissa ympäristöissä kuin muut alalajit. [3] Tasmanianhuilukorpit vaeltavat vuoristoseuduilta alankomaille talven ajaksi. [2]

Tasmanianhuilukorpin alalajeista kaksi S. f. fuliginosa ja S. f. parvior luokitellaan uhanalaisuudeltaan elinvoimaisiksi. Sen sijaan S. f. colei on vaarantunut elinsaarellaan tapahtuneen soveltuvan elinympäristön vähenemisen vuoksi.[3]

Ravinto ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasmanianhuilukorpit ovat kaikkiruokaisia ja syövät nuoria lintuja, raatoja, hyönteisiä ja marjoja. Pesänsä laji tekee oksista ja ruohoista puuhun oksanhaarukkaan. Naaras munii yleensä kahdesta neljään munaa. Poikasten ruokkimisesta huolehtii myös koiras. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Strepera fuliginosa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2013. (englanniksi)
  2. a b c d Black Currawong Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 1.1.2009. (englanniksi)
  3. a b Black Currawong (King Island) (PDF) Australian Government Department of the Environment, Water, Heritage and the Arts. Viitattu 1.1.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.