Tamminopsasiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tamminopsasiipi
Naaras
Naaras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Favonius
Laji: quercus
Kaksiosainen nimi
Favonius quercus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Commons-logo.svg Tamminopsasiipi Commonsissa
Favonius quercus

Tamminopsasiipi (Favonius quercus) on sinisiipisten heimoon kuuluva päiväperhonen.

Koko ja ulkonäky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamminopsasiiven siipien yläpinta on tasaisen piparkakunruskea, mutta koiraalla siinä erottuu sinisenvioletti hohde. Naaraalla on etusiiven yläpinnassa laaja metallinhohtoinen, orvokinsininen alue. Takasiiven ulkoreunassa on kaksi pientä kannusta, joista taaempi on pitempi. Siipien alapinta on vaalean ruskeanharmaat ja molempien siipien poikki kulkee kapea, vaalea poikkiviiru. Takasiiven alapinnalla, siiven ulkoreunassa on pari oranssinpunaista täplää, joista toisessa on musta keskus. Siipiväli 27–34 mm.[2][3][4]

Toukka on punaruskea ja käyttää ravintonaan tammen ylimpien oksien lehtiä.[3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajia tavataan nykyisin Suomen eteläisimmissä maakunnissa suunnilleen Pori-Tampere-Imatra linjan eteläpuolella. Se on levinnyt etelärannikkoa pitkin 1990-luvun aikana mutta edelleen selvästi yleisimmillään Ahvenanmaalla ja lounaassa. Maailmalla se on levinnyt lähes koko Eurooppaan, Afrikan pohjoisosiin ja idässä Uralille ja Kaukasukselle saakka. Marokossa ja Iberian niemimaalla elää erillinen, ulkonäöltään hivenen poikkeava alalaji.[2][3] Lentoaika on heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.[5][6]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamminopsasiipiä tavataan tammea kasvavissa metsissä ja puistoissa. Se on melko yleinen, mutta pääasiassa latvustoissa viihtyvänä lajina perhosia näkee vain harvoin. Aikuiset perhoset käyttävät ravinnokseen pääasiassa mesikastetta sekä mahlaa, mutta vierailevat myös kukilla. Koiraat kokoontuvat usein tietyille paikoille kosiolentoja varten.[6][7][3]

Päiväperhosille poikkeuksellisesti tamminopsasiipiä lentää joskus latvuksiin asetettuihin, ultraviolettilampuilla varustettuihin valorysiin, mikä viittaa perhosten olevan aktiivisia myös lämpiminä öinä.[3]

Naaras munii munt yksitellen aurinkoisilla paikoilla oleville oksille. Alimmillaan noin metrin korkeudelle maanpinnasta. Kuoriutumisvalmis toukka talvehtii munan sisällä ja kuoriutuu keväällä. Ne ovat pääasiassa yöaktiivisia ja piilottelevat aluksi silkkisen suojan suojissa, myöhemmin toukat kuitenkin elävät avoimesti. Toukkavaihe kestää 5–10 viikkoa. Toukalla ei juuri ole suhdetta muurahaisiin, mutta kotelo erittää muurahaisia kiinnostavaa eritettä. Muurahaisten läsnäolo ei kuitenkaan ole kehitykselle välttämätöntä. Toukka koteloituu maahan tai oksalle ja kotelovaiheen kesto on noin kolme viikkoa.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää monilla tammilajeilla (Quercus).[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biolib
  2. a b Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 237–238
  3. a b c d e f g Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 243–244
  4. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  5. Perhosviki
  6. a b Pertti Pakkanen: Tamminopsasiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
  7. UK Butterflies (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]