Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (elokuva)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu
The Lord of the Rings:
The Return of the King
Elokuvan juliste, vuodelta 2003
Elokuvan juliste, vuodelta 2003
Ohjaaja Peter Jackson
Käsikirjoittaja Fran Walsh
Philippa Boyens
Peter Jackson
Perustuu J. R. R. Tolkienin romaaniin
Tuottaja Peter Jackson
Barrie M. Osborne
Fran Walsh
Säveltäjä Howard Shore
Kuvaaja Andrew Lesnie
Leikkaaja Jamie Selkierk
Tuotantosuunnittelija Grant Major
Lavastaja Dan Hennah
Alan Lee
Pääosat Elijah Wood
Ian McKellen
Liv Tyler
Viggo Mortensen
Sean Astin
Cate Blanchett
John Rhys-Davies
Bernard Hill
Billy Boyd
Dominic Monaghan
Orlando Bloom
Hugo Weaving
Miranda Otto
David Wenham
Karl Urban
John Noble
Andy Serkis
Ian Holm
Sean Bean
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Uusi-Seelanti
 Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö New Line Cinema
Saul Zaentz Production Company
Wingnut Films
Levittäjä InterCom
New Line Cinema
Netflix
Ensi-ilta Uusi-Seelanti 1. joulukuuta 2003
Suomi 17. joulukuuta 2003
Kesto 200 min (teatteriversio)
252 min (Extended Edition)
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 94 000 000 dollaria[1]
Tuotto 1 119 929 521 dollaria[1]
Edeltäjä Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King) on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut eeppinen fantasiaelokuva, jonka on ohjannut Peter Jackson. Elokuva perustuu J. R. R. Tolkienin samannimiseen romaaniin. Se on Taru sormusten herrasta -elokuvasarjan kolmas ja viimeinen osa, ja jatko-osa elokuville Sormuksen ritarit (2001) ja Kaksi tornia (2002).

Elokuvan maailmanensi-ilta järjestettiin 1. joulukuuta 2003 Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa. Suomessa se sai ensi-iltansa 17. joulukuuta 2003.

Kuninkaan paluu palkittiin muun muassa 11 Oscarilla, joihin lukeutuivat parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen palkinnot. Elokuva tuotti teatterilevityksessä maailmanlaajuisesti yli miljardi dollaria.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aragorn, Legolas, Gimli, Gandalf, Théoden ja Éomer tapaavat Merrin, Pippinin ja Puuparran enttien valtaamassa Rautapihassa, missä Saruman on jäänyt vangiksi torniinsa. He palaavat Edorasiin, jossa Théoden pitää pidot Helmin syvänteen voiton kunniaksi. Utelias Pippin katsoo Rautapihasta löytämäänsä palantír-näkykiveen ja saa näyn kuolleesta valkoisesta puusta. Gandalf päättelee, että Sauron aikoo hyökätä Minas Tirithiin, minne hän ratsastaa Pippinin kanssa. Samaan aikaan Arwen on matkalla Harmaille Satamille, joista lähtevillä laivoilla voi seilata Kuolemattomille maille. Hän saa kuitenkin näyn hänen ja Aragornin tulevasta pojasta, ja päättää olla jättämättä Keski-Maata. Hän taivuttelee isänsä Elrondin korjaamaan Narsil-miekan, joka aikanaan katkaisi Sormuksen Sauronin kädestä Tuomiovuoren taistelussa.

Minas Tirithissä käskynhaltija Denethor suree poikaansa Boromiria. Gandalf varoittaa käskynhaltijaa siitä, että Sauron on valmis hyökkäämään, ja kehottaa tätä pyytämään apua Rohanilta. Denethor kieltäytyy, sillä hän pelkää, että Aragorn ja Gandalf suunnittelevat syrjäyttävänsä hänet. Denethor määrää nuoremman poikansa Faramirin tuhoontuomitulle yritykselle vallata Osgiliath takaisin, mutta Faramir haavoittuu ja nazgûlin johtama morgul-armeija ajaa gondorilaiset ulos kaupungista. Pippin sytyttää Edorasiin johtavan pitkän merkkitulisarjan, ja Théoden ja Aragorn johtavat rohirrimin Dunhargiin valmistuakseen taisteluun.

Aragorn kohtaa Dunhargiin ratsastaneen Elrondin, jonka mukaan Sauronin armeija on ylivoimainen. Elrond antaa Aragornille uudelleen taotun Anduríl-miekan ja käskee tätä uhmaamaan Kuolleiden käytäviä saadakseen apua kirotulta, Isildurin perijälle velkaa olevalta Kuolleiden armeijalta. Éowyn tunnustaa rakkautensa ja yrittää taivutella Aragornin. Yhdessä Legolasin ja Gimlin kanssa Aragorn uskaltautuu Kuolleiden käytäville, missä hän voittaa Kuolleiden kuninkaan ja tämän armeijan luottamuksen miekallaan Andúrililla, joka todistaa Aragornin olevan Isildurin perillinen. He kaappaavat Umbarin kaupungista tulevat merirosvolaivat, joiden oli tarkoitus suorittaa yllätyshyökkäys Minas Tirithiin etelästä. Théoden aloittaa marssin sotaan mukanaan 6 000 ratsastajaa sekä naamioituneet Éowyn ja Merri.

Klonkku johdattaa Frodo Reppulia ja Samvais Gamgia Minas Morgulin ylös Cirith Ungolin portaita. Frodo päätyy ansaan, kun Klonkku johdattaa hänet jättiläishämähäkki Lukitarin kynsiin, mutta Sam onnistuu karkottamaan otuksen tiehensä. Sam uskoo Frodon kuolleen Lukitarin myrkkyyn, ja ottaa Valtasormuksen omaksi taakakseen suorittaakseen tehtävän loppuun. Pian hän kuitenkin saa kuulla Frodon olevan elossa, kun örkit kantavat tämän Cirith Ungolin torniin. Sam pelastaa ystävänsä, ja he jatkavat matkaansa kohti Tuomiovuorta.

Morgulin armeija aloittaa Minas Tirithin piirityksen, ja katapultit lennättävät useita ammuksia kaupunkiin. Siivekkäillä pedoilla lentävä Noitakuningas ja muut nazgûlit aiheuttavat sekasortoa kaupungissa. Örkkiarmeija pääsee murtautumaan kaupunkiin, ja puolustajien on pakko vetäytyä kaupungin ylempiin kerroksiin. Denethor vajoaa hulluuteen ja valmistaa hautajaisrovion itselleen sekä tajuttomalle Faramirille. Pippin ja Gandalf pelastavat Faramirin, kun taas Denethor syttyy tuleen ja kuolee. Théoden ja rohirrim saapuvat apuun ja hyökkäävät örkkien kimppuun kaupungin edustalla, jolloin alkaa Pelennorin kenttien taistelu. Kun örkit vetäytyvät pois Minas Tirithistä, haradrimin joukot saapuvat vahvistamaan örkkien rivejä mukanaan useita mûmakeja sekä Noitakuningas. Rohirrimin miehet taistelevat rohkeasti vihollista vastaan, mutta kärsivät suuria tappioita hyökätessään suoraan vihollisten riveihin. Noitakuningas syöksyy Théodenin kimppuun, ja tämä menehtyy murskaantuessaan hevosensa alle. Aragorn, Legolas, Gimli sekä Kuolleiden armeija saapuvat viimein paikalle merirosvoilta kaapatuilla laivoilla. He aloittavat hyökkäyksen ja murskaavat niin örkit kuin mûmakilitkin. Samalla Eowyn ja Merri onnistuvat kukistamaan Noitakuninkaan. Aragorn katsoo Kuolleiden armeijan maksaneen velkansa ja vapauttaa nämä kirouksestaan.

Gandalf tajuaa kymmenen tuhannen örkin seisovan Cirith Ungolin ja Tuomiovuoren välisellä tiellä, eikä Frodo voi näin ollen päästä Tuomiovuorelle niiden välistä huomaamatta. Aragorn johtaa sotilaansa Mustalle Portille hämäämään Sauronia ja kutsumaan tämän armeijan pois Frodon tieltä. Sam kantaa Frodon Tuomiovuorelle, mutta hobitteja seurannut Klonkku hyökkää Frodon kimppuun ja kaappaa Sormuksen itselleen. Frodon ja Klonkun kahinassa Klonkku putoaa alas laavavirtaan ja vie Sormuksen mukanaan. Barad-dûrin torni romahtaa, Sauronin henki menettää voimansa lopullisesti ja vapauttaa ilmoille shokkiaallon, joka tappaa suurimman osan örkeistä.

Frodo ja Sam ovat saarroksissa tulivuorella, kunnes Gandalf saapuu paikalle kotkien kanssa. He palaavat tajuihinsa Minas Tirithissä ja kohtaavat ystävänsä. Aragorn kruunataan kuninkaaksi ja Arwen nousee hänen rinnalleen, mistä alkaa uusi rauhan aikakausi. Kaikki kumartavat hobiteille kunnioittaakseen näiden sankaritekoja. Hobitit palaavat Kontuun, mutta Sormuksen tuhoaminen on kuitenkin tuottanut Frodolle liikaa kärsimystä, jotta hän voisi palata takaisin vanhaan elämäänsä. Hän lähtee Gandalfin, Bilbon ja haltijoiden kanssa laivalla Kuolemattomille maille. Hänen muistelmansa jäävät Samin käsiin.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elijah Wood  Frodo Reppuli  
 Ian McKellen  Gandalf Valkoinen  
 Liv Tyler  Arwen  
 Viggo Mortensen  Aragorn  
 Sean Astin  Samvais ”Sam” Gamgi  
 Cate Blanchett  Galadriel  
 John Rhys-Davies  Gimli, Puuparta (ääni)  
 Bernard Hill  Théoden  
 Billy Boyd  Peregrin ”Pippin” Tuk  
 Dominic Monaghan  Meriadoc ”Merri” Rankkibuk  
 Orlando Bloom  Legolas  
 Hugo Weaving  Elrond  
 Miranda Otto  Éowyn  
 David Wenham  Faramir  
 Karl Urban  Éomer  
 John Noble  Denethor II  
 Andy Serkis  Klonkku/Sméagol  
 Ian Holm  Bilbo Reppuli  
 Sean Bean  Boromir  
 Marton Csokas  Celeborn  
 Lawrence Makoare  Angmarin Noitakuningas, Gothmog  
 Craig Parker  Gothmogin ääni  
 Alan Howard  Sauronin ääni  
 Thomas Robins  Deagol  

Vain pidennetyssä Special Extended Editionissa:

 Christopher Lee  Saruman Valkoinen  
 Brad Dourif  Gríma Kärmekieli  
 Bruce Spence  Sauronin Suu  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minas Tirith rakennettiin samaan louhokseen, jota oli käytetty Kahdessa tornissa Helmin Syvänteen kuvauspaikkana. Useita Helmin Syvänteen rakennelmia käytettiin uudelleen, esimerkiksi Ämyrilinnan portti toimii Kuninkaan paluussa Minas Tirithin kolmannen tason porttina ja Ämyrilinnan torni on valtaisa torni toisella tasanteella.[2]

Jälkituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barad-dûrin tornia ei pystytty toteuttamaan pienoismallilla, kuten muita elokuvan lavasteita, koska torni oli 1,5 km korkea. Torni tehtiin tietokonemallinnusta hyväksikäyttäen.[3] Peter Jacksonilla oli ongelmia Barad-dûrin romahtamisen esittämisessä, sillä hän ei halunnut muistuttaa syyskuun 11. päivän terrori-iskuista ja World Trade Centerin tuhosta.lähde?

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaan paluu voitti Oscar-gaalassa 2004 peräti yksitoista Oscar-palkintoa, kaikista sarjoista joissa se oli ehdolla.[4] Kuninkaan paluun lisäksi tähän ovat pystyneet ainoastaan Ben-Hur ja Titanic, jotka molemmat olivat useammassa sarjassa ehdolla.[4] Elokuva oli vasta toinen elokuva Titanicin jälkeen, joka keräsi maailmanlaajuisesti miljardin dollarin lipputulot, ja keräsi ne sitä nopeammin, yhdeksässä viikossa ja neljässä päivässä, kun Titanicilta meni siihen 11 viikkoa.[5]

Oscarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golden Globet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eroavaisuudet kirjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahden aikaisemman Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvan, Sormuksen ritarien ja Kahden tornin tavoin Kuninkaan paluu sisältää muutoksia ja poistettuja kohtauksia kirjaan verrattuna.

Kuninkaan paluu sisältää kohtauksia, jotka kirjassa kuuluivat Kahden tornin loppuun. Näihin kuuluvat esimerkiksi Saattueen ja Sarumanin kohtaaminen Rautapihan raunioissa sekä Samin ja Lukitarin kaksintaistelu. Syy tähän on se, että Kahdesta tornista olisi tullut liian pitkä, mikäli kaikki kirjassa olleet kohtaukset olisi lisätty siihen.lähde?

Kuninkaan paluun yksi merkittävimmistä muutoksista on Konnun Puhdistamisen täydellinen poistaminen elokuvasta. Kirjassa palattuaan kotiinsa Kontuun hobitit näkevät, että roistot ovat ottaneet haltuunsa Konnun ja turmelleet sitä, mutta elokuvassa hobittien palatessa kotiinsa Kontu on ennallaan ja näyttää samalta kuin Sormuksen ritareissa. Jackson selitti, ettei hobittien taistelu Konnussa heitä sortavia roistoja vastaan toimisi, kun Sormus on tuhottu, ja Sauron on lyöty.lähde? Ensimmäisessä elokuvassa viitataan tapahtumiin kuitenkin Frodon nähdessä väläyksen niistä Galadrielin peilistä.

Sarumanin kuolema on toinen hyvin merkittävä muutos. Kirjassa hän kuoli Konnussa, kun hänen palvelijansa Gríma Kärmekieli puukotti hänet Konnun Puhdistuksen lopussa. Murhatyön jälkeen hobitit ampuivat pakenevan Gríman. Koska Konnun Puhdistus on poistettu kokonaan elokuvasta, Saruman tapetaan Rautapihassa. Sarumanin kuolema poistettiin kokonaan teatteriversiosta, sillä Sarumanin tappamista elokuvan alussa ei pidetty kannattavana. Sarumania näyttelevä Christopher Lee oli hyvin järkyttynyt ja loukkaantunut.[6]

Kuninkaan paluun Special Extended Editionin alussa on seitsemän minuuttia kestävä Voice of Saruman -kohtaus, jossa Orthancin huipulla seisova Saruman joutuu keskusteluun Gandalfin ja Théodenin kanssa, minkä aikana hän kuolee Gríman puukottamana. Legolas tappaa Gríman nuolella, ja Sarumanin ruumis putoaa Orthancin huipulta ja seivästyy rattaaseen. Ratas alkaa pyöriä, ja Sarumanin palantír putoaa velhon kaavun kätköistä veteen. Elokuvan teatteriversiossa ei ilmene, kuinka palantír joutui veteen.

Kuninkaan paluussa esiintyy elokuvaa varten luotu hahmo, jota ei esiinny kirjassa. Hahmo on Gothmog, lyhyt ja lihava örkkijohtaja, jolla on epämuodostuneet kasvonpiirteet. Gothmog mainittiin kirjassa vain kerran luvussa Taistelu Pelennorin kentillä, mutta hänestä ei juuri kerrota mitään. Koska edes hänen rotuaan ei kerrota, Tolkien-asiantuntijat kiistelevät jatkuvasti, onko Gothmog ihminen (tässä tapauksessa luultavimmin musta númenorilainen), nazgûl vai örkki.lähde? Gothmog luotiin elokuvaan siksi, että örkeille tarvittiin Pelennorin kenttien taistelussa komentaja, sillä Noitakuningasta ei katsottu sopivaksi tehtävään.lähde? Kuninkaan paluun teatteriversiossa Gothmogin kohtaloa ei kerrottu, mutta Special Extended Edition -versiossa on uusi kohtaus, jossa Aragorn ja Gimli tappavat Gothmogin. Toinen Gothmog-niminen hahmo kuitenkin löytyy Tolkienin postuumisti julkaistusta kirjasta Silmarillion. Tämä Gothmog on pahan Melkorin suurpäällikkö. Gothmog on rodultaan balrog.

Denethorin lopulta hulluudeksi muuttuneen synkkyyden kerrottiin kirjassa johtuneen siitä, että Denethor oli katsonut Minas Tirithin palantíriin ja nähnyt Sauronin lähettämiä harhakuvia Gondorin tuhosta. Elokuva ei kuitenkaan sisällä kohtauksia ja viittauksia, joissa Denethor käyttäisi palantíria. Niinpä kirjaa lukemattomalle Denethorin epätoivoisuus jää arvoitukseksi. Ainoat viittaukset ovat Denethorin repliikki Gandalfille: ”Do you think eyes of White Tower blind? More I have seen than you know.” (suom. Valkoisen tornin silmiäkö sokeiksi luulit? Enempi olen nähnyt kuin luulet.) sekä nimettömän ritarin repliikki (”Denethor näki tämän tuhon jo kauan sitten”).

Denethorin kuolemaa on myös muutettu. Kirjassa hän hyppää palantír käsissään liekkeihin, elokuvassa Hallavaharja potkaisee hänet rovioon ja liekehtivä Denethor hyppää Minas Tirithin huipulta alas. Denethorin hyppääminen Minas Tirithin huipulta on epäaitoa siinä mielessä, sillä hautaholvit sijaitsivat kaupungin viidennellä tasolla. Denethorin pitäisi juosta palavana ihmissoihtuna koko kaupungin halki.

Elokuvasta on poistettu useita sivuhenkilöitä, kuten Dol Amrothin prinssi Imrahil, Minas Tirithin vartija Beregond, Elrondin pojat Elladan ja Elrohir sekä metsäläisten johtaja Ghân-buri-Ghân. Koska Beregond poistettiin, Pippin pelastaa Faramirin Denethorilta ainoastaan Gandalfin kanssa.

Elokuvassa Keski-Maan mittasuhteet ja välietäisyydet ovat erilaisia kuin kirjassa. Osgiliath näkyy Minas Tirithiin asti ja vaikuttaa elokuvassa olevan vain muutaman kilometrin päässä. Pelennorin kenttiä ympäröivä suojamuuri Rammas Echor on elokuvassa kadonnut. Erityisesti Mordorin mittasuhteet ovat hyvin erilaiset. Barad-dûrin linnoitus on aivan Tuomiovuoren vieressä, mutta Keski-Maan karttojen mukaan näiden välillä on satojen kilometrien välietäisyys. Barad-dûr ja Tuomiovuori näkyvät Mustalta Portilta, vaikka huolimatta niiden valtaisasta koosta niiden ei pitäisi näkyä Portilta.

Muita muutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aragorn saa Andurílin Elrondilta vasta Dunhargissa, vaikka kirjassa hän saa sen jo Rivendellissä, kun Sormuksen Saattue muodostettiin.
  • Aragorn lähtee Kuolleiden Kulkuteille Legolaksen ja Gimlin kanssa, kirjassa hänellä on mukanaan myös Pohjoisen samoojat.
  • Kirjassa Gondorin kokot on jo sytytetty. Elokuvassa Denethor vastustaa kokkojen sytyttämistä, ja Pippin sytyttää Amon Dínin kokon Gandalfin pyynnöstä, jolloin kaikki kokot sytytetään.
  • Kirjassa Gondor lähettää Rohanille Punaisen nuolen kutsuakseen rohirrimin sotaan. Elokuvasta Punainen nuoli on poistettu.
  • Kirjassa ei Mordorin armeija pysty etenemään porttia pitemmälle Minas Tirithissä, sillä Rohirrim tulee juuri silloin apuun kun portti on kaadettu. Elokuvassa etenevät örkit pitkälle kaupunkiin ja sieltä heidät karkottavat valapatot. Lisäksi kirjassa Minas Tirithin portin kaatuessa siitä ehtii tulla sisään vain Angmarin noitakuningas, joka karkottaa Gandalfia ja Hallavaharjaa lukuun ottamatta kaikki kaupungin puolustajat portilta ja haastaa Gandalfin kaksintaisteluun. Elokuvassa portista tulee sisään kolmen peikon johdolla tulvimalla örkkejä.
  • Merriä ei viedä elokuvassa Parannuksen tarhaan, vaan hän ratsastaa gondorilaisten ja rohirrimin kanssa Mustalle Portille, toisin kuin kirjassa.
  • Aragorn surmaa Sauronin Suun Andurílillä, kirjassa Sauronin Suu selviää hengissä.
  • Kirjassa Klonkku putoaa Sormuksen kanssa Tuomiorotkoon vahingossa, elokuvassa Frodo tönäisee hänet sinne.
  • Kirjassa Celeborn jäi Keski-Maahan, mutta elokuvassa hän lähtee Valinoriin.

Special Extended Edition[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuninkaan paluun pidennetty Lord of the Rings: Return of the King - Special Extended Edition -versio ilmestyi 10. joulukuuta 2004 Suomessa ja useissa muissa Euroopan maissa, mutta Yhdysvalloissa vasta 14. joulukuuta 2004. Special Extended Edition sisältää 50 minuuttia kokonaan uusia ja pidennettyjä kohtauksia. Ennen pidennetyn version ilmestymistä oli huhuttu, että se olisi peräti kuusi tuntia pitkä. Merirosvoa, jonka Legolas ampuu Special Extended Editionissa, esittää ohjaaja Peter Jackson.

Special Extended Editionin merkittävimpiä uusia ja pidennettyjä kohtauksia:

  • Sarumanin ja Saattueen viimeinen kohtaaminen sekä hänen ja Gríman kuolema.
  • Gimlin ja Legolaksen juomakilpailu Edorasissa, kun rohirrim juhlivat voittoaan Helmin Syvänteessä.
  • Kun Merri ja Pippin laulavat Edorasissa, Pippin pysähtyy katsomaan Gandalfia hetkeksi.[7]
  • Éowyn selittää Aragornille näkemänsä unen.
  • Gandalf kertoo Pippinille Gondorin historiasta ja Minas Tirithistä.
  • Frodo ja Sam näkevät Ithilienissä Gondorin kuningasta esittävän patsaan, jonka pään örkit ovat irrottaneet.
  • Ennen örkkien yllätyshyökkäystä Faramir ja Madril keskustelevat Osgiliathin raunioissa pohjoisen sotatoimista ja Cair Androsin tiedustelijoiden varoittavan heitä, mikäli örkit hyökkäävät.
  • Faramir ja Denethor keskustelevat Minas Tirithissä. Denethor on vihainen Faramirille, joka lähetti puolituisen (Frodon) Mordoriin Valtasormuksen kanssa.
  • Pidennetyt Kuolleiden Kulkutiet.
  • Pidennetty Minas Tirithin piiritys.
  • Ennen Pelennorin kenttien taistelua Éowyn ja Merri keskustelevat.
  • Kohtausta, jossa Pippin seuraa Denethorin saattuetta hautaholveille on pidennetty.
  • Aragorn, Legolas ja Gimli kaappaavat Merirosvojen laivat Vainajien armeijan avulla.
  • Noitakuningas hyökkää Gandalfin ja Pippinin kimppuun.
  • Pidennetty Pelennorin kenttien taistelu.
  • Pelennorin kenttien taistelun jälkeen Éomer löytää Éowynin, ja hänet viedään Parannuksen tarhaan. Aragorn parantaa Éowynin, ja hän kohtaa Faramirin.
  • Éowyn ja Faramir tapaavat toisensa.
  • Aragorn käyttää palantíria ja paljastaa itsensä Sauronille.
  • Frodon ja Samin matkaa Mordorissa on pidennetty.
  • Sauronin Suu ratsastaa Mustasta Portista ja neuvottelee Aragornin kanssa, minkä jälkeen Aragorn katkaisee Sauronin Suun pään.
  • Uusia repliikkejä Frodon ja Klonkun välille, kun Klonkku hyökkää hobittien kimppuun Tuomiovuorella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Lord of the Rings: The Return of the King Box Office Mojo. Viitattu 13.5.2015. (englanniksi)
  2. Pellerin, Michael: Keski-maan lavastaminen (Designing Middle-Earth). Uusi-Seelanti, 2004. (englanniksi)
  3. Pellerin, Michael; Facer, Peter: Weta Digital (Weta Digital). Uusi-Seelanti, 2004. (englanniksi)
  4. a b Guinness World Records 2005. 50-vuotisjuhlapainos. s. 176
  5. Guinness World Records 2005. 50-vuotisjuhlapainos. s. 173
  6. Pellerin, Michael: Leikkaus: Trilogian viimeistely (Editorial: Completing the Trilogy). Uusi-Seelanti, 2004. (englanniksi)
  7. https://youtu.be/bt1joflBsBo?t=215 Kohtaus elokuvasta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Edeltäjä:
2002: Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia
Suomen lippukassan ykkönen 2003 Seuraaja:
2004: Harry Potter ja Azkabanin vanki