Taru sormusten herrasta -romaanin ruotsinnokset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -teoksen ruotsinkieliset käännökset ovat kiistanalaisia osittain Åke Ohlmarksin tekemän käännöksen puutteellisuuden vuoksi ja osittain siitä syystä, että vuodesta 2005 alkaen käännöksiä on ollut kaksi, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia.

Teoksesta on kaksi ruotsinkielistä käännöstä:

  • 1959–1961 Åke Ohlmarksin, nimellä Härskarringen (Hallitsijasormus) tai Sagan om Ringen (Taru sormuksesta)
  • 2004–2005 Erik Anderssonin, nimellä Ringarnas herre (Sormusten herra)

Ensimmäinen käännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kustannusyhtiö AWE-Gebers osti 1958 ruotsin oikeudet Taru sormusten herrasta -teokseen englantilaiselta Allen & Unwin -kustantamolta. Kustantaja Disa Törngren otti yhteyttä Åke Ohlmarksiin ja pyysi tätä ensimmäisen ruotsalaisen laitoksen kääntäjäksi.[1] Ohlmarks oli alkujaan uskontohistorioitsija mutta myös ahkera kääntäjä, joka oli tuottanut uudet käännökset muun muassa Eddasta ja Koraanista. Ohlmarksin ruotsinnos oli yksi ensimmäisistä Lord of the Rings -teoksen käännöksistä. Näin ollen Ohlmarksilla oli vapaus tulkita tekstiä itsenäisesti ja mielikuvituksekkaasti. Aikalaiskriitikot kehuivatkin hänen työtään, nerokkuuttaan, kirjailijastatustaan ja teoksen ruotsalaistamista, vaikka käännöstä on sittemmin jo pitkään kritisoitu.

Ensimmäisen käännöksen vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuajankohtana moni kehui Ohlmarksin käännöstyötä. Eniten kiitoksia satoi Aftonbladetin kriitikko Sven Stolpelta, joka kehui Ohlmarksin tehneen Tolkienin teoksesta ”aidosti ruotsalaisen, sisältäen mahtavia ja monimutkaisia ruotsin sanoja sekä kääntäen runot runoiksi, niin että jokainen sivu vaikuttaa nerokkaan ruotsalaisrunoilijan tekemältä”.[2] Dagens Nyheterille kirjoittamassaan kirja-arviossa Staffan Björk nostaa esille joitakin huomautuksen aiheita mutta päätyy kuitenkin lopulta arvottamaan Ohlmarksin kokonaistyön hyvin korkealle.[3]

Sydsvenska Dagbladetin arviossa (2004) Andreas Brunner esittää myös varovaisia kehuja Ohlmarksin käännökselle: ”Tolkien halusi luoda tekstiin vanhanaikaisuuden tunteen karsimalla kieltä. Ohlmarks sen sijaan toimi päinvastoin, lisäämällä adjektiiveja ja täydentämällä dialogia. Tuloksena on kerrassaan lumoava kirja, mutta samalla myös täysin toinen kirja kuin minkä Tolkien kirjoitti.”[4] Paljon myöhemmin Ohlmarksin käännös on kerännyt voimakasta kritiikkiä. Vuonna 2004 Malte Persson kirjoitti Göteborgs-Posteniin ensimmäisen käännöksen olevan täynnä ”väärinymmärryksiä, harhakäsityksiä, epäjohdonmukaisuuksia ja mielivaltaisia lisäyksiä”, mikä hänen mukaansa johtuu siitä, että Ohlmarksin englannin kielen taito ei ollut erityisen hyvä tai tämä ei ottanut käännöstyötä tosissaan.[5]

Leif Jacobsen on tutkinut Ohlmarksin käännöstä ja esittää paljon kritiikkiä kirjoittaen: ”Ei ole epäilystäkään, etteikö käännös ole puutteellinen ja monilta osin epäonnistunut.” Jacobsenin mukaan Ohlmarks aliarvioi lukijansa ja suuntaa tekstin erittäin nuorelle lukijakunnalle.[6] Tästä syystä Ohlmarks on kauttaaltaan koristellut tekstiä ja lisännyt informaatiota, jota alkutekstistä ei löydy.[7] Jacobsen mainitsee muun muassa esimerkin, jossa ”kuusia ateriaa päivässä” on käännetty ”kuudeksi erinomaisesti valmistetuksi ateriaksi päivässä”.[7] Alta löytyvässä taulukossa havainnollistetaan alkuperäisen tekstin, Ohlmarksin käännöksen ja Erik Anderssonin käännöksen välisiä eroja. Taulukkoon on myös lisätty Kersti Juvan ja Eila Pennasen suomentamat kohdat.

Alkuperäinen Åke Ohlmarksin käännös Erik Anderssonin käännös Kersti Juvan käännös
Night slowly passed. The sun rose. The hobbits rose rather later. Luvussa A long expected journey Natten svann långsamt mot gryning. Solen gick upp, men hoberna steg ju i allmänhet upp lite senare än så dags. Sagan om Ringen, s. 57 Natten förflöt sakta. Solen gick upp. Hobitarna steg upp något senare. Ringens brödrarskap, s. 55 Yö valkeni hitaasti. Aurinko nousi. Hobitit nousivat hieman tavallista myöhemmin. Sormuksen ritarit, s. 45

Ohlmarks on ollut huolimaton käännöksensä kanssa, sillä jotkin nimet on käännetty epäjohdonmukaisesti. Prologissa mainitaan Briin majatalon Den dansande ponnyn (Tanssiva poni) kuuluvan Byttessonin perheelle[8], mutta kun majatalo nousee myöhemmin tarinassa esille, on omistajan nimeksi vaihtunut Barliman Smörblomma[9][10] ja majatalon nimeksi Den stegrande ponnyn (Nouseva poni). Kersti Juvan ja Eila Pennasen suomennoksessa majatalo kulkee nimellä Pomppiva poni.

Myös John-Henri Holmberg on esittänyt kritiikkiä Ohlmarksin käännöstä vastaan ja kirjoittaa teoksessaan Fantasy, fantasylitteraturens historia, motiv och författare:

Valitettavasti paljon Tolkienin perinpohjaisesta tarkkuudesta katoaa ruotsinnoksessa … Siinä missä Tolkien alkuperäisessä tekstissä on paikoin lakoninen ja vähäsanainen, ilmiselvästi islantilaistarujen inspiroimana, Ohlmarksin käännös on rehevä, adjektiivien täyteinen ja monisanainen.[11]

Ohlmarks kirjoitti teoksessaan Tolkiens arv (Tolkienin perintö) pyrkineensä ennen kaikkea tekemään oman tulkintansa Tolkienin teoksesta eikä pelkästään kääntämään teosta.

Koskaan en ole kokenut sellaista rasitusta ja niin tarkasti uppoutunut tulkitsemaan kuin tämän teoksen kohdalla. Tein ensin tarkan käännöksen koko teoksesta, jonka jälkeen kirjoitin sen radikaalisti uusiksi, johtotähtenäni pyrkimys löytää elävä satumaailma, jolla olisi mahdollisimman vähän yhteistä Englannin ja englannin kielen kanssa, aivan kuten Tolkien tahtoi.[12]

Ohlmarksin käännös noudattaa vanhoja perinteitä, joiden mukaan käännösideaalina oli tulkita alkuteksti tyylille, joka oli kääntäjälle itselleen ja tämän ajalle luonteva.[13] Ohlmarksin muille käännöstöille, kuten Dante- ja Shakespeare-käännöksille, on ominaista myös se, että hän käänsi ”hyvin vapaasti”.[14]

Postuumisti julkaistun The Silmarillion -teoksen (Silmarillion, suom. Kersti Juva ja Panu Pekkanen) käänsi Roland Adlerberth. Åke Ohlmarksin mukaan kyseessä oli Christopher Tolkienin päätös. Taustalla oli väärinymmärrys, joka oli syntynyt Ohlmarksin vieraillessa Christopher Tolkienin luona Oxfordin lähistöllä uutenavuotena 1974. Helmikuussa 1977 Christopher Tolkien kirjoitti kustantamo AWE-Gebersille kirjeen, jossa hän ilmoitti, ettei Ohlmarks saisi kääntää Silmarillionia.[15]

Kääntäjästä riippumattomia puutteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohlmarks teki käännöksensä ennen kuin alkuperäisteoksen toinen, korjattu laitos julkaistiin 1965.

Lisäksi ruotsalaisen The Return of the King -teoksen lopusta poistettiin kokonaan liitteet, sillä niiden todennäköisesti katsottiin olevan ylimääräisiä. Tässä kohdin on hyvä erottaa toisistaan kritiikki Ohlmarksia ja kustantamoa kohtaan, sillä kustantamolla oli lopullinen päätösvalta siitä, mikä oli myyntiä edistävää ja mitä oli varaa painattaa. Liitteet julkaistiin myöhemmin erillisessä Ringens värld (Sormuksen maailma) -teoksessa, mutta tuolloinkin lyhennettynä ja uudelleentulkittuna.

Nykyään kääntäjillä on apunaan Tolkienin Guide to the Names in Lord of the Rings, joka julkaistiin vasta Ohlmarksin käännöksen jälkeen (ja kenties myös ruotsinkielisen käännöksen seurauksena.)

Noitakuninkaan kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmassa osassa Åke Ohlmarksin käännöksen laitoksista Angmarin Noitakuninkaan kuolema on virheellisesti laitettu hobitti Meriadocin ansioksi, kun tosiasiassa kuolettavan iskun antaa Éowyn, Rohanin kuningas Theodenin sisarentytär. Virhe on korjattu muutamiin myöhempiin laitoksiin.

Uusi käännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Fellowship of the Ring -teoksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi Norstedts päätti julkaista teoksesta uuden käännöksen. Käännöstyö jaettiin kahden kääntäjän kesken: Erik Andersson käänsi proosa-osuuden ja Lotta Olsson runot. Koko teoksen nimeksi annettiin Ringarnas herre (Sormusten herra). Teoksen kolme osaa nimettiin Ringens brödraskap (Sormuksen veljeskunta), De två tornen (Kaksi tornia) ja Konungens återkomst (Kuninkaan paluu).

Sormusten herra pohjautuu viimeisimpään vahvistettuun versioon, joka on siis toinen, Tolkienin korjaama laitos, toisin kuin Ohlmarksin käännös, joka pohjautuu ensimmäiseen versioon. Tämän seurauksena Anderssonin käännöksessä on myös uudempi esipuhe sekä uudempi versio prologista.

Sormusten herrassa on käytetty myös hyväksi Christopher Tolkienin piirtämiä karttoja, joihin on aseteltu ruotsalaiset tekstit, kun taas Ohlmarksin käännökseen kustantamo piirsi omat kartat.

Uuden käännöksen vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun uuden ruotsinnoksen ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2004, Erik Anderssonin ja Lotta Olssonin käännös sai kriitikoilta positiivisia arvioita.

Dagens Nyheter kirjoitti: ”Voinen vielä kertaalleen todeta, että Andersson ja Olsson ovat tuottaneet luettavan, varman ja monilla tavoin oikean käännöksen, mikä kertoo perusteellisesta työstä, joka ansaitsee paljon kiitosta mutta myös tarkempaa tarkastelua.”[16] Aftonbladet kirjoitti käännöksen runoista: ”Lotta Olssonilla on ollut epäkiitollisena työnään kääntää teoksen harvalukuiset runot, joiden ohi monet lukijat tapaavat hyppiä, vaikkakin hän tekee sen hyvin ja energiaa säästäen.”[17]

Monet kriitikot vertailivat Anderssonin käännöksen lyhyen ytimekästä kieltä Ohlmarksin vuolassanaiseen käännökseen. Petter Lindgren kirjoitti Aftonbladetissa lukeneensa käännöksiä vieretysten ja koukuttuneensa Ohlmarksin eläväiseen kerrontaan.[17]

Dagens Nyheterin Henrik Williams nosti esiin Tolkienin toiveen englanninkielisten nimien kääntämisestä kirjoittaen: ”Tolkienin ohjeita orjallisesti noudattaen luodaan mielestäni koko joukko rumia tai naurettavia nimiä, kuten Möcklegräva (Michael Delving) ja Kofferdi-Secker (Sackville-Baggins)”. Williams kritisoi myös Anderssonin kylmältä kalskahtavaa käännöstä Klonkun toistuvalle ”precious”-fraasille. Anderssonin ”Min dyrgrip” (Kalleuteni) -käännöksestä puuttui Williamsin mukaan se rakkauden palo, jonka Ohlmarksin ”älskade” (rakas) -käännös välitti.

Nimen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen nimi, The Lord of the Rings, ei viittaa itse sormukseen vaan Sauroniin, joka on sormusten todellinen herra. Tätä käsitystä tukevat monet kohdat tekstissä[18][19] sekä fraasin sanajärjestys[20], ja se on myös Tolkienin itse tarkoittama tulkinta. Erik Andersson, joka viimeisimpänä käänsi teoksen ruotsiksi, oli pitkään siinä uskossa, että teoksen nimi viittasi itse hallitsijasormukseen, joka oli muiden sormusten herra. Vasta TV4:n suorassa lähetyksessä Andersson tuli tietoiseksi nimen todellisesta merkityksestä.[21]

Käännösten erot ja yhtäläisyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavissa taulukoissa on muutamia esimerkkejä J.R.R. Tolkienin Lord of the Rings -teoksen kahden ruotsinnoksen eroista: Åke Ohlmarksin Härskarringen (julkaistu 1959–1961) ja Erik Anderssonin Ringarnas Herre (julkaistu 2004–2005). Lisäksi taulukkoon on lisätty vertailtavaksi Kersti Juvan ja Eila Pennasen suomennoksessa käyttämät nimitykset. Osa Ohlmarksin tekemistä käännöksistä on kuitenkin pysynyt samoina myös Anderssonin käännöksessä, kuten ”Fylke” (alk. The Shire, suom. Kontu), ”Vidstrige” (alk. Strider, suom. Konkari) ja ”Väderklint” (alk. Weathertop, suom. Viimapää).

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Åke Ohlmarksin käännös Erik Anderssonin käännös Kersti Juvan käännös
Frodo Baggins Frodo Bagger Frodo Secker Frodo Reppuli
Bilbo Baggins Bilbo Bagger Bilbo Secker Bilbo Reppuli
Meriadoc Brandybuck Meriadoc Vinbock Meriadoc Brännbock Meriadoc Rankkibuk
The Gaffer Gubbtjyven1 Gammelfar Ukko
Fatty Bolger Fatty, ”fettknopp” Bolger Bullen Bolger Pulla Bolger
Barliman Butterbur Barliman Smörblomma, Bytteson Malte Smörblom Viljami Voivalvatti
Hal Hall Stig Hal
Ted Sandyman Tedd, Ted Sandiman, Sandyman Teodor Sandeman Ted Hiesuli
Goldberry Hjortrongull Gyllenbär Kultamarja
Lobelia Sackville-Baggins Lobelia Säcksta-Bagger Lobelia Kofferdi-Secker Lobelia Säkinheimo-Reppuli

1 Hahmoon viitataan tekstissä myös nimillä ’gubbtjyven’, gubben, ”Gubbtjyven”, Gubbtjuven, gammelfar, gamle ’tjyvgubben’, ’tjyvgubben’ ja ’gubben Ham’. Bilbo kutsuu häntä nimellä ”Mäster Tjyvkung” (Mestari Varaskuningas) ensimmäisen kirjan ensimmäisessä luvussa.

Paikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Åke Ohlmarksin käännös Erik Anderssonin käännös Kersti Juvan käännös
Hobitton Hobsala Hobbinge Hobittila
Rivendell Vattnadal Riftedal Rivendell
Tuckborough Tookköping, Toodköping, Gömmeby, Krubbköping Tockborga Tukinturku
Brandy Hall Vintuna, Vine Hall Brännstaholm Rankkihovi
Bywater Sjöstorp, Sjötorp Åby Virranvarsi
Bagshot Row Baggerspjutsvägen, Baggspjutsvägen, Bagspjutsallén Säckfallsgatan Repunreuna
Brandywine River Vinfloden Brännevinsfloden Rankkivuo
Dunharrow Dunharva, Dune harv, Duneharv Dunharg Dunharg
Tindrock Tinnklippan Tinnö Vaarnavuori
Dimrill Dale Dunkla dalen, Dimrils dal, Dimrils dalar Blackkällsdalen Hämypuron laakso
Mirkwood Mörkmården Mörkveden Synkmetsä
Limlight Lindelöve å, Solskensån, Limlit Limljusnan Liituvirta
Mount Doom Domedagsberget, Domedagsklyftan Domberget Tuomiovuori

Sormusruno[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen Åke Ohlmarksin käännös Erik Anderssonin käännös Panu Pekkasen käännös
Three Rings for the Elven-kings under the sky, Seven for the Dwarf-lords in their halls of stone, Nine for Mortal Men doomed to die, One for the Dark Lord on his dark throne In the Land of Mordor where the Shadows lie. One Ring to rule them all, One Ring to find them, One Ring to bring them all and in the darkness bind them In the Land of Mordor where the Shadows lie. Tre ringar för älvkungarnas makt högt i det blå, sju för dvärgarnas furstar i salarna av sten, nio för de dödliga, som köttets väg skall gå, en för Mörkrets herre i ondskans dunkla sken i Mordorlandets hisnande gruva. En ring att sämja dem, en ring att främja dem, en ring att djupt i mörkrets vida riken tämja dem i Mordors land där skuggorna ruva. Ringar tre skall alver se, under himlens rand, sju för dvärgars härskare, som djupt i berget bor nio för människor, som döden tar omhand, en för Mörkrets herre, på mörka tronen stor, i Mordor, i skuggornas land. En ring att styra dem, en ring att se dem, en ring att fånga dem och till mörkret ge dem, i Mordor, i skuggornas land. Kolme sormusta haltiakuninkaille alla auringon, seitsemän kääpiöruhtinaille kivisaleissaan, yhdeksän ihmisille, jotka vie tuoni armoton, yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan maassa Mordorin, joka varjojen saartama on. Yksi sormus löytää heidät, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät yöhön syöksee ja pimeyteen kahlitsee maassa Mordorin, joka varjojen saartama on.

Kirjallisuustieteellinen analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlotte Strömbom tutki teoksen kahta ruotsinnosta Göteborgin yliopistossa tekemässään kandidaatintutkielmassa. Tutkielmansa alussa Strömbom kuvaa ensireaktiotaan Anderssonin käännökseen: ”Muistikuvani trilogiasta oli koristeellinen ja vaativa, mutta nyt se näyttäytyy helppona ja pidättyväisenä – aivan kuin vanhoista klassikoista tehdyt helppolukuiset versiot, joita joskus löytää kirjakauppojen lastenosastoilta.”[22]

Strömbom torjuu Ohlmarksin monisanaista käännöstä kohdanneen kritiikin:

Ei, Ohlmarks ei tosiaan pyrkinyt olemaan mahdollisimman uskollinen Tolkienille. Koristelemalla Tolkienin tekstiä, lisäämällä siihen sanoja ja antautumalla pitkille kiertoilmauksille hän ahkerasti uudelleenkirjoitti yksinkertaisen kielen monisyiseksi ja vaativammaksi, jolloin muuttuivat niin merkitysrakenteet kuin sanajärjestys – myös tyylistä tuli erilainen.[23]

Strömbomin lopputuloksena on, että Andersson vie kielen lukijaystävällisyyden ja yksinkertaisuuden pidemmälle kuin Tolkien lähtötekstissään. ”Toisinaan huomaan Anderssonin viljelevän vielä yksinkertaisempaa ja arkisempaa kieltä kuin Tolkien…”[24] Störmbom toteaa. Hän osoittaa väitteensä monilla esimerkeillä teoksen prologin käännöksistä, tunteellisista sanavalinnoista ja leipätekstin arkisuudesta.[25] Strömbom jatkaa keskustelemalla käännöskulttuureista ja mukailtujen ja uskollisten käännösten vastakkainasettelusta. Käymällä läpi Anderssonin käännöksen lehdistöarviot hän osoittaa, jälkimmäisen kulttuurin olevan tällä hetkellä vallalla, mutta vastustaa käsitystä Tolkienin käännösohjeiden eettisestä sitovuudesta. Strömbom myös osoittaa kriitikoiden kokeneen uudemman käännöksen kuivaksi ja pitkäveteiseksi.[26]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersson, Erik (2007). Översättarens anmärkningar. Norstedts förlag. ISBN 9789113016092
  • Holmberg, John-Henri (1995). Fantasy : fantasylitteraturens historia, motiv och författare. Viken:Replik. ISBN 9188818039
  • Jacobsen, Leif (2000). "Sagan om Ringen = The Lord of the Rings? En kritisk komparativ granskning av Åke Ohlmarks översättning av J.R.R. Tolkiens The Lord of the Rings" (pdf). Institutionen för lingvistik, Lunds Universitet.
  • Ohlmarks, Åke (1982). Tolkien och den svarta magin. Sjöstrand. ISBN 9175740532
  • Ohlmarks, Åke (1978). Tolkiens arv. Bokförlaget Plus. ISBN 9174061224
  • Strömbom, Charlotte (2007). "God åkermark eller fet och fruktbar mylla? Om två sätt att översätta Tolkiens The Lord of the Rings till svenska" (pdf). Institutionen för litteraturvetenskap, Göteborgs universitet.
  • Tolkien, J.R.R. (1978). Sagan om ringen. Norstedts förlag. ISBN 9120059159
  • Tolkien, J.R.R. (2004). Ringens Brödraskap. Norstedts förlag. ISBN 9113011537
  • Tolkien, J.R.R. (2005). Konungens återkomst. Norstedt förlag. ISBN 9113013653
  • Tolkien, J.R.R. (1992). Härskarringen. Norstedts förlag. ISBN 9119216327
  • Tolkien, J.R.R. (1999). The Lord of the Rings, book five:The War Of The Ring (Millenium Edition). Harper Collins Publishers. ISBN 0261103970
  • Tolkien, J.R.R. (2002). Taru sormusten herrasta. Trans. Juva, Kersti; Pennanen, Eila & Pekkanen, Panu. WSOY. ISBN 951013208-X

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tolkiens arv, s. 5. Bokförlaget Plus.
  2. Stolpe, Sven: Nutiden som saga, Aftonbladet 2 lokakuuta 1959, s. 3
  3. Björck, Staffan, Sagan om Ringen, Dagens Nyheter 11 joulukuuta 1959
  4. Brunner, Andreas : Andreas Brunner läser nyöversatt Tolkien, Sydsvenska Dagbladet, 26 syyskuuta 2004
  5. Persson, Malte: "Ring, ring, ring", Göteborgsposten, 27 syyskuuta 2004, s. 48-49
  6. Jacobsen, s. 8
  7. a b Jacobsen, s. 10
  8. Sagan om Ringen, s. 28
  9. Sagan om Ringen, s.190
  10. Jacobsen, s. 12
  11. Holmberg, s. 84f
  12. Tolkiens arv, s. 6
  13. Strömbom, Charlotte "God åkermark eller fet och fruktbar mylla? – Om Erik Anderssons och Åke Ohlmarks översättningar av J.R.R. Tolkiens The Lord of the Rings" verkkojulkaisussa Vetsaga, ISSN: 1654-0786, tarkistettu 20 maaliskuuta 2014
  14. Nationalencyklopedin Multimedia 2000, hakusanalla "Ohlmarks, Åke", NE Nationalencyklopedin AB
  15. Tolkiens arv, s. 121
  16. Williams, Henrik: En ring i Tolkiens anda, Dagens Nyheter, 27 syyskuuta 2004, s.4-5
  17. a b Lindgren, Petter:Hux flux - en ny Tolkien, Aftonbladet 27 syyskuuta 2004, s.4-5
  18. Vi kan inte använda härskarringen. Det vet vi blott alltför väl. Den tillhör Sauron, smiddes av honom ensam och är alltigenom ond., Konungens återkomst, s. 341
  19. Gandalf: ty de svarta ryttarna är ringvålnaderna, de nio tjänarna till Ringarnas herre., Ringens Brödraskap, s. 281
  20. Uppslagsordet Ringarnas herre/Ringens herre, Konungens återkomst, s. 509
  21. Översättarens anmärkningar, s. 42. (11 tammikuuta 2004
  22. Strömbom, s. 1.
  23. Strömbom, s. 8.
  24. Strömbom, s. 12.
  25. Strömbom, s.12-14.
  26. Strömbom, s. 24-26.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Översättning av Sagan om ringen till svenska