Tarhaturilas
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: tarkennus |
| Tarhaturilas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
{{{status}}} |
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Yläheimo: | Turilasmaiset Scarabaeoidea |
| Heimo: | Lehtisarviset Scarabaeidae |
| Alaheimo: | Rutelinae |
| Tribus: | Anomalini |
| Suku: | Phyllopertha |
| Laji: | horticola |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Tarhaturilas (Phyllopertha horticola) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.
Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikuinen kuoriainen on noin 8–12 millimetrin mittainen.[2] Pää ja etuselkä ovat metallinvihreät, sinertävät tai tummanvihreät. Peitinsiivet ovat punaruskeat.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji on jokseenkin harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, missä sitä tavataan kesä-heinäkuussa.[2]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan tavanomaisesti aurinkoisilla mailla lehtipuilla ja pensailla, joiden lehtiä se käyttää ravinnokseen. Kuoriaisella on tapana aloittaa lehden syöminen keskeltä ja siirtyä sitten kohti reunoja. Tarhaturilaat ovat aiheuttaneet Etelä-Savossa vaurioita omenapuille syömällä sekä puiden kukkia että raakileita.[2] Se munii ruohikkoon. Toukka elää muiden turilaiden tavoin maassa ruohonjuuria syöden. Runsaana esiintyessään ruohikko kuivuu ja kuolee suuriltakin aloilta. Näin toukat voivat tuhota puutarhojenkin nurmikoita.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Tarhaturilas – Phyllopertha horticola Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c Hans Silfverberg: Niittyjemme eläimiä värikuvina, s. 129. Tarhaturilas. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-06692-3.
- ↑ Olsen, Lars-Henrik, Murkkuja ja mehiläisiä, WSOY, Italia 1997, 208 s.
- ↑ Åke Sandhall, Pikkueläimiä, WSOY, Barcelona 1975, 205 s.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Tarhaturilas (Phyllopertha horticola)
- Ötökkätieto: Tarhaturilas (Phyllopertha horticola)
- UniProt: Taxonomy - Phyllopertha horticola (Garden chafer) (Scarabaeus horticola) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Phyllopertha horticola (bracken clock) (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Phyllopertha horticola, the Bracken chafer (englanniksi)