Tamika Catchings

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tamika Devonne Catchings (s. 21. heinäkuuta 1979 Stratford, New Jersey) on yhdysvaltalainen koripalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on edustanut vuodesta 2002 WNBA-seura Indiana Feveriä.[1][2]

Ennen ammattilaisuraansa Catchings pelasi vuosina 1997–2001 yliopistokoripalloa Tennesseen yliopiston joukkueessa Lady Volunteersissa. Hän oli voittamassa Tennesseessä NCAA:n naisten koripallomestaruutta vuonna 1998 ja vuonna 2000 hänet palkittiin Naismith Awardilla vuoden naisyliopistokoripalloilijana.[3][4] Lisäksi hän oli voittamassa Yhdysvaltain joukkueessa vuoden 1997 nuorten maailmanmestaruutta tehden itse mestaruusturnauksessa keskimäärin 13,2 pistettä ottelua kohden.[2] Yliopistourallaan Catchings teki yhteensä 2 113 pistettä, neljänneksi eniten Lady Volsin historiassa, keräsi 1 004 levypalloa, riisti pallon 311 kertaa ja torjui 140 heittoa. Tennessee Lady Volunteers jäädytti hänen pelinumeronsa, numeron 24, vuonna 2003 ja hänet nimettiin vuonna 2011 joukkueen omaan Hall of Fameen.[3][5] WNBA-varauksen hän sai vuonna 2001 Indiana Feverin varattua hänet varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella numerolla kolme. Tilaisuuden ykkösvaraus oli Seattle Stormin varaama Lauren Jackson ja kakkosvaraus Charlotte Stingin varaama Kelly Miller.[6]

Catchingsin oli tarkoitus aloittaa uransa WNBA:ssa vuonna 2001, minkä polvivamma kuitenkin esti. Hän pääsi lopulta aloittamaan uudessa seurassaan kaudella 2002 ja oli heti Feverin tehokkain hyökkäyspelaaja tehden runkosarjassa yhteensä 594 pistettä (keskimäärin 18,6 ottelua kohden), mikä oli samalla eniten myös koko liigassa. Hän oli seuransa ykköspelaaja myös levypallojen (276 levypalloa, keskimäärin 8,6 per ottelu), koriin johtaneiden syöttöjen (118), pallonriistojen (94) ja heitontorjuntojen (43) määrässä. Hän oli johdattamassa Feveriä seuran historian ensimmäisiin WNBA:n pudotuspeleihin ja kauden jälkeen hänet nimettiin liigan vuoden tulokkaaksi. Liigan arvokkaimman pelaajan äänestyksessä hän sijoittui kolmanneksi ja parhaan puolustavan pelaajan äänestyksessä toiseksi.[2][7][8][9][10]

Catchings on jatkanut tehokkaana pisteidentekijänä myös tulokaskautensa jälkeen. Hän on kuulunut WNBA:n kymmenen eniten pisteitä tehneen joukkoon tuon kauden lisäksi kahdeksasti, kausina 2003–2006 ja 2009–2012.[11][12][13][14][15][16][17] Elokuussa 2011 hän ylitti 5 000 tehdyn pisteen rajapyykin kuudentena pelaajana WNBA:n historiassa.[18] Catchings tunnetaan myös hyvistä puolustustaidoistaan. Hänet on palkittu ennätykselliset viisi kertaa (2005, 2006, 2009, 2010 ja 2012) WNBA:n vuoden puolustuspelaajan palkinnolla ja hänet on nimetty kahdeksasti (2005–2012) puolustuksen ykköstähdistöön. Hän on myös ollut viidellä kaudella (2002, 2005, 2006, 2009 ja 2010) WNBA:n eniten pallonriistoja tehnyt pelaaja, useammin kuin kukaan muu.[2][19][20][21]

Catchings palkittiin vuonna 2011 WNBA:n arvokkaimman pelaajan palkinnolla. Hän saavutti tuolla kaudella keskiarvot 15,5 pistettä, 7,1 levypalloa, 3,5 koriin johtanutta syöttöä ja 2,0 pallonriistoa ottelua kohden ja oli johdattamassa joukkuettaan itäisen konferenssin runkosarjavoittoon.[18] Hänet on nimetty seitsemästi liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen ja kolmesti toiseen. Vuonna 2006 hänet nimettiin WNBA:n kymmenvuotisjuhlan kunniaksi koottuun WNBA All-Decade Teamiin, johon valittiin hänen lisäkseen yhdeksän muuta pelaajaa.[2][22][23]

Catchings debytoi Yhdysvaltain A-maajoukkueessa maailmanmestaruuskilpailuissa 2002, joissa oli voittamassa kultaa. Vuonna 2004 hän kuului olympiakultaa voittaneeseen joukkueeseen Ateenan kisoissa kuuluen joka ottelussa joukkueen aloitusviisikkoon (puolustavassa roolissa). Hän teki tuolloin yhteensä 55 pistettä (6,9 ottelua kohden), keräsi 43 levypalloa ja suoritti 22 pallonriistoa (joukkueestaan eniten). Hän oli voittamassa olympiakultaa myös Pekingissä 2008, jossa hän aloitti joka ottelun vaihdosta, ja Lontoossa 2012. Catchings on saavuttanut maajoukkueurallaan myös MM-kultaa vuonna 2010 sekä MM-pronssia vuonna 2006.[2][24][25]

Voitettuaan urallaan yliopistomestaruuden, maailmanmestaruuden ja olympiakultaa, viimeinen suuri mestaruus naisten koripallossa, joka häneltä vielä puuttui, oli WNBA:n mestaruus. Hän saavutti sen vuonna 2012, kun Fever voitti loppuotteluissa Minnesota Lynxin otteluvoitoin 3–1. Catchings palkittiin loppuottelujen arvokkaimman pelaajan palkinnolla. Hän oli aiemmin lähellä mestaruuden saavuttamista kaudella 2009, jolla Fever eteni ensimmäisen kerran loppuotteluihin häviten kuitenkin mestaruuden Phoenix Mercurylle otteluvoitoin 2–3.[26][27]

WNBA-kausien välissä Catchings on pelannut Etelä-Koreassa, Venäjällä ja Turkissa. Vuosina 2002, 2003, 2006 ja 2007 hän oli voittamassa Woori Bank Hansae -nimisessä seurassa Etelä-Korean mestaruutta.[2]

Tamika Catchings on 11 kautta NBA:ssa pelanneen koripalloilija Harvey Catchingsin tytär. Hänellä on neljä sisarusta, kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Siskoista toinen, Tauja Catchings, sai WNBA-varauksen vuonna 2000 ja pelasi koripalloammattilaisena Ruotsissa.[2][7][28]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tamika Devonne CATCHINGS london2012.fiba.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Tamika Catchings USABasketball.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  3. a b Jennings, Debby: 2011 Lady Vol Hall of Fame Class utsports.com. 16.9.2011. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  4. Naismith College Player of the Year Presented By AT&T naismithawards.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  5. ALL-TIME TOP TEN utsports.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  6. Horrow, Ellen J.: 2001 class taking WNBA to next level USATODAY.com. 10.8.2007. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  7. a b Tamika Catchings – Bio WNBA.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  8. Tamika Catchings – Career Stats and Totals WNBA.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  9. WNBA Yearly Leaders and Records for Points Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  10. PLUS: W.N.B.A.; Swoopes Captures Second M.V.P. Award New York Times. 21.8.2002. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  11. 2003 WNBA Season Summary Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  12. 2004 WNBA Season Summary Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  13. 2005 WNBA Season Summary basketball-reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  14. 2006 WNBA Season Summary Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  15. 2009 WNBA Season Summary Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  16. 2010 WNBA Season Summary Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  17. 2011 WNBA Season Summary Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  18. a b MVP Tamika Catchings Headlines 2011 All-WNBA First Team WNBA.com. 4.10.2011. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  19. Catchings gets WNBA's top-defender award UPI.com. 30.8.2010. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  20. WNBA Yearly Leaders and Records for Steals Basketball-Reference.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  21. Tamika Catchings Named 2012 WNBA Defensive Player of Year WNBA.com. 28.9.2012. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  22. WNBA Announces All-Decade Team WNBA.com. 13.6.2006. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  23. MVP Tina Charles Headlines 2012 All-WNBA First Team WNBA.com. 16.10.2012. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  24. Ackerman, Jon: Speaking with Tamika Catchings NBC Olympics. 30.5.2012. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  25. USA Tops France, Wins Fifth Straight Gold Medal WNBA.com. 12.8.2012. Viitattu 13.8.2012. (englanniksi)
  26. WNBA Playoff History: 2009 WNBA.com. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)
  27. Voepel, Mechelle: Tamika Catchings wins elusive title ESPN.com. 21.10.2012. Viitattu 11.11.2012. (englanniksi)
  28. Where are they now? USATODAY.com. 2.5.2002. Viitattu 30.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]