Tameichi Hara

Tameichi Hara

Tameichi Hara (jap. 原為一, 16. lokakuuta 1900 – 10. lokakuuta 1980) oli keisarillisen Japanin laivaston upseeri.

Hara oli tokiolaisen perheen poika. Hän kävi Etajiman kadettikoulun ja toimi laivastossa etupäässä hävittäjäupseerina. Hänen palvelusaikansa alku ei ollut oikeastaan millään tavoin muista poikkeava, joskin hän keräsi koulutusaikanaan useita keisarillisella krysanteemilla koristettuja hopeisia savukekoteloita ja taskukelloja kunnostauduttuaan erityisesti matemaattisissa tehtävissä. Tämä ei ollut kuitenkaan millään muotoa poikkeuksellista: tämän kaltaisia lahjakkuuksia oli miltei joka vuosiluokalla.

Hänet koulutettiin torpedoupseeriksi ja tässä tehtävässä hänen erityistaitonsa paljastuivat nopeasti, koska jo muutamassa kuukaudessa hän hankki itselleen maineen koko keisarillisen laivaston tarkimmin osuvana torpedoupseerina.

Syy tähän saavutukseen oli se, että hän huomasi silloisen torpedotekniikan virheellisyyden ja sai luvan käyttää ammunnoissa omia ajatuksiaan - erinomaisin tuloksin.

Hän alkoi pitää pikkutarkkaa yksityistä kirjanpitoa ammunnoistaan ja saatuaan tarpeeksi aineistoa kokoon kehitti vapaa-ajallaan laajan matemaattisen teorian, jonka avulla osoitti siihenastisen torpedo-opin virheet.

Kun hän esitteli työnsä tulokset amiraaleille, nämä huomasivat heti, miten hyvää työtä tutkimus oli. Työnsä seurauksena Hara sai ensin kirjoittaa uuden torpedokäsikirjan ja sen osoittauduttua suurmenestykseksi hänestä tuli sotakorkeakoulun torpedo-opin opettaja. Upseeritoverit antoivatkin Haralle arvostavan kutsumanimen "Torpedoprofessori".

Kaiken tämän johdosta voi sanoa, että hänen kohtalonsa oli tietyssä mielessä ironinen. Hän ei kiireidensä vuoksi ehtinyt käydä sotakorkeakoulua, jonka käyminen on yleensä ehdoton edellytys korkeampiin arvoihin ylenemiselle, mutta kuitenkin hänen ehdoton pätevyytensä kapealla erikoisalallaan hankki hänelle opettajan paikan samassa koulussa.

Tameichi Haran pääosin omalla ajallaan tekemä teoreettinen tutkimus ja sen osaava soveltaminen käyttöön yhdessä uuden, entisiin verrattuna lähes mullistavan tehokkaan happikäyttöisen Pitkä Keihäs -torpedon kanssa lieneekin pitkälti selitys japanilaisten sodan alussa murskaavan ylivoimaiseen torpedoaseen käyttöön.

Japanilaisten perinteisen tavan mukaan hän meni nuorena naimisiin vanhempien järjestämän morsiamen kanssa. Avioliitosta tuli sellainen, jota lännessä sanotaan "taivaassa säädetyksi" eli se kesti kuolemaan asti. Perhe sai kaksi tytärtä.

Toisen maailmansodan alettua Hara nimitettiin hävittäjäkapteeniksi. Hävittäjä Amatsukazen päällikkönä hän otti osaa useisiin taisteluihin. Guadalcanalin taistelussa hänen aluksensa vaurioitui lähes uppoamiskuntoon, mutta kapteenin taito sai sen lopulta satamaan.

Seuraava hävittäjä, vanha ja heikkokuntoinen Shigure venyi hänen päällikkyydessään uskomattomiin saavutuksiin. Eräs vähiten tunnetuista yhteenotoista oli se, kun Shigure upotti päälle ajamalla yhdysvaltalaisen moottoritorpedovene PT-109:n, jonka päällikkönä oli sittemmin presidentiksi asti kohonnut luutnantti John F. Kennedy. Shiguren päällikkönä Hara ansaitsi toisen liikanimensä, ”upottamaton kapteeni”.

Vuonna 1945 kommodoriksi ylennetty Hara siirrettiin Saseboon sotakoulun johtajaksi. Hänen oppilaansa käyttivät Shinyo-itsemurhaveneitä ja kevytsukelluslaitteita. Molempien järjestelmien toimivuus oli lievästi sanoen olematon, ja lopulta Hara sai komennuksen taistelulaiva Yamatoa suojelevan hävittäjäosaston komentajaksi, lippulaivanaan kevyt risteilijä Yahagi. Tehtävän johdosta hänet ylennettiin kommodoriksi. Tämä oli normaalisti esivaihe ennen lippueamiraaliksi ylentämistä, mutta sota loppui ennen kuin ylennys ehti tulla eli amiraalia Harasta ei koskaan tullut - varsinkin kun hänen viimeinen taistelutehtävänsä päättyi siihen, että lippulaiva ja kuusi kahdeksasta hävittäjästä upotettiin.

Yahagi upotettiin Okinawan lähellä samassa ilmahyökkäyksessä kuin Yamato, mutta Hara selvisi hengissä.

Hara selvisi sodasta ilman ruumiillisia vammoja. Hän kertoo saaneensa jo varhain vaimoltaan perinteisen valkean kangasvyön, johon tämä oli kadunkulmassa seisten kerännyt punaisen ompeleen 999:ltä ohikulkijalta – kuten lukemattomat japanilaiset sotilaiden vaimot ja morsiamet tekivät. Hara sanoo uskovansa, että tämä vyö – tuhannen naisen rukoukset hänen puolestaan – varjeli häntä koko sodan läpi.

Hara oli poikkeuksellisen humaani japanilaiseksi sotilaaksi, vaikka hänen oli vaikea ymmärtää sitä, ettei ahtaalle joutunut vihollinen taistellut kuolemaan asti vaan antautui, hän kuitenkin paheksui syvästi niin kamikaze -hyökkäyksiä kuin koko itsemurhasodankäyntiä - tämä kuitenkin osittain siksi, että tarkoitukseen hankitut välineet olivat lievästi sanoen ala-arvoisia.

Pitkän ja monipuolisen jos -vivahteisenkin uransa ansiosta Hara ehti tutustua erittäin moniin huomattavassa asemassa olleisiin japanilaisiin upseereihin. Näistä voi mainita Pearl Harbourin ja Midwayn hyökkäyksiä johtaneen amiraali Chuichi Nagumon.

Hara erotettiin laivastosta miehittäjien määräyksestä vuonna 1945. Kuten lukemattomat muutkin aseveljensä, hänkin hankki elantonsa kaupittelemalla kalaa kastikkeessa ovelta ovelle aina vuoteen 1952, jolloin miehitys loppui. Silloin hän pääsi erään suolankuljetusyhtiön palvelukseen, josta jäi eläkkeelle vuonna 1972.

Hara asettui vaimonsa kanssa asumaan Kamakuraan ja kirjoitti siellä muistelmansa. Muistelmien erikoisin piirre on - kuten hän itse korostaa - se seikka, että hän on ensimmäinen japanilainen sotahistorioitsija, joka suhtautuu edes hiukankin tuomitsevasti yleisesti jumalana palvottuun suuramiraali Isoroku Yamamotoon.

Lähteet

• Tameichi Hara, Fred Saito ja Roger Pineau: Japanilainen hävittäjäkapteeni, Karisto, 1977