Tarutinon taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tarutinon taistelu
Osa isänmaallista sotaa
[[Kuva:
Tarutinon taistelukenttä, edessä Teterinkin kylä
|300px|Teterinkin kylä taistelukentältä päin]]
Teterinkin kylä taistelukentältä päin
Päivämäärä:

18. lokakuuta 1812 (J: 6. lokakuuta)

Paikka:

Tarutino, Venäjä

Lopputulos:

Venäjän voitto

Vaikutukset:

Napoleon teki päätöksen Grande Arméen vetäytymisestä Moskovasta.

Osapuolet

Flag of France.svg Ranskan keisarikunta

Flag of Russia.svg Venäjän keisarikunta[1]

Komentajat

Flag of France.svg Joachim Murat

Coat of Arms of Russian Empire.svg Levin Beningsen

Vahvuudet

26 000

36 000;
13 000 osallistui taisteluun.

Tappiot

2 500 kuollutta,
2 000 sotavankia,
38 tykkiä

1 200 (74 kuollutta, 428 haavoittunutta ja 700 kadonnutta)[2]

Tarutinon taistelu (ven. Тарутинский бой), ransk. Bataille de Winkowo oli käännekohta Isänmaallisessa sodassa 18. lokakuuta 1812 (J: 6. lokakuuta). Ranskalaisten tappion ja lähestyvän talven johdosta Napoleon päätti vetäytyä Moskovasta.

Taistelun taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Borodinon taistelun jälkeen Venäjän keisarikunnan armeijan komentaja jalkaväenkenraali Mihail Kutuzov määräsi armeijan vetäytymään. Vetäytymissuunta oli aluksi Moskovasta kaakkoon Rjazanin suuntaan. Moskvajoen saavutettuaan armeija kääntyi vanhalle Kalugantielle ja se linnoittautui Tarutinoon. Kaupungista oli helppo valvoa Moskovasta lähteviä teitä; Vanhaa Kalugantietä, Tulan tietä sekä Rjazanin tietä. Kutuzov aloitti armeijan täydentämisen ja varustamisen. Ranskan marsalkka, Napolin kuningas Joachim Murat ajoi takaa Venäjän armeijaa ja päätyi Tarutinon lähistölle Winkovon (nykyisin ven. Чернишня) – Teterinkin kylien väliselle alueelle Nara -joen sivuhaaran Tšernišnja-joen luo.

Taistelumaasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaisista katsottuna Tšernišnja-joen eteläpuoli oli avointa maastoa. Etuvasemmalla oli laaja Dednevskin metsä, jota pystyi hallitsemaan Teterinkin kohdalta. Winkovosta oli maantie pohjoiseen Spas -Kupljaan ja etelään Tarutinoon.


Taistelun osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalaisilla taistelualueella oli lähes koko ratsuväkiarmeija 26000 miestä sekä ratsuväkiarmeijan tykistö.

Ratsuväkiarmeija: komentaja Ranskan marsalkka, Napolin kuningas Joachim Murat
1. Ratsuväkiarmeijakunta: komentaja divisioonakenraali Étienne Marie Antoine Champion de Nansouty
2. Ratsuväkiarmeijakunta: komentaja divisioonakenraali Antoine Louis Decrest de Saint-Germain
3. Ratsuväkiarmeijakunta: komentaja divisioonakenraali Sébastiani
4. Ratsuväkiarmeijakunta: komentaja divisioonakenraali Victor de Fay de La Tour-Maubourg (Latour-Mauborg)

5. Armeijakunta: komentaja kenraali Józef Poniatowski (2 jalkaväen ja 2 ratsuväkidivisioonaa).

Venäläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. Jalkaväkiarmeijakunta: komentaja kenraaliluutnantti Karl Gustav Baggovut
3. Jalkaväkiarmeijakunta: komentaja kenraalimajuri Pavel Stroganov
4. Jalkaväkiarmeijakunta: komentaja kenraaliluutnantti Aleksandr Osterman-Tolstoi
1. Ratsuväkiarmeijakunta: komentaja kenraaliadjutantti Vasili Orlov-Denisov

Taistelu tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun taustaa ja suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän armeijan komentaja kenraalimarsalkka Mihail Kutuzov määräsi ratsuväenkenraali Levin Benningsenin ja jalkaväenkenraali Mihail Miloradovitšin hyökkäämään Muratin asemiin.

Suunnitelman mukaan Beningsenin johtamat 2., 3. ja 4. jalkaväki- sekä 1. ratsuväkiarmeijakunnan tuli yöllä salaa lähestyä Dednevskin metsän läpi ja iskeä Muratin vasempaan kylkeen. Miloradovitšin tehtävä oli estää Muratin oikean siiven hyökkäys Tarutinoon. Miloradovitšin alaisena oli kenraaliluutnantti Dmitri Dohturov.

Murat osasi odottaa yhteenottoa ja taistelua edeltävän päivän ja yön ranskalaiset olivat täydessä taisteluvalmiudessa. Venäläisten hyökkäys siirtyi kuitenkin yhdellä päivällä, koska esikuntapäällikkö Aleksei Jermolov oli päivällisvastaanotolla. Koska venäläiset eivät hyökänneet Murat purki taisteluvalmiuden.

Venäläisten hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beningsenin joukot olivat ylittäneet Nara-joen Spasskoen kohdalla. Yömarssi ja väärin arvioitu ohittavien joukkojen liike aiheutti Beningsenin hyökkäysryhmityksen hidastumisen. Joukoilla ei ollut tarpeeksi aikaa ollakseen sovitulla hyökkäyspaikalla sovittuun aikaan. Hyökkäysryhmityksestä vain Orlov-Denisovin ratsuväki oli asemissa Dmitrov kylän luona ranskalaisten sivustassa. Miloradovitš ei ollut lähtenyt liikkeelle ennen aamua.

Aamun valjetessa venäläisten jalkaväkeä ei näkynyt hyökkäysasemissa, Orlov-Denisov päätti hyökätä klo 07.00. Sébastianin ratsuväki yllättyi täysin ja joutui sekasortoon ja pakeni. Kasakat eivät jatkaneet hyökkäystä, vaan alkoivat rosvota leiriä. Orlov-Denisovilta meni pitkä aika, että hän sai joukkonsa koottua. Näin Muratin vasen sivusta säästyi tuholta ja Murat toivuttuaan yllätyksestä, teki vastahyökkäyksen.

Teterinki -kylän edestä metsästä tuli ulos Baggovutin 2. armeijakunta suoraan rankalaisten tykkipatterin eteen. Tykistöiskussa kenraaliluutnantti Baggovut kaatui ensimmäisten joukossa. Venäläisistä joukkoja tuli metsästä vähitellen heidän harhailtuaan metsässä. Murat käytti hyväkseen tätä sekasortoa ja käski tykistön vetäytyä Spas-Kupljaan. Kun vihdoin venäläiset joukot saatiin ulos mesästä, ranskalaisten tuhoamishetki oli jo ohi.

Miloradovitšin joukot etenivät vanhaa Kalugantietä Winkovoon, mutta ranskalaiset olivat jo täydessä vetäytymisvaudissa. Murat vahvisti asemiaan Spas -Kupljassa ja pysäytti venäläisten etenemisen.

Taistelun tulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset eivät valmistelleet eivätkä toteuttaneet taistelua hyvin. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen. Tykkien ja vankien lisäksi Tarutinon taistelulla oli merkittävä osuus Napoleonin päätökseen olla hyökkäämättä Pietariin ja vetätyä Moskovasta[3].


Artikkeli on koottu pääosin englannin-, ranskan- ja venäjänkielisiltä Wikipedia-sivustoilta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tolstoi, Leo: Sota ja Rauha. Kolmastoista osa, kappaleet I-VII kuvaavat Tarutinon taistelun kulkua. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1968.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huomioitavaksi, että tähän aikaan ei ollut virallista lippua, trikolori oli sotilaitten varustuksissa ja kaksoiskotka edusti Tsaarin virallista valtiosymbolia.
  2. Wikipedia: Тарутинский бой: “Военный историк Богданович в своём труде приводит ведомость потерь русской армии, где значатся 1 200 человек (74 убитых, 428 раненых и 700 пропавших без вести). Согласно надписи на мраморной плите на стене Храма Христа Спасителя русские потеряли убитыми и ранеными 1 183 человека” Sotahistorioitsija Bogdaovitšin tutkimuksen mukaan venäjän armeijan tappiot olivat 1200 henkilöä (74 kuollutta, 428 haavoittunutta ja 700 kadonnutta). Kristus Vapahtajan katedraalissa olevassa marmoritaulussa on luetteloitu kuolleet ja haavoittuneet yhteensä 1 183 henkilöä
  3. E.Tarle Napoleon 1946 sivu 334


Koordinaatit: 55°10′38″N, 37°00′10″E