Taina Elg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taina Elg kesäkuussa 2012.

Taina Elg (s. 9. maaliskuuta 1930 Helsinki) on suomalaissyntyinen tanssija ja näyttelijä, joka loi Hollywood-uraa ja esiintyi myöhemmin Broadwaylla. Häntä on kutsuttu Suomen ainoaksi Hollywood-tähdeksi[1], jonka käynnit kotimaassa 1950-luvulla saivat kansan liikkeelle ja lehdet tekemään juttuja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elgin vanhemmat olivat venäläinen emigrantti, pianisti, Helena Dobroumova ja Åke Elg, myös pianisti. Helsingissä syntynyt Taina Elg asui ympäri Suomea: Turussa, Suojärvellä, Sortavalassa, Impilahdella, Maarianhaminassa, taas Helsingissä ja lopulta Viipurissa, josta hän joutui äitinsä kanssa evakkoon. Elg oli alkujaan tanssijana Kansallisoopperassa, jonka balettikoulusta hän valmistui 1946. Sen jälkeen tie vei tanssijana maailmalle, ensin Ruotsiin Göteborgiin ja sitä kautta Englantiin Sadler's Wells -teatteriin ja Monte Carloon Marquis de Cuevasin balettiseurueeseen vuosiksi 1949–1953, mutta loukkaantuminen lopetti balettiuran. Ennen siirtymistään Hollywoodiin Elg toimi mallina Pariisissa esiintyen mm. Voguessa ja Elle-lehdessä. Vuonna 1954, 23-vuotiaana, Elg solmi sopimuksen elokuvajätti Metro Goldwyn Meyerin kanssa. Hollywoodin debyytti tapahtui Lana Turnerin tähdittämässä elokuvassa The Prodigal (suom. Tuhlaajapoika) 1955. Seuraavana vuonna, 1956, Elg palkittiin Golden Globe -palkinnolla kategoriassa ”lupaavin ulkomainen naisnäyttelijä”.

Elgin ensimmäinen esiintyminen elokuvassa tapahtui jo Suomessa elokuvassa Suomisen perhe 1941 ja myöhemmin elokuvassa Naimisiin päiväksi 1946. Elgin tunnetuin elokuva on George Cukorin ohjaama Tytöt 1957, jossa hänen vastanäyttelijöinään olivat muun muassa Gene Kelly, Mitzi Gaynor ja Kay Kendall. Elokuvaosastaan Elg palkittiin Golden Globe -palkinnolla kategoriassa ”paras musikaalinäyttelijätär”. Elokuvan ääniraidalla Elg muun muassa laulaa Cole Porterin kappaleen ”Ca c´est l´amour” Adolph Deutschin johtaman MGM Studio Orchestran säestyksellä.[2] Taina Elg asuu miehensä, sosiologian professori Rocco Caporalen kanssa New Yorkissa, jonne Elg siirtyi 1961 luomaan uraa teatterin näyttämöllä. Hän on näytellyt musikaaleissa Irma la Douce, Redhead, Silk Stockings, Can-Can, Look to the Lilies, Nine ja Titanic. Elg näytteli puolitoista vuotta amerikkalaisessa saippuasarjassa One Life to Live. Hän sai 1975 Tony-palkinnon. Hän teki myös vierailevia rooleja tv-sarjoissa kuten Murhasta tuli totta. Elg on Yhdysvaltain kansalainen.

Elg oli naimisissa Carl Björkenheimin kanssa vuosina 1953–1958. Heillä on poika, muusikko Raoul Björkenheim. Pianotaiteilija Cyril Szalkiewicz oli Taina Elgin serkku.[3]

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät elokuvaosat:

Vuosi Lyhytelokuva / Elokuva Rooli
1941 Suomisen perhe lapsi Ollin juhlissa
1946 Naimisiin päiväksi tanssija
1955 Tuhlaajapoika Elissa
1956 Kruunu ja miekka Alys
Ikuisesti sinun Elsa
1957 Tytöt Angèle Ducros
1958 Valekenraali Simone
1959 39 askelta Fisher
Timanttiluola Erica Neuler
1961 Le Baccanti Dirce
1966 Juhlat linnassa Isabelle
1970 Hercules New Yorkissa Nemesis
1978 The Great Wallendas Helen Wallenda
1991 Liebestraum äiti Ralston
1994 Don't Drink the Water Anna Gruber
1996 Tilaa rakkaudelle naisprofessori
2006 Kummelin Jackpot rouva Skogstedt

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen ainoa Hollywood-tähti ja amerikkalainen kulttiohjaaja Sodankylän vieraina Episodi. 24.4.2012. Viitattu 22.6.2012.
  2. YLE Radio 1, Lauantain toivotut levyt 13. maaliskuuta 2010
  3. Seppälä, Anu: Kaunis Taina. Elokuva-Aitta, 1966, nro 5, s. 2–3. Helsinki: Lehtiaitta Oy.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elg, Taina: Varpailla maailmalle. Suom. käsikirjoituksesta Pirkko Huhtanen. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17238-3.
  • Savikko, Sari: Kohtalona kauneus. Kaunotarten tarinoita. Helsinki: Helmi, 2005. ISBN 951-556-065-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.