Tarsus çatalburun

Turkinseisoja
Avaintiedot
Alkuperämaa	Turkki
Määrä	Suomessa ei yhtään,; Turkissa uhanalainen
Rodun syntyaika	tuntematon
Alkuperäinen käyttö	metsästyskoira
Nykyinen käyttö	peltopyyn metsästys
Muita nimityksiä	Tarsus Çatalburun, Tarsus Çatalburun Kopegi, Tarsus Çatalburun Av Kopegi, Çatalburun, Turkish Pointer, Turk Pointer, Tarsus Pointer, Tarsus-Mersin Pointer, Turkish Fork-Nosed Pointer, Turkish Split-Nosed Pointer, Turkish Çatalburun Pointer, Çatalburun Pointer, Pointer de Turquía
FCI-luokitus	ei FCI-rotu
Ulkonäkö
Paino	20–25 kg
Säkäkorkeus	50 cm
Väritys	maksanruskea ja kirjava
	Infobox OK

Turkinseisoja (Tarsus Çatalburun) on turkkilainen koirarotu. Vuonna 2003 Domestic Animal Diversity Information System raportoi sen olevan uhanalainen ja vaarassa kuolla sukupuuttoon.^[1]

Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkinseisojan silmiinpistävin ominaisuus on harvinainen kahtiajakautunut kirsu, joka löytyy myös navarranseisojalta ja andientiikerikoiralta. Rodun turkinkielinen nimi Çatalburun tarkoittaakin "haarukkanenää".

Turkinseisoja on lyhytkarvainen, maatiaistyyppinen ja voimakasrakenteinen. Sen nopeus ja ketteryys tekevät siitä hyvän metsästyskoiran. Kirsu on useimmiten kostea kaudesta riippumatta ja korvat ovat pitkät, suuret ja riippuvat. Posket ovat vahvat ja purenta leikkaava. Karvapeite on joko maksanruskea tai monivärinen. Häntä on erittäin lyhyt. Paino on 20–25 kg ja säkäkorkeus 50 cm.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkinseisoja on ennen kaikkea itsenäinen metsästyskoira eikä se yleensä sovellu pelkäksi seurakoiraksi. Siinä missä se on isäntäänsä kohtaan tottelevainen ja uskollinen, se ei tule toimeen vieraiden lasten eikä muiden koirien kanssa. Jos sen sosiaalistaa hyvin varhaisesta iästä lähtien, siitä saa kuitenkin erittäin hyvän perhekoiran. Sen hajuaisti on hyvin kehittynyt ja se pystyy metsästämään peltopyitä myös vaikeakulkuisilla alueilla. Ollessaan lähellä riistaa se viestittää siitä metsästäjälle hidastamalla liikkeitään.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkinseisojalle jalostettiin kahtiajakautunut nenä sukusiitoksen avulla, koska "kaksoisnenän" uskottiin parantavan koiran hajuaistia ja täten myös metsästysominaisuuksia. Rotua tavataan vain Etelä-Turkin Tarsus-Mersin-alueella, minkä ylängöillä sitä käytetään riistan metsästykseen. Vuosina 2001–2002 alueen yläasteikäiset opiskelijat tekivät siitä tutkimuksen, mutta muita tutkimuksia siitä ei ole. Turkin ulkopuolella se on lähes tuntematon, mutta siitä on lyhyt maininta Koiramme-lehden Domestic Animal Diversity Information System -tietokantaa käsittelevässä artikkelissa.