Tangiwain rautatieonnettomuus
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kömpelöä ja virheellistä kieltä |
Tangiwain rautatieonnettomuus oli Uudessa-Seelannissa 24. joulukuuta 1953 kello 22:21 tapahtunut raideliikenneonnettomuus. Wellingtonista Aucklandiin kulkenut juna syöksyi sillan romahdettua Whangaehujokeen Tangiwaissa 10 kilometrin päässä Waiourusta, Pohjoissaaren keskiosassa. Junassa tapahtumahetkellä olleista 285 matkustajasta 151 kuoli. Junaonnettomuus on pahin Uuden-Seelannin historiassa.[1]
| Tangiwain rautatieonnettomuus | |
|---|---|
 Maantiesilta lähellä onnettomuuspaikkaa Tangiwaissa. |
|
| Päivämäärä | 24. joulukuuta 1953 |
| Aika | 22:21 |
| Paikka | Tangiwai |
| Valtio |
 Uusi-Seelanti |
| Sijainti | |
| Turman kuvaus | Rautatiesillan luhistuminen |
| Turman syy | Joen tulviminen |
| Tiedot | |
| Junia osallisena | 1 |
| Matkustajia yht. | 285 |
| Kuolleita | 151 |
Tausta ja onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sää onnettomuuspäivänä oli hyvä, eikä sadetta juurikaan ollut. Mikään ei viitannut siihen, että Whangaehujoki saattaisi tulvia. Kello 19 tavarajuna oli ylittänyt Whangaehun yli menevän rautatiesillan, eikä sen henkilökunta ollut havainnut mitään erikoista. Tilanne muuttui, kun läheisellä Ruapehu-vuorella sijainnut kraatterijärvi murtui ja kaksi miljoonaa kuutiometriä vettä vapautui jokeen. Tulva johti lähes kuusi metriä korkeaan hyökyaaltoon, joka iskeytyi rautatiesiltaan kello 22:10 ja 22:15 välillä. Samaan aikaan siltaa lähestyi matkustajajuna numeroltaan Ka 949, jossa oli yhdeksän vaunua.[2]
Junan lähestyessä siltaa, oli mies läheisestä kaupungista tullut autollaan veden alle jäänelle sillalle. Huomatessaan junan lähestyvän, hän yritti ohjata soihdulla junaa pysähtymään.[3] Veturinkuljettajan oletetaan nähneen tämän, sillä hän teki hätäjarrutuksen 200 metriä ennen siltaa, mutta ei onnistunut pysäyttämään junaa ennen siltaa, joka petti veturin alla. Veturi putosi jokeen ja veti viisi ensimmäistä vaunua mukanaan. Neljä näistä vaunuista tuhoutui kokonaan virrassa. Sillalle jääneistä vaunuista ensimmäinen jäi osittain roikkumaan sillalta.[2] Konduktöörit kehottivat ihmisiä siirtymään vaunun takaosaan samalla hetkellä, kun se putosi jokeen ja veti mukanaan kolme muuta vaunua.[3] Vaunut kulkivat virran mukana alavirtaan, jossa ne lopulta pysähtyivät joen rannalle. Näissä vaunuissa olleista 22 henkilöstä vain yksi kuoli.[2] Matkustajien onnistui rikkoa vaunun ikkunat, ja he muodostivat tulvaveden laskettua ihmisketjun, niin että pääsivät rannalle.[3]
Selviytyneiden etsinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisten paikalle saapuneiden viranomaisten joukossa oli Leo Smidt, wairaulainen poliisi. Hän oli tullut tutkimaan outoa ääntä joka oli kuulunut lähistön asukkaiden luo saakka. Onnettomuuspaikalle tuli poliiseja, laivaston jäseniä ja paikallisia maanviljelijöitä. Läheisestä Waiourunsotilastukikohdasta saatiin apua kuljetuksiin ja eloonjääneiden asuttamiseen. Joen vesi oli laskenut huomattavasti jo 45 minuuttia onnettomuuden jälkeen. Eloonjääneiden etsintä muuttui kuitenkin pian enää ruumiiden etsimiseksi. Ruumita oli ajautunut jopa 130 kilometrin päähän joen alajuoksulle asti. Kahdenkymmenen ihmisen ruumista ei löydetty lainkaan ja niiden uskottiin huuhtoutuneen merelle asti.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tangiwai railway disaster 19.10.2010. Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c Wrong place at the wrong time - Tangiwai disaste 24.2.2010. Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Search and rescue - Tangiwai disaster 19.1.2010. Ministry for Culture and Heritage. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)