Tankkiveturi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fiskarsin-Pohjankurun rautatien kapearaiteinen runkotankkityyppinen tankkiveturi Krauss & Co. (2517/1891, 0-6-0wt)

Tankkiveturi on höyryveturi, jonka vesitankit ja polttoainetila on sijoitettu itse veturiin perässä vedettävän tenderin sijaan. Veturin vesi höyrystetään kuitenkin tulipesässä olevan avotulen avulla normaalin höyryveturin tapaan, eikä sitä tule sekoittaa höyrysäiliöveturiin (engl. fireless locomotive: tuleton veturi).

Tankkiveturin tunnistaa pyörästömerkinnän lopussa olevasta kirjainkoodista: T kun kysymyksessä on normaalein sivutankein varustettu tankkiveturi, jos veturissa on kattilan päälle sijoitettu ns. satulatankki kyseinen kirjaintunnus on st ja jos tankki on rungon sisälle kattilan ja hytin alle sijoitettu runkotankki lyhenne on wt. Harvinaisin malli, jollainen oli mm. Jokioisten rautatien kahdessa ensimmäisessä Porter-veturissa, oli polttoainetilan yhteyteen sijoitettu takatankki jonka koodi on rt.

Satulatankilla varustettu B1 -tankkiveturi, 0-6-0st Suomen Rautatiemuseossa

Tenderivetureissa ei kyseistä kirjainkoodia ole.

Joskus tankkiveturiin saattoi kuulua lisänä toimintasädettä lisäävä pienikokoinen polttoaine- ja vesivaunu eli tenderi. Tällöin puhuttiin puolitenderiveturista ja pyörästöä ilmaisevan lukusarjan takana oli kirjainlyhenne wtt [1]

Tankkivetureita käytettiin lyhyillä matkoilla ja järjestelijänä. Tankkiveturi, joka yleensä kulki yhtä hyvin kumpaankin suuntaan, oli erittäin suosittu kapearaiteisilla rautateillä, joilta huomattavalta osalta puuttui veturin kääntömahdollisuus - tai, kuten Jokioisten rautatiellä, radan profiilin vuoksi veturia ei edes saanut kääntää eli se ajoi aina takaperin toiseen suuntaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kapeat kiskot, s. 12