Tangiwain rautatieonnettomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tangiwain rautatieonnettomuus
Maantiesilta lähellä onnettomuuspaikkaa Tangiwaissa.
Maantiesilta lähellä onnettomuuspaikkaa Tangiwaissa.
Päivämäärä 24. joulukuuta 1953
Aika 22:21
Paikka Tangiwai
Valtio Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti
Sijainti 39°27′53″N, 175°34′36″E
Turman kuvaus Rautatiesillan luhistuminen
Turman syy Joen tulviminen
Tiedot
Junia osallisena 1
Matkustajia yht. 285
Kuolleita 151

Tangiwain rautatieonnettomuus tapahtui Uudessa-Seelannissa 24. joulukuuta 1953 kello 22:21. Wellingtonista Aucklandiin lähtenyt juna syöksyi Whangaehujokeen Tangiwaissa 10 kilometrin päässä Waiourusta Pohjoissaaren keskiosassa. Junan 285 matkustajasta 151 kuoli. Junaonnettomuus oli pahin Uuden-Seelannin historiassa.[1]

Tausta ja onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sää onnettomuuspäivänä oli ollut hyvä, eikä sadetta ollut juuri ollut. Mikään ei viitannut siihen, että Whangaehu saattaisi tulvia. Kello 19 tavarajuna oli ylittänyt Whangaehun yli menevän rautatiesillan, eikä sen miehistö ollut huomannut mitään erikoista. Tämä muuttui kun läheisellä Ruapehu-vuorella sijainnut kraaterijärvi murtui ja kaksi miljoonaa kuutiometriä vettä vapautui jokeen. Tästä syntyi lähes kuusi metriä korkea hyökyaalto, joka iskeytyi rautatiesiltaan kello 22:10 ja 22:15 välillä. Samaan aikaan siltaa lähestyi juna Ka 949, jossa oli yhdeksän vaunua.[2]

Junan lähestyessä siltaa Cyril Ellis -niminen taihapelainen oli tullut autollaan veden alle jäänelle sillalle. Huomatessaan lähestyvän junan hän yritti pysäyttää sitä soihdulla[3]. Veturinkuljettaja ilmeisesti näki tämän ja teki hätäjarrutuksen 200 metriä ennen siltaa, mutta ei onnistunut pysäyttämään junaa ennen siltaa, joka petti veturin alla. Veturi tippui jokeen vetäen viisi vaunua mukaansa. Neljä näistä vaunuista tuhoutui kokonaan vesivirrassa. Sillalle jääneistä vaunuista ensimmäinen jäi roikkumaan osittain sillalta.[2] Konduktöörit kehoittivat ihmisiä siirtymään vaunun takaosaan juuri kun se tippui jokeen[3] vetäen mukaansa kolme muuta vaunua. Nämä vaunut matkasivat veden mukana alavirtaan, jossa ne lopulta pysähtyivät joen rannalle. Näissä vaunuissa olleista 22 henkilöstä vain yksi menehtyi.[2] Vaunujen matkustajien onnistui rikkoa vaunun ikkunat ja he muodostivat tulvaveden laskettua ihmisketjun, jonka avulla he pääsivät rannalle[3].

Selviytyneiden etsinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisten paikalle saapuneiden viranomaisten joukossa oli Leo Smidt, wairaulainen poliisi. Hän oli tullut tutkimaan outoa ääntä joka oli kuulunut lähistön asukkaiden luo saakka. Onnettomuuspaikalle tuli poliiseja, laivaston miehiä ja paikallisia viljelijöitä. Läheisestä Waiourun sotilastukikohdasta saatiin apua kuljetuksiin ja eloonjääneiden asuttamiseen. Joen vesi oli laskenut hyvin paljon jo 45 minuuttia onnettomuuden jälkeen. Eloonjääneiden etsintä muuttui pian ruumiiden etsimiseksi. Ruumita oli ajautunut jopa 130 kilometrin päähän joen alajuoksulle asti. 20 ihmisen ruumista ei löydetty lainkaan ja niiden uskottiin huuhtoutuneen merelle asti.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tangiwai railway disaster 19. lokakuuta 2010. Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
  2. a b c Wrong place at the wrong time - Tangiwai disaste 24. helmikuuta 2010. Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
  3. a b c d Search and rescue - Tangiwai disaster 19. tammikuuta 2010. Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)