Taru sormusten herrasta

Taru sormusten herrasta
The Lord of the Rings
Suomenkielisen yksissä kansissa olevan Tarun sormusten herrasta alkuperäinen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija	J. R. R. Tolkien
Kieli	englanti
Genre	fantasia
Kustantaja	Allen & Unwin
Julkaistu	1954–1955
Suomennos
Suomentaja	Kersti Juva, Eila Pennanen, Panu Pekkanen
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1973–1975
ISBN	978-951-0-33337-2
Taru sormusten herrasta (äänikirja) Lukija: Heikki Määttänen Kustantaja: WSOY Ulkoasu: 6 kappaletta 10 CD:n boxeja Kesto: 60 h 28 min 24 s
Edeltävä	Hobitti eli sinne ja takaisin
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Taru sormusten herrasta, usein lyhennettynä TSH tai LOTR (Lord Of The Rings), on J. R. R. Tolkienin kirjoittama 1950-luvulla ilmestynyt fantasiakirjallisuuden klassikko. Kirjan suomennoksen ovat tehneet Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen. Kirjan suomennos pohjautuu alkuteoksen toiseen, korjattuun laitokseen, joka ilmestyi vuonna 1966.

Taru sormusten herrasta julkaistiin suomeksi yhtenä niteenä ensimmäisen kerran vuonna 1985. Teos on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista; vuonna 2007 sitä arvioitiin myydyn maailmanlaajuisesti noin 150 miljoonaa kappaletta.

Taru sormusten herrasta eli lyhyemmin Sormusten herra on esitetty Suomessa ja maailmalla myös lukuisina näytelminä ja radiokuunnelmina.

Kirjan pohjalta ilmestyivät suuren yleisömenestyksen saaneet elokuvat 2001, 2002 ja 2003. Elokuvat ohjasi uusiseelantilainen Peter Jackson.

Teoksen osat alkuperäisessä ilmestymisjärjestyksessä

• Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring)

Osa julkaistiin 29. heinäkuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1973; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

• Kaksi tornia (The Two Towers)

Osa julkaistiin 11. marraskuuta 1954. Suomennos ilmestyi 1974; suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen, runot suomentanut Panu Pekkanen.

• Kuninkaan paluu (The Return of the King)

Osa julkaistiin 20. lokakuuta 1955. Suomennos ilmestyi 1975; suomentanut Kersti Juva, runot suomentanut Panu Pekkanen.

Teoksen historia ja tausta

Tolkienin kustantaja pyysi tätä kirjoittamaan jatko-osan lastenromaanille Hobitti eli sinne ja takaisin, joka oli ilmestynyt vuonna 1937. Kirja oli menestynyt hyvin ja Tolkien alkoi kirjoittaa uutta kirjaa luomastaan hobitti-kansasta. Kirja muotoutui kuitenkin pitkäaikaisen kirjoittamisprosessin aikana erilaiseksi. Tolkien kirjoitti kirjansa katkonaisesti ja oli aloittanut sen jo ennen Hobitin ilmestymistä.

Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954–1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä.^lähde? Julkaisija ei kuitenkaan suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski.

Teoksen taustalla on tarkasti suunniteltu mytologinen maailma. Kirjasta ilmenevät Tolkienin kiinnostus kieliin ja myytteihin, kuten skandinaaviseen ja kreikkalaiseen mytologiaan sekä anglosaksiseen epiikkaan.^lähde? Myös kelttiläinen ja suomalainen mytologia ovat tunnistettavissa. Ennen Taru sormusten herrasta -trilogiaa ilmestynyt Hobitti loi alkuperäisen pohjan tarinalle. Myöhemmin ilmestyivät saman mytologisen maailman historiaa valottavat, Tolkienin laajoista muistiinpanoista kootut ja hänen poikansa Christopherin toimittamat Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja. Tolkien oli aloittanut mielikuvitusmaailmansa luomisen jo ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta ei perfektionistina onnistunut viimeistelemään kuin osan kertomuksistaan.

Kielet

Juonen keskipisteenä oleva sormus.

Teoksissa esitellään useita Tolkienin itsensä luomia haltiakieliä kuten harmaahaltioiden kieli sindar sekä suurhaltiakieli quenya. Quenyaa kirjoitettiin tengwar-aakkosilla. Lisäksi Tolkienin teoksissa esiintyy haltioiden sekä kääpiöiden käyttämiä cirth-riimuja. Haltiakielistä quenya perustuu monin osin suomen kieleen ja sindar lähinnä Walesin kieleen eli kymriin. Kielien monimutkaisuudesta näkee Tolkienin suuren kiinnostuksen lingvistiikkaan. Tolkien loi kielet myös muun muassa kääpiöille ja örkeille, vaikkakaan ei yhtä laaja-alaisesti. Lisäksi hän loi Keski-Maalle yleiskielen, westronin, jonka hän julkaistuissa kirjoissa kuitenkin ”korvasi” englannilla. Tämä tarkoittaa, että kaikki haltiakieliset ilmaukset on säilytetty sellaisinaan, mutta kaikki englanniksi (tai suomennoksessa vastaavasti suomeksi) kerrotut asiat on kerrottu alun perin westronilla.

Vastaanotto

Taru sormusten herrasta on jakanut kriitikoiden ja yleisön mielipiteet ilmestymisestään alkaen. Sunday Telegraphin mukaan romaani kuuluu 1900-luvun fiktiokirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin. Sunday Times sanoi arvostelussaan ”englanninkielisen maailman jakaantuneen niihin, jotka ovat lukeneet Sormusten herran, ja niihin, jotka aikovat lukea sen”.

Ristiriitaisia tunteita on seurannut sitä, että Tolkienin konservatiivinen ja perinteinen maailmankuva välittyy teoksesta avoimesti. Hyvän ja pahan taistelu kuvataan hyvin mustavalkoisin sävyin. Tätä vasten on ehkä yllättävää, että 1960-luvulla hipit ottivat kirjan omakseen.^lähde? Heihin vetosivat ehkä kirjan teknologiakritiikki, romanttinen maaseutunostalgia, ekologiset teemat ja eskapismi. Jotkut lukijat kokevat Sormusten herran myös heijastavan avoimen rasistista maailmankuvaa^lähde?: tumma iho yhdistyy kirjassa yleensä pahuuteen tai raakalaismaisuuteen, olipa kyse sitten mielikuvitusolioista tai etelän ja idän ihmisistä. Tolkien itse vastusti rasismia hyvin jyrkästi, ja vihasi natseja syvästi.

Toisaalta on myös esitetty, että puhtaasta todellisuuspaosta Sormusten herrassa ei ole kyse. Monien analyysien^selvennä mukaan tarina heijastelee eri tavoin 1900-luvun historian traagisia piirteitä, kuten Tolkienin itse nuorena rintamaupseerina kokemaa ensimmäistä maailmansotaa, totalitarismin uhkaa ja teollistumisen aiheuttamia ympäristötuhoja. Varsinkin kirjan loppukohtauksissa ovat voimakkaasti läsnä myös luopumisen ja menetyksen teemat. Kirjasta on etsitty symbolisia yhteyksiä myös toiseen maailmansotaan, mutta nämä Tolkien jyrkästi kiisti, ja ilmoitti vihaavansa allegoriaa.

Juonireferaatti

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sormuksen ritarit

Ensimmäinen kirja

Konnussa hobitti Bilbo Reppuli (päähenkilö kirjassa Hobitti eli sinne ja takaisin) valmistelee 111. syntymäpäiväänsä. Hän päättää kadota juhlien aikana kirjoittaakseen kirjansa loppuun jossakin muualla ja matkustaakseen vielä kerran. Hobitissa löytämänsä näkymättömäksi tekevän sormuksen avulla hän onnistuu ja lähtee Konnusta. Kaiken omaisuutensa, mukaan lukien sormuksen, hän jättää ottopojalleen Frodo Reppulille. Bilbon vanha ystävä velho Gandalf Harmaa alkaa epäillä jotakin nähtyään, kuinka sormuksen luovuttaminen tuottaa Bilbolle vaikeuksia. Hän lähtee Konnusta tutkimaan asiaa, varoitettuaan ensin Frodoa sormuksen mahdollisesta vaarallisuudesta, ja palaa vasta 17 vuotta myöhemmin. Silloin Frodo saa kuulla Gandalfilta, että hänen sormuksensa on yksi mahtisormuksista, eikä mikä tahansa niistä, vaan kaikkein mahtavin, joka kuului Mordorin hallitsijalle, Sauronille. Hän kertoo, kuinka Sauron voitettiin ja kuinka Sormus lopulta joutui Bilbolle ja sitä kautta Frodolle. Gandalf mainitsee myös Sormuksen edellisen omistajan Klonkun, joka on jo yli viisikymmentä vuotta etsinyt sitä ja paljastanut Sauronille että Sormus on Bilbolla.

Gandalf käskee Frodoa lähtemään vähin äänin, joten Frodon täytyy keksiä tekosyy, miksi hän lähtee Konnusta. Hän lähtee Bukinmaahan, josta hän on ostanut itselleen uuden kodin, ja muuttaa sinne. Gandalfia ei näy, joten Frodo ei enää voi odottaa häntä ja hänen on lähdettävä. Hän lähtee matkaan puutarhurinsa ja uskollisen ystävänsä Samin kanssa. Lisäksi heidän mukaansa lähtee Merri ja Pippin. Merri on jo aikaisemmin lähtenyt valmistelemaan Frodon uutta kotia. He eivät voi kulkea suoraa tietä, sillä mustat ratsastajat vainoavat heitä. Bukinmaassa Frodon täytyy kertoa ystävilleen ettei hän voi jäädä Bukinmaahan, vaan hänen on lähdettävä Rivendelliin. Frodolle kuitenkin selviää, että he ovat saaneet salaa tietää jo kaiken siitä mitä hänen täytyy tehdä. Niinpä neljä hobittia lähtee matkaamaan kohti Rivendelliä.

Matkalla he kulkevat läpi Vanhan Metsän, jossa he tapaavat Tom Bombadilin, jonka luokse he jäävät pariksi yöksi. Jatkettuaan matkaansa Bombadilin antamilla poneilla, hobitit jäävät kuitenkin haudanhaamujen vangiksi josta Bombadil pelastaa heidät ja opastaa metsän reunalle. Hobitit jatkavat tästä Briihiin, Pomppivan Ponin majataloon, missä tapaavat Gandalfin ystävän, Konkari-samoojan, joka on oikealta nimeltään Aragorn, Isildurin perillinen ja Gondorin kuningas. Gandalf ei pääse auttamaan hobitteja, sillä petturiksi paljastunut Saruman Valkoinen on ottanut hänet vangiksi. Gandalf oli kyllä jättänyt hobiteille kirjeen jossa kertoi että hobittien olisi lähdettävä mahdollisimman pian Konnusta ja suunnattava Rivendeliin. Mutta kirje ei pääse perille, koska henkilö, jolle Gandalf on kirjeen jättänyt, ei saa toimitettua sitä määränpäähänsä. Aragorn johdattaa heidät erämaan kautta Rivendelliin. Eräämaassa mustat ratsastajat hyökkäävät heidän kimppuunsa ja niiden johtaja Angmarin Noitakuningas haavoittaa Frodoa tikarilla Viimapää-kukkulalla. Seurue pääsee pakenemaan ratsastajilta ja kiirehtimään Rivendelliin, jotta Frodon haavaa saataisiin hoidettua. Kahlaamon taistelun jälkeen Frodo viedään Rivendelliin, jossa Elrond onnistuu parantamaan Frodon.

Toinen kirja

Rivendellissä Frodo tapaa Bilbon, joka muutti sinne syntymäpäiviensä jälkeen. Rivendellissä päätetään, että Sormus yritetään tuhota. Se onnistuu vain Tuomiovuoressa, joka on Mustan Ruhtinaan maassa Mordorissa sijaitseva tulivuori. Frodo lupaa tuhota Sormuksen ja saa matkalle mukaan ihmiset, Gondorin käskynhaltijan pojan Boromirin ja Aragornin, haltia Legolasin, kääpiö Gimlin, velho Gandalfin, sekä hobitit Merri, Pippin ja Sam. Saattue lähtee matkaan kohti Mordoria, mutta muiden teiden ollessa suljetut heidän täytyy suunnata Morian kaivoksiin. Moriassa saattue löytää kääpiövaltakunnan rauniot ja päiväkirjasta saavat tietää örkkien olleen tuhon syynä. Hiidet ja luolapeikko hyökkäävät saattueen kimppuun ja he taistelevat, kunnes Balrog lähtee ajamaan heitä takaa. Gandalf putoaa syvyyksiin taistellessaan sitä vastaan, mikä murentaa huomattavasti Saattueen itseluottamusta.

Loput Saattueesta pääsevät pois Moriasta ja jatkavat matkaansa Lothlórieniin, jossa asuva valtiatar Galadriel ottaa heidät vastaan. Galadriel antaa saattueen yöpyä maillaan ja antaa jäsenille lahjoja, kuten miekkoja, vöitä ja muuta vastaavaa, ja hän pukee Saattueen oman kansansa vaatteisiin. Näin Saattue jatkaa matkaa Lothórienista veneillä Anduin-jokea pitkin Raurosin putouksille saakka. Matkalla he joutuvat koskeen, josta heillä on vaikeuksia päästä pois varsinkin kun örkit ovat ampumassa heitä nuolilla. He huomaavat myös että Klonkku on seurannut heitä. Örkkien takia saattue rantautuu joen varteen, missä Boromir antautuu himolleen ja yrittää ottaa Sormuksen Frodolta. Frodo onnistuu pakenemaan käyttäen Sormusta apunaan ja päättää lähteä Mordoriin yksin. Sam kuitenkin lähtee etsimään isäntäänsä, ja näin kaksi hobittia jatkaa matkaa hoti Mordoria.

Kaksi tornia

Kolmas kirja

Saattueesta jäljelle jääneet Aragorn, Legolas ja Gimli löytävät kuolemaa tekevän Boromirin, joka ennen viimeistä henkäystään kertoo kaiken mitä on tapahtunut. Kolmikko ei pysty kiireen takia hautaamaan Boromiria, joten hänen ruumiinsa ja varusteensa nostetaan veneeseen, jonka annetaan ajelehtia pois. Hautajaisten jälkeen kolmikko lähtee ajamaan örkkejä takaa. Takaa-ajo kestää päiväkausia ilman minkäänlaista taukoa. Juuri ennen örkkien pääsyä Fangornin metsään Éomerin johtama Rohanin ratsastajien joukko-osasto yllättää örkit ja tappaa heidät. Seuranneessa sekaannuksessa Merri ja Pippin pakenevat Fangorniin, jossa he kohtaavat Puuparran, joka luulee hobitteja ensin örkeiksi, kunnes nämä onnistuvat selittämään keitä ovat. Puuparta kertoo enttien ja entvaimojen historiasta, ja metsästään, miten mahtava se oli aikoinaan, sekä suhtautumisestaan muihin rotuihin ja Sarumaniin, jolle tämä on katkera puiden kaatamisen takia.

Aragorn, Legolas ja Gimli tapaavat Rohanin ratsastajat, saavat heiltä hevoset ja jatkavat matkaa etsiäkseen ystäviään. Aragorn löytää hobittien jäljet ja johtaa heidät Fargorniin. Siellä he tapaavat yllätyksekseen Gandalfin, joka kertoo kukistaneensa balrogin. Gandalf kuoli taistelun jälkeen, mutta hänet herätettiin uudelleen henkiin Gandalf Valkoisena jatkaakseen tehtävänsä loppuun. Gandalf opastaa Aragornin, Legolasin ja Gimlin Edorasiin, jossa Gandalf vapauttaa Rohanin kuninkaan Théodenin neuvonantajansa, todellisuudessa Sarumanin kätyrin, Grima Kärmekielen lumouksesta. Vapauduttuaan Théoden antaa Grimalle mahdollisuuden todistaa uskollisuutensa taistelemalla Sarumanin armeijaa vastaan, mutta tämä pakenee Rautapihaan. Theoden siirtää kansansa turvaan Helmin syvänteeseen ja Gandalf lähtee hakemaan lisäjoukkoja taistelua varten. Sarumanin örkkien hyökkäys torjutaan Helmin syvänteen taistelussa Gandalfin tultua joukkoineen viime hetkellä.

Samaan aikaan entit käyvät Rautapihassa sotaan Sarumania vastaan. He onnistuvat kukistamaan Sarumanin, jonka lähes kaikki örkit ovat samaan aikaan sodassa Rohania vastaan. Entit rikkovat padon, jonka jälkeen vesi tulvii ja tuhoaa Orthancin tornia lukuun ottamatta koko Rautapihan. Gandalf, Aragorn, Legolas, Gimli, Théoden ja Éomer ratsastavat Rautapihaan, jossa he tapaavat Puuparran, Merrin ja Pippinin. He neuvottelevat Sarumanin kanssa, joka kuitenkin kieltäytyy rauhasta, jolloin Gandalf katkaisee Sarumanin sauvan ja erottaa hänet viimein Velhojen neuvostosta. He saavat käsiinsä Sarumanin palantirin, johon Pippin katsoo yöllä salaa ja joutuu Sauronin kuulusteltavaksi. Pippinin kertoman näyn perusteella Gandalf tajuaa Gondorin olevan vaarassa ja lähtee Pippinin kanssa Minas Tirithiin, varoittamaan Gondorin käskynhaltijaa Denethoria. Toiset jäävät keräämään voimia Rohaniin.

Neljäs kirja

Sam ja Frodo matkaavat Emyn Muilin kallioilla kohti Mordoria. Siellä he vangitsevat Klonkun, Sormuksen aiemman haltijan, ja ottavat tämän oppaakseen. Klonkku johdattaa heidät Kalmansoiden yli Mustalle Portille, joka todetaan kuitenkin läpipääsemättömäksi. Klonkku kertoo heille toisesta salaisemmasta tiestä ja he päättävät epätoivossaan kokeilla sitä. Matkalla Ithilienin poikki Sam ja Frodo törmäävät Faramirin johtamaan Gondorin sotajoukkoon. Gondorilaiset vangitsevat heidät ja vievät salaiseen tukikohtaansa. Frodon avulla gondorilaiset vangitsevat myös Klonkun ja Faramirille selviää matkaajien tehtävä. Faramir osoittautuu veljeään Boromiriä viisaammaksi ja päästää Frodon ja Samin jatkamaan tehtäväänsä. Klonkku opastaa heidät Minas Morgulin ohi kohti Cirith Ungolin solaa ja tunnelia sen läpi. Tunnelissa Klonkku katoaa ja Frodon kimppuun hyökkää suuri hämähäkki, Lukitari. Se onnistuu pistämään Frodoa, mutta Sam saa ajettua sen pakosalle ennen kuin se vie Frodon mukanaan. Sam luulee Frodon kuolleen, joten hän ottaa Sormuksen ja päättää jatkaa tehtävää yksin. Paikalle tulee kuitenkin örkkejä, jotka ottavat Frodon mukaansa. Sam kuulee örkkien sanovan, ettei Frodo olekaan kuollut, vaan ainoastaan hämähäkin myrkyn lamauttama. Örkit kiiruhtavat linnoitukseensa ja Sam säntää heidän peräänsä.

Kuninkaan paluu

Viides kirja

Minas Tirithissä Pippin pestautuu Denethorin palvelijaksi kiitollisuudesta Boromirin uhraukselle. Gandalf alkaa johtaa kaupungin armeijaa sodassa Sauronin joukkoja vastaan. Sillä välin Rohanin armeija lähtee ratsastamaan kohti Minas Tirithiä. Éowyn, Theodenin sisarentytär ja Merri lähtevät salaa armeijan mukaan. Aragorn, Legolas, Gimli ja pohjoisen samoojat lähtevät Kuolleiden Kulkuteille komentamaan valapattojen aaveet taistelemaan heidän puolellaan. Yhdessä aaveiden kanssa he valtaavat Sauronin liittolaisten, merirosvojen laivat, joilla he purjehtivat Minas Tirithiin taisteluun.

Sodan alkaessa Faramir johdattaa tiedustelupartion örkkejä vastaan jonka kaikki jäsenet surmataan kuitenkin johtajaa lukuun ottamatta. Faramir tulee takaisin Minas Tirithiin vakavasti haavoittuneena, Denethorin luullessa poikansa olleen kuollut. Järkytyttyään sukunsa sammumisesta Denethor päättää tehdä itsemurhan sytyttämällä itsensä ja poikansa ruumiin tuleen. Pippin huomaa kuitenkin Faramirin olevan elossa ja lähtee Gandalfin kanssa pelastamaan heitä. Faramir onnistutaan pelastamaan, mutta öljyyn itsensä valellut Denethor hyppää roviolle ja kuolee. Taistelussa Gondor on alakynnessä kunnes Rohanin armeija saapuu apuun. Théoden saa kuitenkin surmansa jäätyään hevosensa alle Angmarin noitakuninkaan takia. Suojellakseen vielä elossa ollutta enoaan, Éowyn taistelee Noitakuningasta vastaan. Merri yllättää Noitakuninkaan takaapäin iskien tätä miekalla jalkaan, jonka jälkeen Éowyn surmaa Noitakuninkaan jota elävä mies ei voinut tappaa. Théodenin ruumis kuljetetaan kunniallisesti pois, Eowyn ja Merri viedään haavoittuneina Minas Tirithin turvaan. Aragornin johtamien joukkojen saapuessa taistelu kääntyy lopullisesti ihmisten puolelle jotka kukistavat Sauronin armeijan. Aragorn antaa näin viimein rauhan aaveille jotka toteuttivat lupauksensa.

Aragorn päättää antaa viimeisen tukensa Frodolle harhauttamalla Sauronia. Hän kokoaa eloonjääneet gondorilaiset ja rohanilaiset yhdeksi armeijaksi ja marssivat Mustalle Portille.

Kuudes kirja

Sam pelastaa Frodon örkeiltä ja he ylittävät Gorgorothin tasangon päästen lopulta vaikeuksien jälkeen Tuomiorotkolle. Siellä sormuksen voima on saanut kuitenkin Frodon otteeseensa eikä hän kykene tuhoamaan sormusta. Frodo työntää sormuksen sormeensa, jonka kuitenkin Klonkku puraisee irti ja putoaa rotkoon. Sormus ja Sauron tuhoutuvat Mordorin mukana, Gandalf pelastaa Frodon ja Samin.

Hobittien herätessä päiviä myöhemmin he saavat huomata Gandalfin olevan kuin olevankin elossa ja saavat tietää että Aragorn kruunataan kuninkaaksi. Kruunajaisten jälkeen he palaavat kotiinsa, jossa kohtaavat matkan varrella kerjäläisiksi ajautuneet kostonhimoisen Sarumanin ja Gríman. Hobittien palatessa kotiin he huomaavat Sarumanin tehneen tuhojaan ja ottaneen Konnun hallintaansa. Vastarinta tuottaa kuitenkin tulosta ja hobitit onnistuvat ajamaan Sarumanin kätyrit pois ja vangitsemaan hänet. Kaltoin kohdeltu Gríma surmaa yllättäen isäntänsä Sarumanin, minkä jälkeen hobitit ampuvat nuolilla Gríman. Tuon jälkeen elämä on taas entisensä Konnussa, mutta Frodo ei ikinä toivu matkasta, varsinkaan Viimapäällä saamastaan haavasta, Sam sitä vastoin nai Ruusa Töllin. Kaksi vuotta kotiin paluun jälkeen Frodo lähtee Bilbon, Gandalfin, Galadrielin ja Elrondin kanssa meren yli Valinoriin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sovitukset

Näytelmät ja musikaalit

• Tarusta sormusten herrasta on tehty musikaali, Taru sormusten herrasta.
• Ryhmäteatteri esitti kirjasta tehtyä näytelmää vuosina 1988-1989 Suomenlinnassa, ohjaajina Raila Leppäkoski ja Arto af Hällström. Rooleissa esiintyivät muiden muassa Timo Torikka, Taneli Mäkelä, Ville Virtanen, Miitta Sorvali, Pertti Sveholm, Kari Väänänen, Vesa Vierikko ja Carl-Kristian Rundman.

Kuunnelmat

• Vuonna 1955 BBC teki kirjasta dramatisoidun luennan.
• BBC teki kirjasta 13-tuntisen radiokuunnelman vuonna 1981.
• Vuonna 1979 Mind's Eye teki kuunnelmasovituksen National Public Radiolle.

Elokuvat ja televisiosarjat

• Taru sormusten herrasta (1978), Ralph Bakshin ohjaama animaatioelokuva.
• The Return of the King (1980), Jules Bassin ja Arthur Rankinin ohjaama animoitu televisioelokuva vuodelta 1980
• Hobitit (1993), Yleisradion Ryhmäteatterin näytelmän pohjalta tuottama televisiosarja, ohjaajana Timo Torikka.
• Taru sormusten herrasta, Peter Jacksonin ohjaama elokuvatrilogia:
  • Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit (2001)
  • Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia (2002)
  • Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003)

Katso myös

• Hobitti
• Silmarillion
• Keskeneräisten tarujen kirja
• Húrinin lasten tarina
• Luettelo Taru sormusten herrasta -kirjasarjan käsitteistä
• Loru sorbusten herrasta

Lähteet

• Tolkien, J. R. R.: Taru Sormusten Herrasta. (The Lord of the Rings, 1954–1955.) Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos, uudistettu oikeinkirjoitus. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33337-2.

Kirjallisuutta

• Perry, Michael: Untangling Tolkien: A chronology and commentary for The lord of the rings. Seattle: Inkling Books, 2006. ISBN 1-58742-019-8. (englanniksi)
• Smith, Noble: Konnun kootut viisaudet: Lyhyt opas pitkään ja onnelliseen elämään. (The wisdom of the Shire: A short guide to a long and happy life, 2012.) Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39472-4.
• Strachey, Barbara: Journeys of Frodo: an Atlas of The lord of the rings. London & Boston: Allen & Unwin, 1981. ISBN 0-04-912016-6. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• KontuWiki
• Encyclopedia of Arda – vanhimpia Tolkienin maailmaan keskittyviä tietoteoksia Internetissä (englanniksi)
• Tolkien Gateway – yleisluontoinen Tolkien-aiheinen wiki (englanniksi)
• Ardalambion – laaja Tolkienin keksimiä kieliä käsittelevä sivusto (englanniksi)
• Vesa Sisättö: Taru sormusten herrasta kertoo meidän maailmastamme. Ylioppilaslehti 30.3.2001.