Tammikulkurinirkko
| Tammikulkurinirkko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Kulkurinirkot Thaumetopoeinae |
| Suku: | Thaumetopoea |
| Laji: | processionea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thaumetopoea processionea |
|
| Katso myös | |
Tammikulkurinirkko, aikaisemmalta nimeltään tammenkulkuekehrääjä,[1] tai kulkuekehrääjä,[2] (Thaumetopoea processionea) on Etelä- ja Keski-Euroopassa tavattava, nirkkoihin kuuluva yöperhonen. Sen toukat voivat aiheuttaa huomattavia tuhoja puustolle ja terveysongelmia ihmisille. Suomesta perhosta ei ole tavattu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etusiipien pohjaväri on vaaleaa tyveä lukuun ottamatta harmaanruskea, ja niiden poikki kulkee kolme hieman mutkittelevaa, tummaa poikkiviirua. Kahden sisimmän poikkiviirun välinen alue on tumma. Ulompien poikkiviirujen väliin jäävällä, siiven etuosaa kohti levenevällä alueella on pieni tumma keskitäplä. Etusiipien kuviointi ei kuitenkaan erotu kovin kontrastisena. Takasiivet ovat koiraalla valkoiset, naaraalla hieman tummemmat, ja siivessä erottuu harmaa kaarijuova sekä takareunan ulkonurkassa samea tummanharmaa laikku. Siipiripsissä vuorottelevat himmeästi vaaleat ja tummat kohdat. Naaraat ovat koiraita kookkaampia ja rotevampia, eikä niiden siipikuviointi ole yhtä selkeää. Perhosen otsalla on pyöristynyt harjanne, johon ei liity hammasmaisia lisäkkeitä. Siipiväli on 30–40 mm.[2][3][4][5]
Pohjoismaissa samankaltainen laji on mäntykulkurinirkko (Thaumetopoea pinivora)[5], etelämpänä Euroopassa myös muut suvun lajit[2].
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia esiintyy Iberian niemimaalta Länsi-Eurooppaan ja Keski-Euroopan poikki Turkkiin ja Mustanmeren ympäristöön. Tanskasta laji on tavattu useina vuosina etelästä saapuneena vaeltajana ja Ruotsista se tavattiin ensimmäisen kerran Skånesta vuonna 2004. Lajilla ei kuitenkaan tiedetä olevan pysyviä esiintymiä Pohjoismaissa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun.[5]
Laji on 2000-luvun aikana ollut leviämässä pohjoiseen päin, mahdollisesti ilmastonmuutoksen seurauksena.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä- ja Keski-Euroopassa laji elää valoisissa tammimetsissä, puistoissa, kulttuuriympäristöissä ja tammea kasvavissa sekametsissä. Se suosii yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä. Yksilömäärät vaihtelevat varsin paljon eri vuosina, ja ajoittain lajilla on massaesiintymiä, joihin voi liittyä huomattavia puustovahinkoja. Perhoset ovat aktiivisia öisin ja tulevat valolle. Ne lepäävät päivisin ylhäällä latvustoissa, joskin naaraita on havaittu lennossa myös päiväsaikaan. Koirasperhosen tiedetään lentäneen jopa 100 km ja naaraan 20 km:n matkan paikalta, jolla se on toukkana elänyt.[5][6]
Naaras munii 150–250 munaa etenkin iäkkäiden tammien latvustojen etelänpuoleisille oksille tiheisiin 100–200 munan ryhmiksi. Munaryhmiä suojaavat naaraan erittämä kovettuva neste sekä takaruumiista irronneet karvat. Naaras kuolee heti saatuaan munimisen päätökseen. Munat talvehtivat, ja ne kuoriutuvat huhti-toukokuun vaihteessa. Nuoret toukat verhoavat aluksi oksia seittiin ja elävät suurina ryhminä sen suojissa. Neljännessä toukkavaiheessa ne rakentavat pallomaisen toukkapesän, jonka sisälle myös koteloituminen lopulta tapahtuu. Toukat pysyttelevät koko kehityksensä ajan suurissa ryhmissä, ja siirtyessään paikasta toiseen ne liikkuvat jopa useiden metrien pituisissa jonomuodostelmissa. Myös koteloituminen tapahtuu ryhmittäin.[5]
Kotelovaihe kestää yleensä 20–46 vuorokautta, mutta osa koteloista saattaa talvehtia, jotkin jopa kahdesti. Näistä kuoriutuvat perhoset ovat yleensä naaraita.[5]
Toukkien ihoa peittävät poltinkarvat aiheuttavat erittäin voimakkaita iho- ja limakalvoreaktioita päätyessään iholle, hengitysteihin tai esimerkiksi silmiin. Myrkyllisyys johtuu muurahaishaposta sekä thaumetopoeiiniksi kutsutusta myrkystä. Nahanluonnin jälkeen tuuli voi kuljettaa vanhoista, kuivuneista toukkanahoista irronneita karvoja kilometrien päähän. Myös vanhat toukkapesät ovat tässä suhteessa vaarallisia. Toukkien ihosta irronneiden karvojen tiedetään aiheuttaneen ihmisille jopa hengenvaarallisia allergisia reaktioita.[4][7] Muutamat linnut, etenkin käki ja harjalintu, pystyvät kuitenkin syömään jopa täysikasvuisia toukkia.[5]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukat elävät erilaisilla tammilla (Quercus), mutta massaesiintymien aikaan myös pyökillä (Fagus sylvatica) sekä koivuilla (Betula).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Savela, Markku: Thaumetopoea Hübner, (1820) Funet.fi. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).
- ↑ a b c Rougeot P.C. & Viette P.: Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät, s. 91–92. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5585-X.
- ↑ Gustafsson, Bert: Thaumetopoea processionea (Insecta: Lepidoptera: Notodontidae) Swedish Museum of Natural History. 24.6.2009. Viitattu 7.7.2019 (ruotsiksi).
- ↑ a b Oak Processionary Thaumetopoea processionea UKMoths. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).
- ↑ a b c d e f g h i Hydén, Nils & Franzén, Markus & Elmquist, Håkan &: Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae, s. 215–216. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0.
- ↑ Vlinder: eikenprocessierups / Thaumetopoea processionea De Vlinderstichting. Viitattu 7.7.2019 (hollanniksi).
- ↑ Oak processionary moth (Thaumetopoea processionea) Forest Research. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaitila, Jari & Pakkanen, Pertti: Notodontidae – nirkot Suomen perhostutkijain seura. 15.12.2012. Arkistoitu 17.7.2014. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).
- Mazzei, Paolo & Morel, Daniel & Panfili, Raniero: Noctuoidea: Notodontidae Thaumetopoeinae Moths and Butterflies of Europe and North Africa. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).
- Schulz, Tina: haumetopoea processionea (LINNAEUS, 1758) - Eichen-Prozessionsspinner Bestimmungshilfe für die in Europa nachgewiesenen Schmetterlingsarten. 27.2.2019. Viitattu 7.7.2019 (saksaksi).
- Maier, Harald: Eichenprozessionsspinner: Raupen als krankheitserreger Med4you.at. 4.7.2004. Viitattu 7.7.2019 (saksaksi).
- Utikal, J & Booken, N & Peitsch, WK & Kemmler, N & Goebeler, M & Goerdt, S.: Caterpillar dermatitis. An increasing dermatologic problem in warmer regions of Germany. Hautarzt, 2009, 60. vsk, nro 1, s. 48–50. doi:10.1007/s00105-008-1567-2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).
- Lamy M1, Novak F, Duboscq MF, Ducombs G, Maleville J.: The oak processionary caterpillar (Thaumetopoea processiona L.) and man: urticating apparatus and mechanism of action. Ann Dermatol Venereol, 1988, 115. vsk, nro 10, s. 1023–1032. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.7.2019 (englanniksi).